Lue keskustelun säännöt.
Muita narsistin kanssa eläviä?
18.12.2017 |
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä joskus kannattaa valita pienempi paha. Tässä tilanteessa yhteen jääminen voi olla sitä. Huoltoriidat, lasten kautta kiusaaminen tms. Voi viedä vuosia ja ne voi rikkoa lapset sekä äidin. Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, ja joskus on yritettävä ennustaa eteenpäin. Taistelun aika voi tulla myöhemmin, mutta joskus on punnittava todella tarkkaan vaakakupissa olevat asiat.
Esim. Huoltoriidat ei ole mikään pikkujuttu ja niissä lapset kärsii todella paljon.Ap:lle en osaa neuvoa antaa, mutta tsemppiä.
Samaa mieltä. Olen itse erolapsi ja vanhempien ero oli todella kova pala aikanaan. On helppo sanoa, että erotkaa. Kun pari eroaa, voi aikuisten lasten mielessä olla vai kysymys, miksi erosittte, harmi juttu. Toinen vaihtoehto ei ole yksiselitteisesti parempi varsinkaan kun kotona ei ole väkivaltaisuutta mihinkään suuntaan.
Kun lapset ovat teini-iässä, ei oikeuksia enää tarvita ja siten ero hoituu helposti. Lapsille vanhempien oikeudessa taisteleminen on aivan kauheaa.
Juuri näin. Kun nuorempi lapsi on 11, niin kannattaa aloittaa toimenpiteet. Ja pitää huolta, ettei lapsi syyllisyydentunnossaan aka miellyttämään isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kiva kun pilaat lastesi elämän pysymällä narsistin kanssa lasten vuoksi.Et edes tajua miten se vaikuttaa lastesi loppuelämään.
Olet huono ja tyhmä äiti.
narsistin lapsi
Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi ja millaista perhe-elämänne oli?
ap
Ap, et selvästi tiedä narsismista, vaikka niin väität. Tai sitten olet itse narsku. Jos miehesi olisi narsku, et ihmettelisi miten narsku vaikuttaa perhe-elämään ja lapsiin.
Älä nyt heti tyrmää. Ap halusi varmaan katsoa, ovatko tilanteenne verrattavissa. Kyllä hän sen vaikutuksia voi tietää, vaikkei oletakaan heti, että tietää, miten se vaikutti juuri sinulla. Koska newsflash: tilanteissa todellakin on eroa. Esim. Kaikilla narsistinen vanhempi ei ole ensisijaisesti kontrolloiva, osalla on, ja se aiheuttaa erilaiset jäljet, kuin vaikkapa kaikessa sinut mitätöivä narsisti.
Kun tajuaa puolison oleva narsisti haluaa jättää tälläisen. Ei narskun kanssa yksinkertaisesti voi elää, niin pahoin asioita käännetään sinun tappioksesi. On niin viallinen, et turpaan tulee millon mistäkin syystä tai ainakin uhataan sillä, jopa kuolemalla. Kannattas lähtee ennekuin kierous tavoittaa pääsi ja jää sinne. Sieltä on vaikea enää erottaa miä totta mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kiva kun pilaat lastesi elämän pysymällä narsistin kanssa lasten vuoksi.Et edes tajua miten se vaikuttaa lastesi loppuelämään.
Olet huono ja tyhmä äiti.
narsistin lapsi
Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi ja millaista perhe-elämänne oli?
ap
Ap, et selvästi tiedä narsismista, vaikka niin väität. Tai sitten olet itse narsku. Jos miehesi olisi narsku, et ihmettelisi miten narsku vaikuttaa perhe-elämään ja lapsiin.
Kysyin sillä kun sanoit, että olen tyhmä ja huono äiti, arvelen että vastaus moisiin loukkauksiin löytyy omista ikävistä kokemuksistasi. Jos sinun perheessäsi on ollut väkivaltaa ja muuta kamalaa, on se hyvin kaukana omasta perheestäni. Miehellä on narsismin alalaji, joka liittyy ennen muuta itsekeskeiseen ihailuntarpeeseen. Ei kannata lähteä moittimaan kevyin perustein.
ap
Ja tuhlaat elämäsi tuollaiseen, koska..?
On tosi terve malli lapsillekin vanhemmista ja parisuhteesta. Lapsenne joutuvat sitten noita asioita selvittelemään koko oman aikuisikänsä, kun ovat saaneet kaikesta niin vääristyneen mallin :( Sääliksi käy.
”Vanhempien parisuhde on lasten koti”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi ihmeessä joku EI VETOAISI toisen tarpeisiin halutessaan jotain? Ketä ne sun tarpeesi ap tai muutkaan aidosti ja oikeasti kiinnostaa? Ei ketään. Kannattaa aina kierrättää omat toiveet ja elämä niin, että niistä on nimenomaan hyötyä muille.
No en minä ainakaan. Rakkaus, empatia ja hyvä tahto mm ovat ilmiöitä jotka saavat ihmisen tekemään asioita vilpittömästi, kiinnostumaan muiden tarpeista ja siirtämään omansa sivuun. Terveessä ihmissuhteessa toisen tunteet kiinnostavat. Sen sijaan tuo mitä sinä harrastat on manipulointia ja se on yleistä mm persoonallisuushäiriöisten keskuudessa.
Ei se ole manipulointia, koska ei se ole siltä toiselta mitenkään pois. Vain hänen oma ahneutensa saattaa saada hänet suostumaan asioihin, jotka hyödyttivät minua liikaakin.
Kyllä se on manipulointia. Suora rehellinen kommunikaatio on ihan muuta. Eli aidot ihmissuhteet. Kyllä sinun näkemykses ihmissuhteita taitaa hiukan häiriintynyt olla.
Se ei ole manipulointia sanan negatiivisessa merkityksessä, eikä tähtäin ole manipulaatiossa, vaan saada itselleenkin jotain hyvää, kun ei ole tottunut olettamaan, että se kiinnostaisi toisia paskaakaan. Että saat.
Olen eri mieltä.
Ohiksena totean, että minäkin pidän sitä manipulaationa. Rakkaus antaa toiselle vapauden valita, se ei edes rivien välissä aja omaa etuaan.
Sen sijaan esimies, myyjä ja vanhempi joutuvat käyttämään tuota.
Mitä pahaa siinä on suunnattuna kumppaniin, jos se käy kohtelemiseen lapselle? Jos kumppani on oikeasti halukas siihen, että mäkin saan asioita, hän huomannee tuon, ja sanoo ihan itse, ettei mun tartte "manipuloida" tai keksiä mitä hyötyä asiasta ois hänellekin, kun ei hän tartte siitä mitään hyötyä, että mä saan asioita. Mutta ihminen on niin ahne, ettei sano mulle noin.
No, minullakin on positiivisempi ihmiskäsitys kuin sinulla. Minäkin, kuten alkuperäinen keskustelijasi, uskon pyyteettömyyteen.
Lapsi pitää saada tekemään asioita, ei sille voi ihan kaikkea vapautta antaa. Mieheltä odotan pyyteettömyyttä.
Mihin pyyteettömyyteen? Selitä vähän? Minä olin varmaan sitten pyyteetön isääni kohtaan, voitte arvata, etten usko siihen. Mitä se mulle toi? Ei mitään. Paskan maun suuhun. Ei minun miehenikään ole sitä kyennyt korjaamaan. Ei siis ole narsisti, mutta missä se minusta välittäminen näkyy? Ei missään. Sen jälkeen kun lapset syntyivät alkoi vain välittää heistä.
Jaa. Sinulla ei ole siis pyyteettömästä rakkaudesta kokemusta. Ymmärrännhyvin, miksi ajattelet toisin.
Minulla on kokemusta tosirakkaudesta. Siksi näen asian toisin.
Niin. Ja sentään niin pyyteetön et voi olla, että kohtelisit minua rakkaudella, vaan ilkeästi ja ylimielisesti, koska mitäpä sun muille tarttee mitään antaa.
Voi sinua... kaikkea hyvää tervehtymisen tiellä!
Niin, missään et osaa ainakaan itse yhtään auttaa. Kumma, että sulla ylipäättään edes on läheisiä. Voisitkin pyyteettömyydessäsi curlata itsesi los heidän elämästään kokonaan, kun he etsii sinua mielienkiintoisempaa seuraa.
Millainen äiti haluaa, että lapset elävät tuollaisessa ympäristössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyyteettömyys ei kyllä oikeasti ole mikään hyve. Se on juurikin portti antaa muiden ihmisten hyväksikäyttää itseään. Pyyteettömyydestä eniten meteliä pitävät ovat itse usein epäitsenäisiä, muiden varaan jättäytyviä raistteena kulkevia ääliöitä.
Tämäkin pyyteettömyyttä saarnannut tuli tänne moittimaan minua. Ja sitten alkaa sääliä! Saatana pidä sä huolta vain itsesi saamisesta, äläkä pyytettömänä odota, että mä tai joku muukaan jotakin annan! Se ei ole enää pyyteetöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tajuaa puolison oleva narsisti haluaa jättää tälläisen. Ei narskun kanssa yksinkertaisesti voi elää, niin pahoin asioita käännetään sinun tappioksesi. On niin viallinen, et turpaan tulee millon mistäkin syystä tai ainakin uhataan sillä, jopa kuolemalla. Kannattas lähtee ennekuin kierous tavoittaa pääsi ja jää sinne. Sieltä on vaikea enää erottaa miä totta mikä ei.
Narsismi on tuhoisa persoonallisuushäiriö, mutta kaikkeen narsismiin ei liity esimerkiksi väkivaltaisuus. Otetaan esimerkiksi vaikka Auervaarat. He ovat yksi virallinen narsismin alalaji ja hyvin traumatisoivoa ihmisiä, kyllä näin, mutta keskittyneitä huijaamaan ja hyväksikäyttämään täysin rauhanomaisin keinoin.
Koko keskustelua dominoi oman elämän tunteelliset kokemukset, jotka ovat totta kai ymmärrettäviä, mutta jotain järkevyyttä aiheen käsittelemiseen voisi myös löytää, koska arviolta joka kymmenennellä on ko. häiriö. Ei narskun kanssa voi pärjätä, jos on koko ajan herkimmillään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kiva kun pilaat lastesi elämän pysymällä narsistin kanssa lasten vuoksi.Et edes tajua miten se vaikuttaa lastesi loppuelämään.
Olet huono ja tyhmä äiti.
narsistin lapsi
Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi ja millaista perhe-elämänne oli?
ap
Ap, et selvästi tiedä narsismista, vaikka niin väität. Tai sitten olet itse narsku. Jos miehesi olisi narsku, et ihmettelisi miten narsku vaikuttaa perhe-elämään ja lapsiin.
Kysyin sillä kun sanoit, että olen tyhmä ja huono äiti, arvelen että vastaus moisiin loukkauksiin löytyy omista ikävistä kokemuksistasi. Jos sinun perheessäsi on ollut väkivaltaa ja muuta kamalaa, on se hyvin kaukana omasta perheestäni. Miehellä on narsismin alalaji, joka liittyy ennen muuta itsekeskeiseen ihailuntarpeeseen. Ei kannata lähteä moittimaan kevyin perustein.
ap
Älä sekoita kommentoijia ja siten tuomitse. Mikäs se alalaji on ja missä mies sai diagnoosin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kiva kun pilaat lastesi elämän pysymällä narsistin kanssa lasten vuoksi.Et edes tajua miten se vaikuttaa lastesi loppuelämään.
Olet huono ja tyhmä äiti.
narsistin lapsi
Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi ja millaista perhe-elämänne oli?
ap
Ap, et selvästi tiedä narsismista, vaikka niin väität. Tai sitten olet itse narsku. Jos miehesi olisi narsku, et ihmettelisi miten narsku vaikuttaa perhe-elämään ja lapsiin.
Kysyin sillä kun sanoit, että olen tyhmä ja huono äiti, arvelen että vastaus moisiin loukkauksiin löytyy omista ikävistä kokemuksistasi. Jos sinun perheessäsi on ollut väkivaltaa ja muuta kamalaa, on se hyvin kaukana omasta perheestäni. Miehellä on narsismin alalaji, joka liittyy ennen muuta itsekeskeiseen ihailuntarpeeseen. Ei kannata lähteä moittimaan kevyin perustein.
ap
En ole tuon kirjoittaja, mutta minäkään en ymmärrä, että miksi äitinä haluat kasvattaa lapsesi noin kieroutuneessa ympäristössä. Ei ole normaalia, että parisuhteessa pitää miettiä kommunikaatio noin tarkkaan, pyöriikö elämäsi miehen ympärillä ja vallan alla? Nimenomaan vallan alla, koska joudut miettimään omia tekemisiäsi ilmaisuista lähtien noin tarkkaan miehen ongelmien takia.
Ja ihmiset toistavat lapsuudesta saamiaan malleja. He omaksuvat tietyn parisuhteen mallin teiltä. Tietyn kodin mallin teiltä. Tavan olla äiti tai isä.
Niitä malleja vastaan voi aikuisena rationaalisuudella taistella, mutta ne mallit silti ovat olemassa ja ohjaavat valtavasti ihmisten toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä joskus kannattaa valita pienempi paha. Tässä tilanteessa yhteen jääminen voi olla sitä. Huoltoriidat, lasten kautta kiusaaminen tms. Voi viedä vuosia ja ne voi rikkoa lapset sekä äidin. Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, ja joskus on yritettävä ennustaa eteenpäin. Taistelun aika voi tulla myöhemmin, mutta joskus on punnittava todella tarkkaan vaakakupissa olevat asiat.
Esim. Huoltoriidat ei ole mikään pikkujuttu ja niissä lapset kärsii todella paljon.Ap:lle en osaa neuvoa antaa, mutta tsemppiä.
Samaa mieltä. Olen itse erolapsi ja vanhempien ero oli todella kova pala aikanaan. On helppo sanoa, että erotkaa. Kun pari eroaa, voi aikuisten lasten mielessä olla vai kysymys, miksi erosittte, harmi juttu. Toinen vaihtoehto ei ole yksiselitteisesti parempi varsinkaan kun kotona ei ole väkivaltaisuutta mihinkään suuntaan.
Kun lapset ovat teini-iässä, ei oikeuksia enää tarvita ja siten ero hoituu helposti. Lapsille vanhempien oikeudessa taisteleminen on aivan kauheaa.
Olen eronnut. Mies oli alkoholisti, vaikka sitä ei ulkopuolelle näkynyt, kännäsi yksin kun muut nukkuivat, ja sai minulta kyydin aamulla töihin.
Hän käytti henkistä väkivaltaa, ei koskaan fyysistä. Ulospäin oli mukava seuramies. Liitto oli todella kuristava ja ahdistava.
Salasin tätä kaikkea ahdistavaa asiaa lapselta niin kuin vain voin.
Tällaisia asioita on vaikea selittää lapselle, varsinkin jos lapsella on ihan ok suhde isäänsä. Ei haluaisi puhua lapsen isästä pahaa.
Kun oma lapsi joskus kysyy, miksi erositte, en tiedä kuinka rehellinen edes voin olla. Enkä tiedä löytäisinkö sanat jotka hän ymmärtäisi, kun ei ole sellaista suhdetta kokenut. Elämänkokemus ei riitä ymmärtämään vastausta.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tajuaa puolison oleva narsisti haluaa jättää tälläisen. Ei narskun kanssa yksinkertaisesti voi elää, niin pahoin asioita käännetään sinun tappioksesi. On niin viallinen, et turpaan tulee millon mistäkin syystä tai ainakin uhataan sillä, jopa kuolemalla. Kannattas lähtee ennekuin kierous tavoittaa pääsi ja jää sinne. Sieltä on vaikea enää erottaa miä totta mikä ei.
Narsismi on tuhoisa persoonallisuushäiriö, mutta kaikkeen narsismiin ei liity esimerkiksi väkivaltaisuus. Otetaan esimerkiksi vaikka Auervaarat. He ovat yksi virallinen narsismin alalaji ja hyvin traumatisoivoa ihmisiä, kyllä näin, mutta keskittyneitä huijaamaan ja hyväksikäyttämään täysin rauhanomaisin keinoin.
Koko keskustelua dominoi oman elämän tunteelliset kokemukset, jotka ovat totta kai ymmärrettäviä, mutta jotain järkevyyttä aiheen käsittelemiseen voisi myös löytää, koska arviolta joka kymmenennellä on ko. häiriö. Ei narskun kanssa voi pärjätä, jos on koko ajan herkimmillään..
Etkö tunnista henkistä väkivaltaa? Et varmaan, olet jo niin paatunut. Auervaaran toiminta satuttaa pahasti, se on henkistä väkivaltaa. Narsisti aiheuttaa sitä kyllä, turha valkopestä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti haluaa, että lapset elävät tuollaisessa ympäristössä?
Millaisessa tarkalleen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kiva kun pilaat lastesi elämän pysymällä narsistin kanssa lasten vuoksi.Et edes tajua miten se vaikuttaa lastesi loppuelämään.
Olet huono ja tyhmä äiti.
narsistin lapsi
Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi ja millaista perhe-elämänne oli?
ap
Ap, et selvästi tiedä narsismista, vaikka niin väität. Tai sitten olet itse narsku. Jos miehesi olisi narsku, et ihmettelisi miten narsku vaikuttaa perhe-elämään ja lapsiin.
Kysyin sillä kun sanoit, että olen tyhmä ja huono äiti, arvelen että vastaus moisiin loukkauksiin löytyy omista ikävistä kokemuksistasi. Jos sinun perheessäsi on ollut väkivaltaa ja muuta kamalaa, on se hyvin kaukana omasta perheestäni. Miehellä on narsismin alalaji, joka liittyy ennen muuta itsekeskeiseen ihailuntarpeeseen. Ei kannata lähteä moittimaan kevyin perustein.
ap
En ole tuon kirjoittaja, mutta minäkään en ymmärrä, että miksi äitinä haluat kasvattaa lapsesi noin kieroutuneessa ympäristössä. Ei ole normaalia, että parisuhteessa pitää miettiä kommunikaatio noin tarkkaan, pyöriikö elämäsi miehen ympärillä ja vallan alla? Nimenomaan vallan alla, koska joudut miettimään omia tekemisiäsi ilmaisuista lähtien noin tarkkaan miehen ongelmien takia.
Ja ihmiset toistavat lapsuudesta saamiaan malleja. He omaksuvat tietyn parisuhteen mallin teiltä. Tietyn kodin mallin teiltä. Tavan olla äiti tai isä.
Niitä malleja vastaan voi aikuisena rationaalisuudella taistella, mutta ne mallit silti ovat olemassa ja ohjaavat valtavasti ihmisten toimintaa.
Mitä ap enää mahtaa? Ruma eroriita edessä, jos tuota muuttaisi. Ja se, että lapset kpään armoilla ilman valvojaa.
Jaa mutta hetkinen, ap. Jos miehelläsi muka on dg, miten niin se ei vaikuttaisi tapaamisoikeuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.
Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.
Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".
Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?
Kiva kun pilaat lastesi elämän pysymällä narsistin kanssa lasten vuoksi.Et edes tajua miten se vaikuttaa lastesi loppuelämään.
Olet huono ja tyhmä äiti.
narsistin lapsi
Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi ja millaista perhe-elämänne oli?
ap
Ap, et selvästi tiedä narsismista, vaikka niin väität. Tai sitten olet itse narsku. Jos miehesi olisi narsku, et ihmettelisi miten narsku vaikuttaa perhe-elämään ja lapsiin.
No niin se on. Narsistisessa suhteessa voi eläävain toinen narsistisesti häiriintynyt. Ikävä kyllä. Ja muistathan ap, lapsesi saavat elämän eväikseen sen mitä sinä ja miehesi olette ja minkälainen suhde teillä on, ihan oikeasti. Ei sitä, mitä haluat, kuvittelet, yrität, selität. Lapset saavat sen, MITÄ SINÄ OLET, mitä oikeasti on. Ei heidän elämäänsä selittelyt rakenna. Meidänkin tapauksessa äiti veti koko ajan valtavaa superäitishowta, kirjoitti pitkiä sepustuksia siitä, kuinka mahtava ja lastensa vuoksi suuria uhrilahjoja antava äiti hän on, ja miten esim. isä ei väitä lapsistaan. Oli luonut suuret valhemaailmat, issä hän on sankariäiti ja tekee kaiken hienosti ja oikein ja kaikki mahdollinen huono ja paha sijaitsee isässä- ja varmaan tarpeen tullen muissakin. Kuitenkaan edes lasten kaipaus isää kohtaan ei kuitenkaan saanut hänessä minkäänlaista hyvää tahtoa aikaan. Saa nähdä. millaista apua lapset tulevat elämänsä aikana tarvitsemaan. Selvää on, ettei tuollaisesta äidistä vaurioitta selviä. Terv. se jonka mies "voitti"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti haluaa, että lapset elävät tuollaisessa ympäristössä?
Millaisessa tarkalleen?
ap
En ole tuo kirjoittaja, mutta ainakin sellaisessa, jossa parisuhde on epätervettä toisen miellyttämistä?
Sanotko vielä, että lällällällänlieru, sullapas ei ookaan?