Pohjaton tuska raastaa rintaa.

Jos on, niin voihan se olla että masennus on uusimassa. Älä odottele liian kauan, jos unet ei ala parantua -kukaan pienten lasten äiti ei jaksa, jos valvoo yön toistensa perään.



Tsemppiä.

yleensä tuota lääkitystä jatketaan 4-6 kuukautta (mulle sanottiin että kannattaa yleensä syödä se 6kk) ja puretaan aivan pikku hiljaa vähitellen annosta pienentämällä. ethän vain lopettanut kerralla?



Masennus voi kyllä uusia vaikka kaikki olisi elämässä hyvinkin, se on aivojen kemialllinen epätasapainotila (liian vähän serotoniinia) eikä se katso aina elämäntilannetta.

3 kk oli tuo lääkitysaika. Mielenterveystoimistossa katsottiin, ettei ole välttämätöntä jatkaa pidempään kun olo oli niin hyvä. Ja siitä on kohta vuosi kun lääkkeet lopetin, ei niillä enää vaikutusta ole. Toki silloin lopetin pikkuhiljaa.



En tiedä. Viime yön nukuin pitkästä aikaa hyvin ja mielikin vähän parempi. Seuraanpas tilannetta...

mulla oli ihan samanlaista 3-5 kk lapsen syntymän jälkeen.

Kävin lääkärissä, sain ensin viikoksi nukahtamislääkkeitä- mutta tajusin että jotain on pahemmin vialla (kuin pelkkä unettomuus) kun en nukahtanut edes 20 mg Tenoxilla (!).

Arvelin itsekin että mulla on lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Seuraavaksi sain sitten masennuslääkkeet ja pääsin parin viikon välein juttelemaan psyk. sairaanhoitajan kanssa. Mielialalääkkeet alkoivat tehota parissa viikossa ja mieleiala koheni, en ollut enää niin pohjattoman väsynyt ja ärtymys (miestä kohtaan) loppui. Ihan kuin synkkä verho olisi lähtenyt yltä. Ja unet paranivat pikku hiljaa.

Vierailija:

Välillä käy suorastaan kipeää. Olen niin väsynyt ettei tälle löydy kohta sanojakaan. Muutama yö jo mennyt, etten saa edes nukutuksi. Illalla menen väsyneenä sänkyyn, heti kun valot sammuu, alkaa sellainen olo, että pakko pyöriä ja vaihdella asentoa. Sitten avaan ja suljen silmiäni, ihmettelen miksei uni tule. Pitkin yötä käytän valoja päällä ja katson kelloa. Voi ei, kohta lapset herättää enkä taaskaan ole saanut nukutuksi. Päivät väsyttää ja on sellainen surumielinen olo. Välillä kun katson lapsiani, ajattelen miten ihania he ovatkaan ja alkaa itkettää. On niin jaksamaton olo...

ollut unettomuutta. Voinkohan olla uudelleen masentumassa, vaikka kaikki on hyvin? Josko vielä muutaman päivän odottelen, että tuleeko se uni... ap