Erikoisin jouluaatto jonka olet viettänyt

Keitin mielisairaille ja vammaisille teetä ja tarjoilin iltapalaa. Siellä meni ihan normipäivänä, ei käynyt Joulupukki.

Sairastuttiin koko lähipiiri vatsatautiin. Meni melkeen kaikki jouluruoka roskiin kun viikonverran oli mummit ja kummit ja muut vatsataudissa myöskin.

On olemassa.

Joskus opiskeluaikana, olisinko ollut 25, sain osa-aikatöitä. Työvuoroni menivät niin, että jos olisin halunnut vanhempieni luokse joulunviettoon, olisin ehtinyt olla perillä vain vuorokauden. Avomieheni kuitenkin halusi mennä omien vanhempiensa luo, joten päätin jäädä jouluksi yksin opiskelijakaksioomme.

Talo oli tietysti aivan tyhjä ja tuntui todella oudolta, kun ihmisiä ei näkynyt missään. Jouluaattona oli kova pakkanen ja täysikuu. Päätin, että haluan nähdä kuunnousun, mutta kun en osannut arvioida sen aikaa minuutilleen, seisoin huurteisen pellon laidassa varmaan puoli tuntia ennen kuin kuu nousi. Sitten palasin tyhjään taloon ja otin pitkän kuuman suihkun.

Tuohon aikaan ei ollut nettiä eikä kännyköitä, mutta olin hakenut kirjastosta mukavan pinon uutuuskirjoja, joita lukiessa aattoilta ja joulupäivä menivät ihan mukavasti. Olin myös saanut lähikaupasta paljon ruokaa puoleen hintaan, kun siihen aikaan kaupat olivat jouluna kiinni. Ihan mukava joulu se oikeastaan oli.

Erilaisin joulu vietettiin kerran perheen kanssa Lapissa laskettelukeskuksessa kun olin teini, päivällä laskettelua ja illaksi valmiiseen joulupöytään. Oikein kivaa oli.

Normaalit jouluaattoni ovat perusjouluja kotona, hyvää jouluruokaa ja pukki tulee. Tykkään joulusta.

Mieheni kuoleman jälkeen elämäni oli jonkun aikaa pois raiteiltaan, myös joulujen osalta. Omituisin joulu oli ehkä se, kun minulla ei ollut muuta syötävää kuin joku tonnikalapurkki. Ajattelin mennä sitten yhden tuttavan luo käymään. Annoin hänelle 40 e rahaa, että kävisi ostamassa meille ruokaa ennenkuin kaupat menisivät kiinni. Hän törmäsi matkalla kuitenkin johonkin narkkariin, jolta osti sitten koko rahalla pontikkaa. Olen aivan järkyttynyt, kun muistelen tätä...  :(

Hätäleikkaus aattoaamuna kolmen jälkeen. Loppupäivä meni morfiinitokkurassa hihitellessä, mutta illalla kävelin omin töppösin suihkuun.

Jouluruuan sijaan tipassa, iltapalaksi sain jotain marjasoppaa.

Malesialaisessa ravintolassa juhlaillallisella, jossa tarjoiltiin paikallisia perinneruokia ja kerättiin varoja orpokotiin uusia sänkyjä varten. Orpokodin lapset olivat myös paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuttiin koko lähipiiri vatsatautiin. Meni melkeen kaikki jouluruoka roskiin kun viikonverran oli mummit ja kummit ja muut vatsataudissa myöskin.

Tämä meillä myös.

Päätin lähteä iltahämärissä kävelylle hiljaisessa kaupungissa. Näin monta autoilevaa joulupukkia.

Kaverin kämpillä yksin. Kaveri miehensä kanssa lähti joulunviettoon lapsuuden perheensä luokse vanhalle kotipaikkakunnalle ja antoi mulle kämppänsä avaimen. Join teetä, kuuntelin musiikkia, polttelin kynttilöitä ja olin tietokoneella. Itse asiassa mulla oli yllättävän mukava ilta.

Syynä tähän ratkaisuun oli erinäiset logistiset ongelmat. Alunperin mun oli ollut tarkoitus mennä omille vanhemmilleni, mutta vähän kaikki kusi. Se taas on ihan oma tarinansa ja pääsin matkaan joulun jälkeen. Oma asuntoni siis oli myös muualla ja olin niin sanotusti puolessa välissä reissua.

Mentiin anopin luo joulusaunaan ja illalliselle, ei noussut saunan piipusta savua, arvasin jo silloin, että on taidettu polkaista korkin päälle.

Mies kävi sisällä katsomassa (me odotimme pojan kanssa autossa), siellä makasi sammuneena ja keittiö sekasorron vallassa.

Ajoimme kotiin ja laitoin laatikot, karjalanpaistin ja karjalanpiirakat lämpiämään uuniin sekä katoin pöytään muut sörsselit. Syötiin, avattiin paketit ja pelailtiin lautapeliä.

Anoppi komusi meille hiukan ennen puoltayötä, mukana sillin perkuujätteet, oli mennyt sillipalat roskikseen.

Kymmenkunta vuotta yritettiin vaikka millä variaatiolla, aina sama lopputulos.

Emme enää nykyisin vietä jouluja anopin kanssa.

Lontoosa 19-v. Asuin kimppakämpässä. Mulla ja silloisella poikakaverilla 1 h kämpässä.. Ei ollut rahaa laittaa kaasumittariin, joka oli huonekohtainen. Ei lämmitystä, ei kuumaa vettä. Tutistiin takit ja vällyt päällä huoneessa. Oli 1 kynttilä ja 2 litran viinipullo. Ei yhtään ruokaa. Naapurihuoneen kaveri anto jouluaamuna meille yhden tomaattikeittopurkin ja pari leipäsiivua.

Ja se oli muuten paras Joulu ikinä🙂

Oltiin ulkomailla ja sain keuhkokuumeen. En muista siitä jouluaatosta paljonkaan. Millään tavalla ei tietenkään vietetty joulua, ei ollut koristeita, ruokia eikä lahjoja.

Olikohan joulu -14 vai -15 kun se Venäjä pelottelu oli lehdistössä pahimmillaan ja upposi minuun aivan täydestä. Lööpit huusi miten venäjä perustaa sotilastukikohtia ihan rajan tuntumaan ym. ja minä olin paskahalvauksen vallassa satavarma että sota alkaa hetkenä minä hyvänsä. Tännekkin kirjottelin miten latasen itteni päiviltä jos veli joutuisi sotimaan ja veljenpoika jäisi isättä. Olin ihan ihmeissäni kun muut vietti huoletonta joulua niinkun ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin anopin luo joulusaunaan ja illalliselle, ei noussut saunan piipusta savua, arvasin jo silloin, että on taidettu polkaista korkin päälle.

Mies kävi sisällä katsomassa (me odotimme pojan kanssa autossa), siellä makasi sammuneena ja keittiö sekasorron vallassa.

Ajoimme kotiin ja laitoin laatikot, karjalanpaistin ja karjalanpiirakat lämpiämään uuniin sekä katoin pöytään muut sörsselit. Syötiin, avattiin paketit ja pelailtiin lautapeliä.

Anoppi komusi meille hiukan ennen puoltayötä, mukana sillin perkuujätteet, oli mennyt sillipalat roskikseen.

Kymmenkunta vuotta yritettiin vaikka millä variaatiolla, aina sama lopputulos.

Emme enää nykyisin vietä jouluja anopin kanssa.

Oliko miehesi joulut jo lapsuudessa tota luokkaa?:(

Yksi joulu jäi lapsena mieleen; isä oli pikkujoulujen jälkitunnelmissa jäänyt kiinni äidille salasuhteesta toiseen naiseen. Tunnelma oli vielä joulunakin jäätävä, kunnes äidin lahjapaketista paljastui kallis koru ja sitten oltiin taas niin iloisia ja äiti hyppäsi isän syliin.

Muutama vuosi myöhemmin ja juhannus; uusi salasuhde, paljastus ja viimein ero. Mutta joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin anopin luo joulusaunaan ja illalliselle, ei noussut saunan piipusta savua, arvasin jo silloin, että on taidettu polkaista korkin päälle.

Mies kävi sisällä katsomassa (me odotimme pojan kanssa autossa), siellä makasi sammuneena ja keittiö sekasorron vallassa.

Ajoimme kotiin ja laitoin laatikot, karjalanpaistin ja karjalanpiirakat lämpiämään uuniin sekä katoin pöytään muut sörsselit. Syötiin, avattiin paketit ja pelailtiin lautapeliä.

Anoppi komusi meille hiukan ennen puoltayötä, mukana sillin perkuujätteet, oli mennyt sillipalat roskikseen.

Kymmenkunta vuotta yritettiin vaikka millä variaatiolla, aina sama lopputulos.

Emme enää nykyisin vietä jouluja anopin kanssa.

Oliko miehesi joulut jo lapsuudessa tota luokkaa?:(

.

Lapsuuden joulut olivat äidin osalta aivan ok, isä ryyppäsi mutta ei ollut pahapäinen tapaus.

Anopilla mopo karkasi vasta jokunen vuosi sen jälkeen, kun poika oli muuttanut omaan asuntoon.

Parikymppisenä oltiin kavereiden kanssa jostain syystä baarissa aatonaattona. No aattona oli tietty krapula, enkä jaksanut lähteä sukulaisten luo joulun viettoon niin kuin alunperin oli tarkoitus. Vietin joulun yksin kotona, ruokana Pirkka-pussipastaa. Se oli surkein joulu ikinä.

En ole tainnut vielä kertaakaan viettää oikeasti poikkeuksellisen erikoista jouluaattoa. Aina se on mennyt perheen parissa hyvin samalla kaavalla. 

Ehkä fiiliksiltään erilaisin oli joulu jonka alla isoisäni kuoli. Jouluun oli vain muutama viikkoa aikaa ja kaikki hautajaisjärjestelyt vei vanhemmilta tietysti aikaa. Äiti sitten yhtenä päivänä totesi suoraan ettei tänä jouluna ehdi kunnolla jouluostoksille joten antoi joka lapselle rahaa käteen ja kehotti ostamaan lahjat toisillemme. Joulu tuli ja ilmapiiri oli haikea, mutta ihan iloinen kaikesta huolimatta kuitenkin.

Se oli toisaalta hassusti myös yksi elämäni onnellimpia jouluaattoja, sillä sain vanhemmilta yhtenä lahjana luvan oman koiran hankintaan seuraavaa kesänä. Sitä olin niin kauan toivonut että olihan siinä riemua.