Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajanjaksoa elämästänne ikävöitte?
Kommentit (28)
Opiskeluaikaa. Silloin kun olin ikävälillä 21-23v. Hemmetin stressaavaa aikaa mutta sillon oli vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä tavalla lapsuutta ja kouluaikaa.
Sitten opiskeluvuosia.
Joskus muistan haikeana sitä, miten ainutlaatuista oli se aika kun lapset olivat pieniä ja olin heidän kanssaan kotona, vaikka rahaa ei ollut.
Sitä kun työnantaja meni konkkaan - se yhteishenki, mikä meistä löytyi firman pelastamiseksi (ei siis onnistuttu) oli mahtava. Puoli vuotta uskomatonta yhteen hiileen puhaltamista, yhdessä itkemistä ja sitä miten kaikki auttoi toisiaan selviytymään töistään.
Tulevaisuudessa toivon, että välillä lämmöllä ikävöin näitä vuosia, kun viimein on hiukkasen ylimääräistä rahaa ja aikaa matkustella ja lapset ovat jo isoja mutta loistavaa seuraa.
En halua palata menneeseen, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu että kaikki kuluu kovin nopeaan.
Esikoisen vauvavuotta, se oli ihaninta ja seesteisintä aikaa elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorta aikuisuutta ennen lapsia.
Miksi hankit äpäriä? Kuka pakotti?
Mistä päättelit ettei tuo kirjoittaja olisi naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajanjaksoa elämästänne ikävöitte?
Tulevaa nuoruuttani.
(mennyttä nuoruuttani en ikävöi)
En mitään. Mun elämä on parasta juuri nyt, en ole ikinä ollut näin onnellinen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorta aikuisuutta ennen lapsia.
Miksi hankit äpäriä? Kuka pakotti?
En ikinä hankkisi äpäriä, herranjestas. Todellakin avioliitossa syntyneet kaikki lapset. Eikä kukaan pakottanut, erittäin toivottuja kaikki.
age is just a number kirjoitti:
En mitään. Mun elämä on parasta juuri nyt, en ole ikinä ollut näin onnellinen <3
Miten niin? Perustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä vuosia kun kasvatin kukkaa. Oli ihan parasta kun ikinä ei vituttanut.
Vierailija kirjoitti:
Kun meni lujaa. Koko ajan pyydettiin kaikenlaiseen mukaan, yksikään vuosi ei ollut samanlainen, elämä oli satumaista, oli vaikka mitä ainutlaatuisia ulkomaanmatkoja, Suomessa pääsi upeisiin paikkoihin ja tapasi upeita ihmisiä. Juhlapyhätkin olivat upeita.
Mä en tiedä miks mutta mun tuli tästä ihan Jenni Dahlman mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-80 lukua. Olin nuori, vapaa ja huoleton. Oi niitä aikoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meni lujaa. Koko ajan pyydettiin kaikenlaiseen mukaan, yksikään vuosi ei ollut samanlainen, elämä oli satumaista, oli vaikka mitä ainutlaatuisia ulkomaanmatkoja, Suomessa pääsi upeisiin paikkoihin ja tapasi upeita ihmisiä. Juhlapyhätkin olivat upeita.
Mä en tiedä miks mutta mun tuli tästä ihan Jenni Dahlman mieleen.
Ihan akateemisista ympyröistä, kiitos vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioaikaa ja muutamaa vuotta lukion jälkeen eli jatko-opiskelujen pari ekaa vuotta.
Tuolloinkin aina mietin, kuinka tylsää on ja että mulla ns. "ei ole elämää", mutta voi jestas kun nykyhetkeen vertaa. Nyt sitä kaihoisasti muistelee kuinka silloin 20-veenä oli niin paljon kavereita, niin paljon kaikkea menoa ja hauskanpitoa, bileitä ja seikkailuja... mihinhän se kaikki katosi.
En mitään, jokaisessa elämänvaiheessa on ollut hyvät ja huonot puolet, tiettyjä vastoinkäymisiä haluaisi toki välttää, mutta ei koskaan ole ollut sellaista aikaa että kaikki olisi ollut pelkkää auvoa.
Kyllä tässä ihmisenäkin pikkuhiljaa kehittyy, vaikka ajattelisi että yli nelikymppisenä kun alkaa kuolema koukkia, alkaa haikailla että kun olis nuori vielä, ei oikeesti haluais olla nuori.
Olispa mun veli vielä elossa.
Kuoli 16-vuotiaana liikenneonnettomuudessa. Ikäeroa meillä oli vuosi, ainut ihminen joka edes jollain tapaa uskoi muhun ja mun kykyihin. On ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikaa ja muutamaa vuotta lukion jälkeen eli jatko-opiskelujen pari ekaa vuotta.
Tuolloinkin aina mietin, kuinka tylsää on ja että mulla ns. "ei ole elämää", mutta voi jestas kun nykyhetkeen vertaa. Nyt sitä kaihoisasti muistelee kuinka silloin 20-veenä oli niin paljon kavereita, niin paljon kaikkea menoa ja hauskanpitoa, bileitä ja seikkailuja... mihinhän se kaikki katosi.
Jatko-opinnot tähtäävät tohtorintutkintoon. Miten olet voinut olla siinä vaiheessa heti lukion jälkeen? Taidat puhua pehmoisia.
Aikaa ennen kuin lapseni aikuistuivat ja muuttivat kotoa. Toki näen heitä nytkin usein ja pidämme puhelimitse yhteyttä, välimme ova läheiset, mutta oli ihanaa, kun sain elää arkea heidän kanssaan.
Olen 63 v, lapset 38 ja 36 v.
Opiskeluaikaa! Ai että niitä bileitä ja nuorta, villiä ja huoletonta eloa. <3
Kun meni lujaa. Koko ajan pyydettiin kaikenlaiseen mukaan, yksikään vuosi ei ollut samanlainen, elämä oli satumaista, oli vaikka mitä ainutlaatuisia ulkomaanmatkoja, Suomessa pääsi upeisiin paikkoihin ja tapasi upeita ihmisiä. Juhlapyhätkin olivat upeita.