Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajanjaksoa elämästänne ikävöitte?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
En mitään. Mun elämä on parasta juuri nyt, en ole ikinä ollut näin onnellinen <3
Miten niin? Perustele.
Noh. Lapsuutta varjosti alkoholisti-isä ja myöhemmin äidin uusi, väkivaltainen alkoholistimies. Yläasteikäisenä vihdoin erosi tästä mulkusta, mutta kärsin koko yläasteajan koulukiusaamisesta joka oli niin fyysistä kuin psyykkistäkin. Minut raiskattiin kun olin 17-vuotias. 18-vuotiaana aloin suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa, joka pisti itsetuntoni miinuksen puolelle, ja kyykin siinä suhteessa seuraavat 20 vuotta (luojan kiitos oltiin veloja alusta asti), kunnes vihdoin lähellä 40 ikävuotta sain repäistyä itseni ko. suhteesta irti. Sitä seurasi oman identiteettini etsiminen, hurahdin joogaan ja meditaatioon joiden avulla sain "sisäisen rauhan" ja tajusin, että minulla on oikeus tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin olen.
Ja nyt olen n. vuoden ajan ollut parisuhteessa maailman ihanimman, kilteimmän ja kunnollisimman miehen kanssa, joka kertoo minulle päivittäin rakastavansa.
Että siksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti ikävöi mitään ajanjaksoa, yksittäisiä tapahtumia kyllä. Pidän nykyhetkestä koska elämä on oikein mallillaan. Vieressä rakas ihminen, työpaikka jossa viihdyn, ihanat ystävät, terveys kohdillaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Olispa mun veli vielä elossa.
Kuoli 16-vuotiaana liikenneonnettomuudessa. Ikäeroa meillä oli vuosi, ainut ihminen joka edes jollain tapaa uskoi muhun ja mun kykyihin. On ikävä.
Otan osaa :(
Lapsuutta ehkä. Noin 4.-8. luokka. Silloin ei paljon ongelmia ollut.
Lapsuutta ennen koulun alkua. Siitä lähtien elämä on ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa taistelua milloin minkäkin asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteen ensimmäisiä luokkia. Mulla oli paras kaveri, jonka kanssa oltiin läheisiä, meillä oli mielikuvitusleikit ja yökyläiltiin, tehtiin paljon yhdessä. Esimurroiässä kasvettiin erilleen, mun lapsuus jatkui pidempään ja mielenkiinnonkohteet ei enää kohdanneet.
Toinen on lukioaika, koulussa meni hyvin ja se oli helppoa, meillä oli kiva kaveriporukka ja vapaa-ajalla tehtiin kaikkea hauskaa. Harrastuksia oli paljon ja elämä oli aktiivista. Ainoa mikä puuttui oli poikaystävä.
Lukioaikoja, mulla oli paras ystävä jonka olin tuntenut kuusi vuotiaasta saakka ja ihana porukka koulusta. No välit erkani parhaan kaverin kanssa siinä 18-vuotiaana ja lukiokaveteidenkin kanssa pidetään yhteyttä joo, mutta nähdään todella harvoin. Kaikilla on omat elämät ja työt, ei enää ehdi. Toisilla jo lapsia, ollaan 25-vuotiaita. Toisaalta voi olla, että aika kultaa muistot. Esimerkiksi minulla ei ikinä ollut rahaa lukiossa, nykyään sitä on säästössä hyvin. Olen kuitenkin nykyisin aika yksinäinen :(
Aikaa kun olin 20-24v, se oli parasta ! Olin onnellinen ja huoleton. Päivät olivat täynnä ylätyksiä ja mulla oli maailman parhaat ystävät!! oi niitä aikoja! Nyt on tylsän tappavaa arkea koko elämä.. huoh....