Vihaan miestäni (tähän on tultu, viimeinkö sitä sen myöntääkin...)

Elämä on lyhyt.

Miksi miehen piti vongata?

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen piti vongata?

Silloin kun halusi seksiä kanssani. Kun itselle pelkkä ajatuskin pahimmillaan aiheuttaa kylmiä väreitä...

Tuntuu siltä, että on vain ajan kysymys milloin päädyn pettämään. Tuntuu siltä, että ajattelen sitä jatkuvasti.

Jätä lapset miehelle ja lähde sinä niiden ihanien komeiden miesten kanssa kuksimaan ja hauskaa pitämään. Siinä kaupassa voittavat kaikki, varsinkin lapset. Mutta muista, että et tee enää yhden yhtä rakkauden hedelmää uuden miehen/uusien miesten kanssa, sillä et ole äitityyppiä, vaan vain ikäkriisissä oleva munahaukka.

Ainoa ongelma on lapset.... Ehkä ongelma on kuitenkin enemmän sinussa. Mies varmasti suostuu pariterapiaan tai mitä keskustelujuttuja sitä onkaan. "Ongelmalasten" takia ehkä kannattaisi oikeasti katsoa vielä suhteen mahdollisuudet. "Mies lopetti juomisen" -toteamuksesi saa pienen kellon soimaan päähäni suhteessa mahdollisesti olevista selvittämättömistä tunneasioista. Suosittelen myös, että kävisit yksin keskustelemassa jonkun asiantuntijan kanssa, koska sinun ongelmahan tämä on. Miksi tunnet haluttomuutta miestäsi kohtaan? Sanot vihaavasi häntä, mikä tarkoittaa, että tunteita vielä on.

Selvittele asioita. Lähde vasta sitten. Ei ero tarkoita, että lapset eroavat isästään.

Anne' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen piti vongata?

Silloin kun halusi seksiä kanssani. Kun itselle pelkkä ajatuskin pahimmillaan aiheuttaa kylmiä väreitä...

Tuntuu siltä, että on vain ajan kysymys milloin päädyn pettämään. Tuntuu siltä, että ajattelen sitä jatkuvasti.

Minkä ikäinen olet? Kuinka nuoria miehiä haluat? Anna mennä vain, tänään on hyvä ilta lähteä riiuureissulle. Kortsut mukaan vain!

Miehesi on varmaan parempi vanhempi kuin sinä. Mies pitää lapset, sinä siirryt turhaan vonkaamaan niitä komistuksia. Parempi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ongelma on lapset.... Ehkä ongelma on kuitenkin enemmän sinussa. Mies varmasti suostuu pariterapiaan tai mitä keskustelujuttuja sitä onkaan. "Ongelmalasten" takia ehkä kannattaisi oikeasti katsoa vielä suhteen mahdollisuudet. "Mies lopetti juomisen" -toteamuksesi saa pienen kellon soimaan päähäni suhteessa mahdollisesti olevista selvittämättömistä tunneasioista. Suosittelen myös, että kävisit yksin keskustelemassa jonkun asiantuntijan kanssa, koska sinun ongelmahan tämä on. Miksi tunnet haluttomuutta miestäsi kohtaan? Sanot vihaavasi häntä, mikä tarkoittaa, että tunteita vielä on.

Selvittele asioita. Lähde vasta sitten. Ei ero tarkoita, että lapset eroavat isästään.

Eivät lapset eroaisi isästään, vaan ap lähtisi ja jättäisi lapset miehelle. Ap:lla on nyt ikäkriisi ja hän haluaisi mennä kokeilemaan omaa viehättävyyttään baanalle unohtaen samalla koko pa*kan perhe-elämän. Mutta raha, sitä hänellä ei ole.

Niin miehessä vika taas. Itse olet niin itseriittoinen ja henkisesti köyhä, ettet näy muuta ulospääsyä kun jättää kaikki taakse ja alkaa elämää omaa elämää ja nauttia.

Miksi piti tehdä lapset jos elämä on niin kamalaa. Koitahan asettua lasten elämään joiden maailma revitään rikki jotta sinä saat munaa. Onneksi sinun kaltaisille "nauttijoille" karma maksaa takaisin.

Kyllä ymmärrät kun on maksun aika.

En ymmärrä ihmisiä joiden ainut tapa toimia ikävissä asioissa on pakoon juokseminen.

Parisuhteissa tulee joskus vaikeita aikoja. Suosittelen puhumaan, vaikka sitten terapeutin kanssa. Ei kannata ruokkia noita muiden himoamisen ja omaa miestä kohtaan tunnetun vihan ja inhon tunteita.

Minä pääsin tuosta yli. Nykyään parisuhde on parempi kuin koskaan. Rakastuin mieheeni uudelleen.

Luulen että tänään joudun yöpymään ystäväni luona. Kirjoitan ainakin tekstiviestin, jossa kerron kerralla tunteistani. Äitini tietysti haukkuu pystyyn, mutta en anna enää ulkoisen paineen vaikuttaa.  Ei oikeastaan kiinnosta tippaakaan. Elämä ei voi kertakaikkiaan olla pelkkää velvollisuutta muita ihmisiä kohtaan. Pelkkä päätöksen tekeminen jo tuntuu huojentavalta...

Mitä mies teki väärin tai mikä hänessä on niin  vastenmielistä? Kuulostaa, että mies paransi tapansa ja panostaa perheen hyvinvointiin, mutta vaimo nyt inhoaa miestään. Miksi ap alun perin rakastui mieheen?

Anne kirjoitti:

Ehti lähteä töihin jo. Ajatus muhinut päässä, mutta olen koittanut ajatella että on vain vaihe. Olemme olleet nyt 2,5 vuotta naimisissa, enkä voisi kuvitella koskevani pitkällä tikullakaan häntä. Hän lopetti vonkaamisen, kun ei lopulta enää jaksanut yrittää. Ajatuskin kuvottaa. Sinällään mitään ei ole vialla, hän käy palkkatöissä, ruokakulut jaetaan sovitusti ja lapsille hänellä on aikaa viikonloppuisin (lopetti juomisen vuosi sitten). En vain tunne miestäni kohtaan enää mitään. Kun kävelen kaupungilla, katse hakee komean miehen luo. Ajatus on miltei alati läsnä. Salilla tuntuu siltä, että on vaikea keskittyä, kun tekee mieli seksiä hyväkroppaisen ja itsestään huolta pitävän nuoren miehen kanssa.

Ainoa ongelma on lapset. He rakastavat isäänsä. Onko syytä jäädä, ja odottaa jos kurssi kääntyisi? Missä vaiheessa lasten etu ei enää riitä jatkamaan tällaista helvettiä... Tekisi mieli vain ottaa hatkat ja jättää lapset isänsä luo. Olen aivan neuvoton...

Jätin lopulta alkoholistin, mutta tiedän että jos hän olisi raitistunut, noin olisi käynyt meillekin.

Kännäilystä tullut kauna ei lähde noin nopeasti, eikä ilman että asioista puhutaan tosi suoraan pariterapiassa.

Siksi varmaan Minnesota-hoidossa alkoholisti pyytää kaikilta anteeksi, ja perhe saa sanoa hänelle miten väärin hän on heitä kohdellut.

Muutenkin taas patiterapiassa tärkeää on puolin ja toisin sanoa suoraan asiat ja puhua ne halki. Itsellekin tulee oivalluksia, etten ole niin ruusuisesti aina toiminut.

Sinäkin voit olla läheisriippuva niin kuin minä, joka voi nähdä itsensä parempana ihmisenä, kun toinen on juoppo. Kun ei toinen enää olekaan, miten sitä itsensä sitten määrittelee?

Kokonaan toinen asia on että alkoholistille vuosi on lyhyt aika olla raitis. He eivät parane, eri alkoholia voi enää alkaa ottaa, ikinä, ollenkaan. Jos miehesi luulee nyt ettei ollut alkoholisti koska pystyi lopettaan, hän ei myöskään pysy raittiina eikä teillä mikään muutu, tilanne valuu vanhaan vuoden-parin sisään.

T alkoholistin ex

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teki väärin tai mikä hänessä on niin  vastenmielistä? Kuulostaa, että mies paransi tapansa ja panostaa perheen hyvinvointiin, mutta vaimo nyt inhoaa miestään. Miksi ap alun perin rakastui mieheen?

En koe minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan, siitä vaikka ensimmäinen syy. Katsoo elokuvia, lukee kirjoja, käy töissä. Näkee ystäviään. Toisaalla miehet käyvät lenkillä, hoitavat kroppaansa, syövät terveellisesti ja ovat tietoisia omasta ulkonäöstään. Itse aloitin salilla käymisen ja jakson alussa vihjaisin hänelle että voisi itsekkin aloittaa. Mutta ei. Hän lihoi avioliittomme aikana, ei ole huomattavan ylipainoinen, mutta sen verran että häiritsee minua. En koe tasa-arvoa tällaisessa suhteessa. Hän on myös mielestäni liian kiltti tietyissä asioissa. Hänessä ei ole mun mielestä mitään "särmää", tai sitä "jotain". Hän työskentelee Historian opettajana lukiossa.  

Tänään otan lähdön, sen olen  päättänyt. Aion selvittää ajatukseni, ottaa vähintään etäisyyttä.

Mulle ei kyllä selvinnyt ap:n viestistä, että mikä tekee parisuhteesta helvetin ja miksi ap vihaa miestään.

Mies haluaisi seksiä ap:n kanssa, ap ei halua, mies on kunnioittanut tätä toivetta, eikä enää "vonkaa".

Mies on raitis, ap kertoo, että sinällään mikään ei ole vialla, mues käy töissä, kustannukset jaetaan, mies hoitaa lapsia ja lapset tykkäävät isästään.

Siis missä oli se helvetti?

Siinä, että ap:n tekee mieli seksiä muiden kuin mieshensä kanssa ja pettäminen on alati mielessä?

Kuulostaa kyllä siltä, että sp:n kannattaisi pohdiskella parisuhdettaan ja sen tilaa ihan peilin edessä.

Anne' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teki väärin tai mikä hänessä on niin  vastenmielistä? Kuulostaa, että mies paransi tapansa ja panostaa perheen hyvinvointiin, mutta vaimo nyt inhoaa miestään. Miksi ap alun perin rakastui mieheen?

En koe minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan, siitä vaikka ensimmäinen syy. Katsoo elokuvia, lukee kirjoja, käy töissä. Näkee ystäviään. Toisaalla miehet käyvät lenkillä, hoitavat kroppaansa, syövät terveellisesti ja ovat tietoisia omasta ulkonäöstään. Itse aloitin salilla käymisen ja jakson alussa vihjaisin hänelle että voisi itsekkin aloittaa. Mutta ei. Hän lihoi avioliittomme aikana, ei ole huomattavan ylipainoinen, mutta sen verran että häiritsee minua. En koe tasa-arvoa tällaisessa suhteessa. Hän on myös mielestäni liian kiltti tietyissä asioissa. Hänessä ei ole mun mielestä mitään "särmää", tai sitä "jotain". Hän työskentelee Historian opettajana lukiossa.  

Tänään otan lähdön, sen olen  päättänyt. Aion selvittää ajatukseni, ottaa vähintään etäisyyttä.

Joo ehkä kannattaa.

Jää hyvä mies paremmin arvostavalle.

Hän siis alkoi lihomaan lopetettua juomisen. Minua ei edes se juominen niin paljon haitannut, vaikka välillä hävetti hänen käyttäytyminen perhejuhlissa tai julkisissa paikoissa, jos oli kovin humaltunut. Hän ei ollut väkivaltainen tai agressiivinen humalassa. Ärsyttävä kyllä. Nyt on täyin uudestisyntynyt ja oikein "hohtaa" omasta mielestään. Lähinnä kuvottaa...

Anne' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teki väärin tai mikä hänessä on niin  vastenmielistä? Kuulostaa, että mies paransi tapansa ja panostaa perheen hyvinvointiin, mutta vaimo nyt inhoaa miestään. Miksi ap alun perin rakastui mieheen?

En koe minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan, siitä vaikka ensimmäinen syy. Katsoo elokuvia, lukee kirjoja, käy töissä. Näkee ystäviään. Toisaalla miehet käyvät lenkillä, hoitavat kroppaansa, syövät terveellisesti ja ovat tietoisia omasta ulkonäöstään. Itse aloitin salilla käymisen ja jakson alussa vihjaisin hänelle että voisi itsekkin aloittaa. Mutta ei. Hän lihoi avioliittomme aikana, ei ole huomattavan ylipainoinen, mutta sen verran että häiritsee minua. En koe tasa-arvoa tällaisessa suhteessa. Hän on myös mielestäni liian kiltti tietyissä asioissa. Hänessä ei ole mun mielestä mitään "särmää", tai sitä "jotain". Hän työskentelee Historian opettajana lukiossa.  

Tänään otan lähdön, sen olen  päättänyt. Aion selvittää ajatukseni, ottaa vähintään etäisyyttä.

Eli sulla on menossa joku syvempi henkilökohtainen kriisi, jonka kaadat miehesi syyksi. Mitä se muka pelastaisi, jos miehesi olisi hiukan lihaksikaampi ja laihempi ja käyttäytyisi vähän huonommin? Ei mitään, koska ongelma ei ole miehessäsi, vaan pelkästään sussa. Lähtösi ei tule ratkaisemaan mitään, koska ongelma on sun sisällä ja kannat sitä sisälläsi minne ikinä menetkin. Ehkä etäisyyden ottaminen voi auttaa, jos siihen liittyy itsetutkiskelua. 

Anne' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teki väärin tai mikä hänessä on niin  vastenmielistä? Kuulostaa, että mies paransi tapansa ja panostaa perheen hyvinvointiin, mutta vaimo nyt inhoaa miestään. Miksi ap alun perin rakastui mieheen?

En koe minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan, siitä vaikka ensimmäinen syy. Katsoo elokuvia, lukee kirjoja, käy töissä. Näkee ystäviään. Toisaalla miehet käyvät lenkillä, hoitavat kroppaansa, syövät terveellisesti ja ovat tietoisia omasta ulkonäöstään. Itse aloitin salilla käymisen ja jakson alussa vihjaisin hänelle että voisi itsekkin aloittaa. Mutta ei. Hän lihoi avioliittomme aikana, ei ole huomattavan ylipainoinen, mutta sen verran että häiritsee minua. En koe tasa-arvoa tällaisessa suhteessa. Hän on myös mielestäni liian kiltti tietyissä asioissa. Hänessä ei ole mun mielestä mitään "särmää", tai sitä "jotain". Hän työskentelee Historian opettajana lukiossa.  

Tänään otan lähdön, sen olen  päättänyt. Aion selvittää ajatukseni, ottaa vähintään etäisyyttä.

Ei miehesäsi vaikuta olevan muuta vikaa, kuin teki noin pinnallisen pariutumisvalinnan.

Luin vasta muiden kommentit, onpa kylmää kyytiä.

Olen samaa mieltä, että muihin ihastuminen oon pakoreaktio eikä ole todellista rakkautta. Etsit vain hyväksyntää ja haluat testata viehätysvoimaasi ja kostaa miehelle. Älä lähde siihen. Been there done that, tilanne vain pahenee.

Totta että koska vihaat miestä, sinulla on vielä voimakkaita tunteita. Uudestaan rakastuminen on vielä mahdollista.

MUTTA.

Alkoholistin täytyy myöntää tilansa, täytyy tajuta että hän ei voi ottaa mitään, täytyy pystyä ottamaan vastaan sinun päälle kasattu kauna ja katkeruus, ottaa teoistaan vastuu, ja pyytää anteeksi. Useampaankin kertaan. Vain niin minun mielestä voitte alkaa taas rakentaa uutta kunnioitusta ja rehellisyyttä ja avoimuutta, mitä ilman ei voi olla hyvää ja intiimiä suhdetta.

Terapiaan tai sinne minnesotaan.

Muuten sinulle jää vaihtoehdoksi ero. Alkoholistia rakastaa, mutta hänen kanssa ei voi elää.

Älä lähde pettämisen tielle. Eroa ensin, nuole haavojasi ainakin vuosi sinkkuna. Muuten et opi mitään, et teidän liitosta, etkä siitä miksi valitset juoppoja. Valitset vain seuraavan juopon.

T alkoholistin ex