Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomien biletys ja yksinäisyys vanhana
13.12.2017 |
Olen kolmikymppinen lapseton, ihan töissä käyn, harrastan, kudon, matkustan, toimin järjestössä ja teen vapaaehtoistyötä. Lapsettomat eivät ole samanlaisia ihmisiä, kuin te vanhemmat olitte ennen lapsianne. Kasvamme ja kehitymme, muutumme ihmisinä vuosien varrella. Elämä vakiintuu.
Minun ongelmani ei tosin ole, että on niin mielikuvituksettomia ihmisiä, että elämä on joko biletystä tai lapsia. Jos olisin niin aikaansaamaton ja tylsä, niin varmaan hankkisin sitten lapsia. Kai niistä sisällöksi olisi.
Ps. Lapseton kummitätini oli kuolemaansa asti erittäin sosiaalinen. Hänellä ei ystävät häipyneet perhevuosiin (kuten esim. omilla vanhemmillani kävi, kummallakaan ei juuri tuttavia enää ole, muistan että niitä oli kun olin pieni). Kummitädilläni oli läheisiä ystävyyssuhteita 40vuoden ajalta. Hänen luonaan oli kyllä kävijöitä vanhuksena. Ei se elämä niin yksinkertaista ole.
Kommentit (66)
Luulen, että monelle lapselliselle tulee jotenkin niin shokkina se, ettei joku halua lapsia, että se on pakko jotenkin kääntää päässään sellaiseksi, että sen ymmärtää. Lapsettomat ei voi olla normaaleja ja järkeviä aikuisia, koska siinä on jotain niin eriskummallisen erilaista kun omassa toive- ja kokemusmaailmassa. Pakko selittää se jotenkin niin, että lapsettomassa on jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oman mummon loppuvuosia katsoi, niin oli kyllä ihme touhua. Ihan rakastava ja normaali perhe, mutta silti 1 lapsi 5stä piti mummosta jotenkin huolta. Muilla oli "kiire".
Itsekään en sovi ollenkaan stereotypiaan lapsettomista. Olen 36-vuotias lapseton ja en ole koskaan oikeastaan bilettänyt, en käytä alkoholia, matkusteluakaan en harrasta. Lisäksi pidän paljon lapsista. Itsellä on kuitenkin sairauksia sen verran paljon että lapsia ei ole järkevää hankkia. Vanhuudessa ei huoleta yksinäisyys, vaan se miten huonossa kunnossa sitä silloin on ja että onko edes elossa enää.
On ihmeellistä argumentointia, että ihmiset "ei uskalla elää". En keksi enempää tylsää varmanpäälle -elämänratkaisua kun hankkia perhe. Ei mua se pelota, ei vaan kiinnosta semmoinen. Se on mahdollisuus muiden joukossa ihan kaikille, ei mitään pelottavaa.
Ja sitten on niitäkin yksinäisiä vanhuksia, jotka odottavat turhaan, että joku perheen kiireisistä lapsista tulisi joskus käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapsettomat ei ole yltiösosiaalisia kuten kummitätisi oli, monilla on tiedossa hyvin yksinäinen elämä vanhainkodissa. Tietysti lapsia hankkineellakin voi olla yksinäistä vanhemmalla iällä mutta todennäköisesti ainakin jotkut jälkeläiset käy katsomassa vanhainkodissa asuvia vanhempiaan ja soittelee niille edes silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapsettomat ei ole yltiösosiaalisia kuten kummitätisi oli, monilla on tiedossa hyvin yksinäinen elämä vanhainkodissa. Tietysti lapsia hankkineellakin voi olla yksinäistä vanhemmalla iällä mutta todennäköisesti ainakin jotkut jälkeläiset käy katsomassa vanhainkodissa asuvia vanhempiaan ja soittelee niille edes silloin tällöin.
Eikä kaikki vanhukset onneksi asu vanhainkodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapsettomat ei ole yltiösosiaalisia kuten kummitätisi oli, monilla on tiedossa hyvin yksinäinen elämä vanhainkodissa. Tietysti lapsia hankkineellakin voi olla yksinäistä vanhemmalla iällä mutta todennäköisesti ainakin jotkut jälkeläiset käy katsomassa vanhainkodissa asuvia vanhempiaan ja soittelee niille edes silloin tällöin.
Miksi inrtovertti eroakko tuntisi juuri vanhana yksinäisyyttä, jos ei ole sitä aiemminkaan tuntenut?
Aikamoista yleistämistä ajatella että lapsettomat eivät ymmärrä miksei joku ei haluaisi lapsia. Minulla on lapsia, ja ymmärrän hyvin ettei vanhemmuus sovi kaikille. Saman ymmärtävät tietääkseni kaikki perheelliset ystävänikin.
Jos totta puhutaan, en ole koskaan kuullut kenenkään ihmettelevän tällaisia asioita ääneen. Täällä Pk-seudulla on yleisempää ihmetellä ääneen sitä miksi joku haluaisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten seurankipeetä porukkaa on, pitää siis itse tehdä itselleen sitä seuraa? Ehkä lapsia hankkii ne vaikeat ihmiset, joilla ei läheiset ystävyyssuhteet onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapsettomat ei ole yltiösosiaalisia kuten kummitätisi oli, monilla on tiedossa hyvin yksinäinen elämä vanhainkodissa. Tietysti lapsia hankkineellakin voi olla yksinäistä vanhemmalla iällä mutta todennäköisesti ainakin jotkut jälkeläiset käy katsomassa vanhainkodissa asuvia vanhempiaan ja soittelee niille edes silloin tällöin.
Siis ihmiset jotka on viihtyneen itsekseen koko elämänsä yhtäkkiä muuttuisivat seurankipeiksi? Eeh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Haha. On täällä taas jutut. Mä elän 48 vuotiaana työssäkäyvänä lapsettomana ihan hemmetin hyvää elämää. En mä "biletä" yms. teinijuttuja. Käyn töissä, harrastan, silitän kissoja, matkustelen, purjehdin helmikuut Uudessa Seelannissa ja rentoudun kesät saaressa mökillä. En todellakaan kaipaa mitään vauvaitkua, huutoa, makstusta, kiljuntaa tai vaipanvaihtoa tähän. Ei musta ois selvittelemään teinien narkkailuja, typeriä kotkotuksia tai moporälläyksiä, puhumattakaan jos pikkutyttö panettaa itsensä paksuksi. Lapset ja niiden asiat ei vois vähempää kiinnostaa. Mä säälin sitä tavisjunttijätkää ja sen muijaa kun on omasta milestään siinä onnen kuplassa. Monestihan se isäntä sinne hirteen sittä päätyykin, ja siis ei kesämökin rakennusmateriaalina.
Olkaa mammat huoletta. Me lapsettomat voidaan hyvin ja meillä riittää kyllä seuraa aina kun tarve on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Toisaalta monet velat ovat aivan hirveitä narsisteja luonteiltaan joten on ihan hyvä juttu että minä-keskeiset puolipsykot ei jatka sukuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Kerrotko vielä, miksi on tärkeää että ihmisiä on huomennakin? 200 vuotta sitten ketään meistä ei ollut olemassa. Onko se jotain, mikä ahdisti meitä silloin kovasti? Ei. Jos ihmislaji (ei rotu) lakkaa olemasta, se ei haittaa yhtikäs ketään. Koska ei ole ketään, ketä se haittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Kerrotko vielä, miksi on tärkeää että ihmisiä on huomennakin? 200 vuotta sitten ketään meistä ei ollut olemassa. Onko se jotain, mikä ahdisti meitä silloin kovasti? Ei. Jos ihmislaji (ei rotu) lakkaa olemasta, se ei haittaa yhtikäs ketään. Koska ei ole ketään, ketä se haittaisi.
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta monet velat ovat aivan hirveitä narsisteja luonteiltaan joten on ihan hyvä juttu että minä-keskeiset puolipsykot ei jatka sukuaan.
ja ihan yhtä oikein tai väärin todeta sekin, että on paljon vanhempia joiden ei olisi kannattanut lisääntyä
Vierailija kirjoitti:
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Mmmmitä? Kai sä nyt ihan pienellä pohdinnalla ymmärrät, mitä eroa mun itsarilla ja ihmislajin katoamisella on keskenään? Minä kun kuolen ilman itsariakin, niin sinäkin. Mitään muutosta siihen ei tule, vaikka pykään kymmenen lasta. Ei minulla yksilönä elämäni arvo vähene, vaikka kaikki kuolisivat minun jälkeeni.
Tämä menee niin yksinkertaisuuden selittämiseksi että ihan tiukkaa tekee. Ja "edgy"... Kasva nyt aikuiseksi hyvä ihminen.
Aha.