Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomien biletys ja yksinäisyys vanhana
13.12.2017 |
Olen kolmikymppinen lapseton, ihan töissä käyn, harrastan, kudon, matkustan, toimin järjestössä ja teen vapaaehtoistyötä. Lapsettomat eivät ole samanlaisia ihmisiä, kuin te vanhemmat olitte ennen lapsianne. Kasvamme ja kehitymme, muutumme ihmisinä vuosien varrella. Elämä vakiintuu.
Minun ongelmani ei tosin ole, että on niin mielikuvituksettomia ihmisiä, että elämä on joko biletystä tai lapsia. Jos olisin niin aikaansaamaton ja tylsä, niin varmaan hankkisin sitten lapsia. Kai niistä sisällöksi olisi.
Ps. Lapseton kummitätini oli kuolemaansa asti erittäin sosiaalinen. Hänellä ei ystävät häipyneet perhevuosiin (kuten esim. omilla vanhemmillani kävi, kummallakaan ei juuri tuttavia enää ole, muistan että niitä oli kun olin pieni). Kummitädilläni oli läheisiä ystävyyssuhteita 40vuoden ajalta. Hänen luonaan oli kyllä kävijöitä vanhuksena. Ei se elämä niin yksinkertaista ole.
Kommentit (66)
Kuten on huomattu, ei se lasten tekokaan välttämättä mitään huolehtivaa seuraelämää takaa vanhuusvuosille. Pappa tapasi körötellä aina meille naapurikaupungista kuluttamaan aikaansa, kun samassa kaupungissa asuvilla sedillä ja tädeillä ei ollut aikaa viihdyttää isäänsä. Usein kuulin omienkin vanhempien tuskastelevan kun juuri olivat päikkäreille menossa ja pappa päräytti pihaan. Onko tuokaan nyt sitten hauskaa elämää, ennemmin itse olen vaikka yksinäinen vanhus kuin lapsiensa hyljeksimä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorille oikeasti kerrottaisiin, että kun se lapsi on, sen kanssa täytyy olla koko ajan, ja se aika on pois töistä, pois itseltä, pois kaikesta vapaudesta. Ja se olotila on pysyvä. Ei sitä voi tajuta tai arvata ennalta.
Lapsen kanssa täytyy olla koko ajan vain hyvin lyhyen ajan elämästä.
Ihmiset luovat hienoja uria vaikka heillä on lapsia ( myös naiset) , heillä on harrastuksia ja ystäviä.
Jos elää vanhaksi, lapsi ei edes asu kotona kuin osan elämästä eikä ole täysin avuton kuin murto- osan elämästä.
Mikään olotila ei ole pysyvä, elämä muuttuu aina.
Tunnen muutaman vanhemman eläkkeellä olevan naisen joiden lapset eivät käy katsomassa heitä moneen vuoteen, eli eivät vaivaudu ajamaan edes toiselle paikkakunnalle.
Nuo samat naiset nälvivät minua vielä vuosia sitten että kun minua lapsetonta ei kukaan tule sitten vanhana katsomaa. Eivät nälvi enää kun ovat itse kokeneet sen lapsineen kaikkineen. Karma on ikävä bitchi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Kerrotko vielä, miksi on tärkeää että ihmisiä on huomennakin? 200 vuotta sitten ketään meistä ei ollut olemassa. Onko se jotain, mikä ahdisti meitä silloin kovasti? Ei. Jos ihmislaji (ei rotu) lakkaa olemasta, se ei haittaa yhtikäs ketään. Koska ei ole ketään, ketä se haittaisi.
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
En ole tuo ihanan edgy henkilö kelle kommentoit, mutta vastaanpa silti. Minua ei lainkaan harmittaisi kuolla vaikka juuri nyt, jos se olisi kivuttomasti (koska en usko iänkaikkiseen elämään eikä minulla ole suuria keskeneräisiä toiveita, mitäpä harmitusta siitä, loppuhyvinkaikkihyvin), mutta en siitä huolimatta tee itsemurhaa koska en halua että läheiseni joutuisivat suremaan ennenaikaista poismenoani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyisi olla melko idiootti, jos ei tajuaisi, että työn tekeminen mielin määrin, ulkomailla pitkien aikojen viettäminen, kavereiden tapaaminen ja muu vapaa-ajasta nauttiminen sekä itsensä kehittäminen on tuhat kertaa parempaa elämää kuin leikkipaikoilla räntäsateessa rämpiminen, lasten vahtiminen, perheen parissa raataminen, tylsän ruoan tekeminen joka päivä ja hätäpäissään stressaantuneena ja kiireisenä työssä käyminen, kun sieltä pitää kiiruhtaa kotiin lasten luo.
Mistään ei voi perheellinen nauttia, kaikki on vain velvollisuutta. Lapseton voi nauttia kaikesta, myös työstä, koska sieltä ei ole kiire minnekään. Perheellisen osa on todella rankka ja lapsettoman osa on täydellinen. On järkyttävää, että tästä ei puhuta lainkaan esim. kouluissa, koska se on niin suuri osa elämää, siis päätös lasten hankkimisesta. Olisi oikeudenmukaista, että lapsiarjesta varoitettaisiin. Moni pelastuisi.
Kyllä sinulla on ollut ankea lapsuus ja ikävät vanhemmat. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsissa on kehitysvammaisia tai erityislapsia, tilanne onkin aivan toinen. Heitä pitää hoitaa vanhukseksi asti ja käymässä he eivät varmasti käy, yksin olet ellet käy heidän luonaan sitten jossain vaiheessa kun asuvat jossain ties missä laitoksessa, kun itse olet liian vanha pitämään huolta. Joten aivan karmeita kohtaloita mahtuu tähän elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyisi olla melko idiootti, jos ei tajuaisi, että työn tekeminen mielin määrin, ulkomailla pitkien aikojen viettäminen, kavereiden tapaaminen ja muu vapaa-ajasta nauttiminen sekä itsensä kehittäminen on tuhat kertaa parempaa elämää kuin leikkipaikoilla räntäsateessa rämpiminen, lasten vahtiminen, perheen parissa raataminen, tylsän ruoan tekeminen joka päivä ja hätäpäissään stressaantuneena ja kiireisenä työssä käyminen, kun sieltä pitää kiiruhtaa kotiin lasten luo.
Mistään ei voi perheellinen nauttia, kaikki on vain velvollisuutta. Lapseton voi nauttia kaikesta, myös työstä, koska sieltä ei ole kiire minnekään. Perheellisen osa on todella rankka ja lapsettoman osa on täydellinen. On järkyttävää, että tästä ei puhuta lainkaan esim. kouluissa, koska se on niin suuri osa elämää, siis päätös lasten hankkimisesta. Olisi oikeudenmukaista, että lapsiarjesta varoitettaisiin. Moni pelastuisi.
Kyllä sinulla on ollut ankea lapsuus ja ikävät vanhemmat. Otan osaa.
Mistä niin päättelet? Kai voi osata ajatella omilla aivoilla, vaikka niin ei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Kerrotko vielä, miksi on tärkeää että ihmisiä on huomennakin? 200 vuotta sitten ketään meistä ei ollut olemassa. Onko se jotain, mikä ahdisti meitä silloin kovasti? Ei. Jos ihmislaji (ei rotu) lakkaa olemasta, se ei haittaa yhtikäs ketään. Koska ei ole ketään, ketä se haittaisi.
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Hitto. Toivottavasti kukaan ei kerro tälle ajatusten Tonavalle että jonain päivänä aurinko posahtaa ja koko maapallo tuhoutuu. Sehän menee ja siirtää ittensä toiseen hiippakuntaan :'D
Tuosta lasten tekemisestä, jotta olisi vanhana seuraa... Äitini kuoli pari vuotta sitten, isäni on nyt melko lailla yksin. Meitä on kolme sisarusta, parhaamme mukaan yritämme käydä kotona isää katsomassa. Mutta matka on pitkä (ja isähän ei kotoaan lähde) ja koskaan siellä ei pysty olemaan niin pitkään, että se riittäisi oikeasti.
Jos mä haluan vanhana seuraa, satsaan kyllä siihen, että mulla on lähellä ystäviä ja kavereita. Ei jälkikasvun varaan voi laskea. Vaikka haluaisivat pitää seuraa vanhukselle, eivät ehkä ehdi tai pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta se on ihan ihmisen oma valinta ja ok, haluaako lapsia vai ei. Toki sitten on niitä, jotka haluaa , muttei saa :(
Mutta ite aina siksi mietin, että "tekispä" mun kaverit (30v+) lapsia, koska kum itse sain esikoiseni 29-vee, niin hän on nyt kalleinta ja rakkain maailmassani❤️ Niin lähinnä siksi harmittelen, jos Ystäväni eivät saa kokea tätä onnea, jos odottavat liian pitkään ja sitten tulee jo vaikeuksia tulla raskaaksi iänkin puolesta :( Mutta toki heidän oma valinta, ja kaikki eivät kyllä haluakaan lapsia. Mutta sitä ei voi tietää, ennenku oman lapsen saa, miten paljon se tuo onnea❤️
Ja ps. Nuoruudessani opiskelin itselleni AMK-tutkinnon, matkustelin mieheni kanssa paljon(sama mies nyt lasteni isä❤️), biletin, tyttöjen iltoja, konsertteja jnr :)
T:Äiti 30-vee, toinen tulossa helmikuussa❤️
Aaaaa kirjoitti:
Musta se on ihan ihmisen oma valinta ja ok, haluaako lapsia vai ei. Toki sitten on niitä, jotka haluaa , muttei saa :(
Mutta ite aina siksi mietin, että "tekispä" mun kaverit (30v+) lapsia, koska kum itse sain esikoiseni 29-vee, niin hän on nyt kalleinta ja rakkain maailmassani❤️ Niin lähinnä siksi harmittelen, jos Ystäväni eivät saa kokea tätä onnea, jos odottavat liian pitkään ja sitten tulee jo vaikeuksia tulla raskaaksi iänkin puolesta :( Mutta toki heidän oma valinta, ja kaikki eivät kyllä haluakaan lapsia. Mutta sitä ei voi tietää, ennenku oman lapsen saa, miten paljon se tuo onnea❤️
Ja ps. Nuoruudessani opiskelin itselleni AMK-tutkinnon, matkustelin mieheni kanssa paljon(sama mies nyt lasteni isä❤️), biletin, tyttöjen iltoja, konsertteja jnr :)
T:Äiti 30-vee, toinen tulossa helmikuussa❤️
Niin ja vielä lisäisin, että en kyllä automaattidesti oleta, että lapseni huolehtivat minusta ja miehestäni vanhana, se kai riippuu ihan siitä, miten hyvin me kohtelemme heitä nyt kun on he ovat lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Mmmmitä? Kai sä nyt ihan pienellä pohdinnalla ymmärrät, mitä eroa mun itsarilla ja ihmislajin katoamisella on keskenään? Minä kun kuolen ilman itsariakin, niin sinäkin. Mitään muutosta siihen ei tule, vaikka pykään kymmenen lasta. Ei minulla yksilönä elämäni arvo vähene, vaikka kaikki kuolisivat minun jälkeeni.
Tämä menee niin yksinkertaisuuden selittämiseksi että ihan tiukkaa tekee. Ja "edgy"... Kasva nyt aikuiseksi hyvä ihminen.
Itsari on henkilökohtainen sukupuutto. Näköjään ajattelet ihmiskunnasta samalla tavalla kuin joku angstinen teini maailmantuska niskassaan joten voinen käyttää vähän lapsekkaampaa kieltä.
Sä vaan et ymmärrä mitä eroa on sillä, että ei ole koskaan edes elänyt, ja sillä, että kuolee jonkin mittaisen tiedostetun elämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta lasten tekemisestä, jotta olisi vanhana seuraa... Äitini kuoli pari vuotta sitten, isäni on nyt melko lailla yksin. Meitä on kolme sisarusta, parhaamme mukaan yritämme käydä kotona isää katsomassa. Mutta matka on pitkä (ja isähän ei kotoaan lähde) ja koskaan siellä ei pysty olemaan niin pitkään, että se riittäisi oikeasti.
Jos mä haluan vanhana seuraa, satsaan kyllä siihen, että mulla on lähellä ystäviä ja kavereita. Ei jälkikasvun varaan voi laskea. Vaikka haluaisivat pitää seuraa vanhukselle, eivät ehkä ehdi tai pysty.
Lapset tuovat sisältöä vanhan ihmisen elämään vaikka eivät kävisikään tapaamassa.
Aaaaa kirjoitti:
Musta se on ihan ihmisen oma valinta ja ok, haluaako lapsia vai ei. Toki sitten on niitä, jotka haluaa , muttei saa :(
Mutta ite aina siksi mietin, että "tekispä" mun kaverit (30v+) lapsia, koska kum itse sain esikoiseni 29-vee, niin hän on nyt kalleinta ja rakkain maailmassani❤️ Niin lähinnä siksi harmittelen, jos Ystäväni eivät saa kokea tätä onnea, jos odottavat liian pitkään ja sitten tulee jo vaikeuksia tulla raskaaksi iänkin puolesta :( Mutta toki heidän oma valinta, ja kaikki eivät kyllä haluakaan lapsia. Mutta sitä ei voi tietää, ennenku oman lapsen saa, miten paljon se tuo onnea❤️
Ja ps. Nuoruudessani opiskelin itselleni AMK-tutkinnon, matkustelin mieheni kanssa paljon(sama mies nyt lasteni isä❤️), biletin, tyttöjen iltoja, konsertteja jnr :)
T:Äiti 30-vee, toinen tulossa helmikuussa❤️
Ongelma onkin siinä, että kaikki eivät koe sitä onnea. Vaiettu fakta on se, että osa kokee lapsen pilanneen elämän. Älä siis suotta toivo ystäviesi tekevän lapsia, he saattavat tietää hyvinkin, että heille se ei onnea tuota.
Vierailija kirjoitti:
Kun oman mummon loppuvuosia katsoi, niin oli kyllä ihme touhua. Ihan rakastava ja normaali perhe, mutta silti 1 lapsi 5stä piti mummosta jotenkin huolta. Muilla oli "kiire".
Näin, se vaki heitto lapsettomille, että kuka pitää huolen vanhana, ihan turha. Ketä kiinnostaa kaydä mitään mummoja kattomassa, ainakaan jos ei ole perintöä tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oman mummon loppuvuosia katsoi, niin oli kyllä ihme touhua. Ihan rakastava ja normaali perhe, mutta silti 1 lapsi 5stä piti mummosta jotenkin huolta. Muilla oli "kiire".
Näin, se vaki heitto lapsettomille, että kuka pitää huolen vanhana, ihan turha. Ketä kiinnostaa kaydä mitään mummoja kattomassa, ainakaan jos ei ole perintöä tulossa.
Minä ainakin rakastan kovasti molempia mummuja ja vaarejani ja pidän yhteyttä ja kyläilen todella mielelläni. Samaten vanhempani ovat erittäin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Aha.
Asiakeskustelija kertoo.
Kasva nyt ihmeessä itse aikuiseksi . Olet hemmetin ylimielinen.
Tarvitset jo nyt ja taatusti tulet tarvitsemaan ja ottamaan kaiken liikenevän avun ja hyödyn vastaan mitä tulevista,sukupolvista sinulle on.
Laillasi puhuu vatsa täynnä oleva ihminen jolla on asiat aina olleet hyvin eikä tajua muiden osuutta asiaan.