Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomien biletys ja yksinäisyys vanhana
13.12.2017 |
Olen kolmikymppinen lapseton, ihan töissä käyn, harrastan, kudon, matkustan, toimin järjestössä ja teen vapaaehtoistyötä. Lapsettomat eivät ole samanlaisia ihmisiä, kuin te vanhemmat olitte ennen lapsianne. Kasvamme ja kehitymme, muutumme ihmisinä vuosien varrella. Elämä vakiintuu.
Minun ongelmani ei tosin ole, että on niin mielikuvituksettomia ihmisiä, että elämä on joko biletystä tai lapsia. Jos olisin niin aikaansaamaton ja tylsä, niin varmaan hankkisin sitten lapsia. Kai niistä sisällöksi olisi.
Ps. Lapseton kummitätini oli kuolemaansa asti erittäin sosiaalinen. Hänellä ei ystävät häipyneet perhevuosiin (kuten esim. omilla vanhemmillani kävi, kummallakaan ei juuri tuttavia enää ole, muistan että niitä oli kun olin pieni). Kummitädilläni oli läheisiä ystävyyssuhteita 40vuoden ajalta. Hänen luonaan oli kyllä kävijöitä vanhuksena. Ei se elämä niin yksinkertaista ole.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Kerrotko vielä, miksi on tärkeää että ihmisiä on huomennakin? 200 vuotta sitten ketään meistä ei ollut olemassa. Onko se jotain, mikä ahdisti meitä silloin kovasti? Ei. Jos ihmislaji (ei rotu) lakkaa olemasta, se ei haittaa yhtikäs ketään. Koska ei ole ketään, ketä se haittaisi.
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Toivottavasti tämä ei ole esimerkki mistään lisääntyvän henkilön ajattelu-/argumentaatiokyvystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Mmmmitä? Kai sä nyt ihan pienellä pohdinnalla ymmärrät, mitä eroa mun itsarilla ja ihmislajin katoamisella on keskenään? Minä kun kuolen ilman itsariakin, niin sinäkin. Mitään muutosta siihen ei tule, vaikka pykään kymmenen lasta. Ei minulla yksilönä elämäni arvo vähene, vaikka kaikki kuolisivat minun jälkeeni.
Tämä menee niin yksinkertaisuuden selittämiseksi että ihan tiukkaa tekee. Ja "edgy"... Kasva nyt aikuiseksi hyvä ihminen.
Itsari on henkilökohtainen sukupuutto. Näköjään ajattelet ihmiskunnasta samalla tavalla kuin joku angstinen teini maailmantuska niskassaan joten voinen käyttää vähän lapsekkaampaa kieltä.
Jotenkin säälittää ne tyypit, jotka tekee lapsia vain siksi että vanhuudessa on sitten lapset hoitamassa ja seuraa antamassa.
Ei ne lapset välttämättä jaksa tai ehdi käydä siellä mummolassa tai vanhainkodissa ja varsinkaan silloin, jos äiti on sairastunut muistisairauteen.
T: vanhustenhoitaja
Kyllä se on niin, että perheelliset kadehtivat lapsettomia ja haluaisivat olla heidän paikallaan. Kyllä, lapsi köyhdyttää ihmisen elämän ja kehityksen. Lapsi vie ihmiseltä elämän. Kyllä kaikki perheelliset tämän tajuavat, tai ainakin tiedostavat perheelliset tajuavat. Tietenkin on kivempi vanhana tapailla vanhoja ystäviä kuin olla yksin. Tietenkin on kivempi elää omaa elämäänsä kuin raataa lapsen kanssa ja viettää aikaansa tyhjänpanttina lasta vahtien. Järjetöntähän se on. Mutta biologia tekee ihmiselle tepposet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että perheelliset kadehtivat lapsettomia ja haluaisivat olla heidän paikallaan. Kyllä, lapsi köyhdyttää ihmisen elämän ja kehityksen. Lapsi vie ihmiseltä elämän. Kyllä kaikki perheelliset tämän tajuavat, tai ainakin tiedostavat perheelliset tajuavat. Tietenkin on kivempi vanhana tapailla vanhoja ystäviä kuin olla yksin. Tietenkin on kivempi elää omaa elämäänsä kuin raataa lapsen kanssa ja viettää aikaansa tyhjänpanttina lasta vahtien. Järjetöntähän se on. Mutta biologia tekee ihmiselle tepposet.
ikävää jos sulle kävi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuh, ootpas edgy. Miksi et tee itsaria heti paikalla jos kerta kuolema ei haittaa yhtään?
Mmmmitä? Kai sä nyt ihan pienellä pohdinnalla ymmärrät, mitä eroa mun itsarilla ja ihmislajin katoamisella on keskenään? Minä kun kuolen ilman itsariakin, niin sinäkin. Mitään muutosta siihen ei tule, vaikka pykään kymmenen lasta. Ei minulla yksilönä elämäni arvo vähene, vaikka kaikki kuolisivat minun jälkeeni.
Tämä menee niin yksinkertaisuuden selittämiseksi että ihan tiukkaa tekee. Ja "edgy"... Kasva nyt aikuiseksi hyvä ihminen.
Itsari on henkilökohtainen sukupuutto. Näköjään ajattelet ihmiskunnasta samalla tavalla kuin joku angstinen teini maailmantuska niskassaan joten voinen käyttää vähän lapsekkaampaa kieltä.
Kuolema on henkilökohtainen sukupuutto. Itsarilla, vanhana vuoteessa tai vauvana sängyssä. Olet vähän hassu jo. Me kaikki kuollaan, sä taidat olla se jolla se tuottaa niin angstisia ajatuksia, että hellit itseäsi jollain tulevilla sukupolvilla. Sä tai mä ei olla siellä, ja tämän ajatuksen kanssa käsittääkseni ihan normaalit ihmiset osaa elää onnellisina, en ole ketään noin hassusti reagoivaa tähän tavannut. Mutta taidan olla hieman vanhempi kuin sinä.
Kun nuorille oikeasti kerrottaisiin, että kun se lapsi on, sen kanssa täytyy olla koko ajan, ja se aika on pois töistä, pois itseltä, pois kaikesta vapaudesta. Ja se olotila on pysyvä. Ei sitä voi tajuta tai arvata ennalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näissä keskusteluissa lapsettomat on aina niitä sosiaalisia joilla vanhainkodissa vierailee ystävät, ja perheelliset on jotenkin epäsosiaalisia joilla ei ole enää perheen perustamisen jälkeen ystävyyssuhteita?
Eiköhän ole persoonallisuuskysymyksiä. Sekä lapsettomista että perheellisistä löytyy sosiaalisia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita pitäneitä, ja yksinäisiä (joko omasta tahdostaan tai hankalasta luonteesta johtuen).
Onhan tämä naurettavaa seurata tätä keskustelua lapsettomat vs. lisääntyneet. Kumpikin ryhmä lähinnä mollaa toista ja keksii mitä ihmeellisimpiä perusteluja omaan tai toisen tilanteeseen.
Multa ei ole yhtään pois, jos joku ei halua lapsia tai haluu lapsia. Itse kuuluun ryhmään "ehkä en".
Empatiani näissä lapsettomuuskeskusteluissa menee niille, jotka haluaisivat lapsen, mutta syystä tai toisesta eivät ole sitä saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa lapsettomat on aina niitä sosiaalisia joilla vanhainkodissa vierailee ystävät, ja perheelliset on jotenkin epäsosiaalisia joilla ei ole enää perheen perustamisen jälkeen ystävyyssuhteita?
Eiköhän ole persoonallisuuskysymyksiä. Sekä lapsettomista että perheellisistä löytyy sosiaalisia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita pitäneitä, ja yksinäisiä (joko omasta tahdostaan tai hankalasta luonteesta johtuen).
Niinpä, ainakin itse olen lapseton että yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavat pelkäävät normaalia elämää. Hirveää varman päälle elämistä; hankin lapsia ettei vaan kaduta, etten vaan ois vanhana yksinäinen jne. Miten elämää voi oikein elää noin suunnitellusti? Ei elämä toimi noin! Mulle on itsestäänselvää, että saatan kohdata vanhana raastavan yksinäisyyden. Se pitää vaan hyväksyä, että elämässä voi olla ja onkin ikäviä vaiheita. Kuulostaa lapselliselta (sic!) tuollanen varmistelu.
Jos kaikki päättäisi jäädä lapsettomiksi niin ihmisrotu kuolisi sukupuuttoon hyvin äkkiä. Lapseton elämäntyyli on ok mutta tollanen lapsia hankkivien mollaaminen on naurettavan lapsellista käytöstä ihan kuten lapsettomienkin mollaaminen.
Älä huoli, kyllä Afrikassa pidetään huoli siitä(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lisäännyin, mutta ei kiinnosta pätkän vertaa muiden ratkaisut. Jos ei halua lapsia niin sitten on järkevää olla niitä hankkimatta. Jos haluaa lapsia, niin sitten yrittää hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että monelle lapselliselle tulee jotenkin niin shokkina se, ettei joku halua lapsia, että se on pakko jotenkin kääntää päässään sellaiseksi, että sen ymmärtää. Lapsettomat ei voi olla normaaleja ja järkeviä aikuisia, koska siinä on jotain niin eriskummallisen erilaista kun omassa toive- ja kokemusmaailmassa. Pakko selittää se jotenkin niin, että lapsettomassa on jotain vikaa.
Kyllä nää älyttömät kärjistetyt mielikuvat ja analyysit tulee kummastakin suunnasta. Hassua jos joku näkee vain sen ”oman puolen” asiasta! :D
Usein vaan luovutan kun koko keskustelu menee paskalta haiseviksi tuulipukumammoiksi, jotka ei vaan voi tehdä yhtään mitään merkityksellistä koskaan ja aina dokaaviksi teiniksi jääviksi lapsettomiksi lutkiksi, joiden elämällä ei ole mitään merkitystä. 😂😂 Oookkkei! 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa lapsettomat on aina niitä sosiaalisia joilla vanhainkodissa vierailee ystävät, ja perheelliset on jotenkin epäsosiaalisia joilla ei ole enää perheen perustamisen jälkeen ystävyyssuhteita?
Eiköhän ole persoonallisuuskysymyksiä. Sekä lapsettomista että perheellisistä löytyy sosiaalisia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita pitäneitä, ja yksinäisiä (joko omasta tahdostaan tai hankalasta luonteesta johtuen).
Yleistykset on ahterista.
Vaikka ei voikaan olla havainnoimatta kummassa ryhmässä on enemmän kel' onni on se onnen kätkököön.
Kyllä täytyisi olla melko idiootti, jos ei tajuaisi, että työn tekeminen mielin määrin, ulkomailla pitkien aikojen viettäminen, kavereiden tapaaminen ja muu vapaa-ajasta nauttiminen sekä itsensä kehittäminen on tuhat kertaa parempaa elämää kuin leikkipaikoilla räntäsateessa rämpiminen, lasten vahtiminen, perheen parissa raataminen, tylsän ruoan tekeminen joka päivä ja hätäpäissään stressaantuneena ja kiireisenä työssä käyminen, kun sieltä pitää kiiruhtaa kotiin lasten luo.
Mistään ei voi perheellinen nauttia, kaikki on vain velvollisuutta. Lapseton voi nauttia kaikesta, myös työstä, koska sieltä ei ole kiire minnekään. Perheellisen osa on todella rankka ja lapsettoman osa on täydellinen. On järkyttävää, että tästä ei puhuta lainkaan esim. kouluissa, koska se on niin suuri osa elämää, siis päätös lasten hankkimisesta. Olisi oikeudenmukaista, että lapsiarjesta varoitettaisiin. Moni pelastuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa lapsettomat on aina niitä sosiaalisia joilla vanhainkodissa vierailee ystävät, ja perheelliset on jotenkin epäsosiaalisia joilla ei ole enää perheen perustamisen jälkeen ystävyyssuhteita?
Eiköhän ole persoonallisuuskysymyksiä. Sekä lapsettomista että perheellisistä löytyy sosiaalisia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita pitäneitä, ja yksinäisiä (joko omasta tahdostaan tai hankalasta luonteesta johtuen).
Yleistykset on ahterista.
Vaikka ei voikaan olla havainnoimatta kummassa ryhmässä on enemmän kel' onni on se onnen kätkököön.
No kummassa? Lapsettomissa tietenkin. He ovat onnellisempia, eikä tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa lapsettomat on aina niitä sosiaalisia joilla vanhainkodissa vierailee ystävät, ja perheelliset on jotenkin epäsosiaalisia joilla ei ole enää perheen perustamisen jälkeen ystävyyssuhteita?
Eiköhän ole persoonallisuuskysymyksiä. Sekä lapsettomista että perheellisistä löytyy sosiaalisia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita pitäneitä, ja yksinäisiä (joko omasta tahdostaan tai hankalasta luonteesta johtuen).
Niinpä, ainakin itse olen lapseton että yksinäinen.
Olet vapaa elämään elämääsi, joten älä valita. Perheellisillä on törkeän huonosti asiat verrattuna sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa lapsettomat on aina niitä sosiaalisia joilla vanhainkodissa vierailee ystävät, ja perheelliset on jotenkin epäsosiaalisia joilla ei ole enää perheen perustamisen jälkeen ystävyyssuhteita?
Eiköhän ole persoonallisuuskysymyksiä. Sekä lapsettomista että perheellisistä löytyy sosiaalisia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita pitäneitä, ja yksinäisiä (joko omasta tahdostaan tai hankalasta luonteesta johtuen).
Yleistykset on ahterista.
Vaikka ei voikaan olla havainnoimatta kummassa ryhmässä on enemmän kel' onni on se onnen kätkököön.
No kummassa? Lapsettomissa tietenkin. He ovat onnellisempia, eikä tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen sitä.
Kel' onni on se onnen kätkeköön.
No kun se vaan näyttää niin tylsälle ulos päin. Lapseton ystäväni täyttää arkipäivät työllä ja pt:n laatimalla kunto-ohjelmalla.Viikonloppuisin katsoo töllöä. Siinä se elämä. Itsellä kun on lapsia ja paljon ystäviä niin illat täyttyy sosiaalisuudesta. Miksi se häviäisi vanhemmiten. Ja jos mies kuolee ja joutuu yksin olemaan kolkyt vuotta se on lapsettomalle pitkä ja yksinäinen aika kun kuntokin heikkenee.
Minä ymmärrän lapsettomia. Itselläni oli voimakas tarve tulla äidiksii, enkä valinnut sitä itse. Tuskin lapsetonkaan valitsee oman vauvakuumeensa puuttumista.
Rakkaus vastasyntyneeseen hämmästytti ja on elämäni vahvimpia kokemuksia. Koliikki ja unettomat yöt olivat raskaita eikä myöhempinä vuosinakaan ole aina helppoa ollut. Rakkaus lapseen on silti ihmeellistä ja sanoinkuvaamatonta. Ihmeellistä on myös seurata lapsen kehitystä.
Kunnioitan yhtä lailla heitä, jotka eivät lapsia halua. Maailmassa on paljon avun tarvitsijoita, vaikkei heitä tänne lisää hommaisikaan. Ainoa mitä en kunnioita, on elämän pyhittäminen pelkille hedonistisille nautinnoille. Sellaisen perusteen lapsettomuudelle ovat jotkut näissä Vauva-lehdenkin keskusteluissa antaneet.