Suuret käänteet elämässä/ rohkeutta vai pelkoa?
Olen pitänyt itseäni ihmisenä, joka uudistuu, nousee tuhkasta kerta toisensa perään ja on uskaltanut tehdä ratkaisuja.
Nyt iski identiteettikriisi tai joku psykoosi, kun aloinkin miettiä, ovatko ratkaisuni sittenkään olleet rohkeita vaan ainoastaan pakenemista. Ainoastaan elottomiin asioihin olen uskaltanut panostaa isosti (hankkinut hienoa kotia ja autoa ja hommannut asiallisesti rahat niihin enkä elänyt yli varojeni), mutta en ole mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia. Olen uskaltanut kääntyä pois ja lähteä, vaikka moni ei olisi, mutta onko se sittenkään mitään rohkeutta? Olen ajatellut, että on hulluutta jäädä tuleen makaamaan kuten moni. Vai onko vain niin onnettomasti, että elämässäni on ollut enemmän näitä näin pän toteutettavia asioita kuin mahdollisuutta tavoitella jotain? Rahaa olen kyllä tavoittanut.
Tein myös melko harvinaisen ja vaativan uskonratkaisun, mutta nyt kyseenalaistan sitäkin, onko sekään ollut hakeutumista kohti hyvää vai onko siinäkin ollut motivaationa vain paeta pahaa.
Kommentit (13)
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin teille loputkin annetaan
Jeesus
No mutta nyt paremmalla tiedolla ja ymmärryksellä uutta suuntaa sen mukaan minkä uskot olevan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
No mutta nyt paremmalla tiedolla ja ymmärryksellä uutta suuntaa sen mukaan minkä uskot olevan hyvää.
Ehkä tässä on se, että kompassini on tällä hetkellä ihan sekaisin, en tiedä mihin se näyttää. Yritän ottaa vanhasta opikseni ja kartoittaa uutta suuntaa. Jopa ammatti arveluttaa tällä hetkellä.
Ja tuo oli hyvä huomio, että kaikkea ei voi saada. Jossittelu ja katuminen ei ole kuulunut repertuaariini, mutta juuri tällä hetkellä mieleen hiipii epäilys siitä, olenko tosiaan kulkenut sitä polkua, mikä kuuluikin vai onko sitä ohjannut väärät motiivit.
Minä tosiaan olen uskaltanut jättää miehet ja työtehtävät, välittämättä mistään siteistä tai velvollisuuksista.
Ja jos tarkoitat jotain Hitlerin Saksaa, suhtaudun asiaan yhtä varauksella.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos tarkoitat jotain Hitlerin Saksaa, suhtaudun asiaan yhtä varauksella.
Väärä ketju XD
Olet epäonnistunut pahan kerran.
-Jumala
Jos uskot Jeesukseen, ainakaan se ei ole ollut huono käänne elämässäsi, ja sen tunnustaminen muille kysyy myös rohkeutta.
Sana kirjoitti:
Jos uskot Jeesukseen, ainakaan se ei ole ollut huono käänne elämässäsi, ja sen tunnustaminen muille kysyy myös rohkeutta.
Sitä en kyseenalaista, mutta kyseenalaistan senkin, että oliko sekään rohkea teko vai vain pakenemista vanhasta? Enkä edes tiedä, miksi olisi niin tärkeää olla rohkea eikä pelkuri, mutta ehkä siksi että olen itse pitänyt itseäni aina rohkeana kuten muutkin ympärilläni. Jos olenkin vain onneton luuseri.
Eikö kukaan muu koskaan mieti mitään tällaista? Missään tilanteessa? Edes umpikujassa?
Mitäpä jos et paennut vaan lähdit. Sanavalinnalla on merkitystä. Suljet oven, uusi aukeaa.
Kuuntele sisimpääsi äläkä liikaa analysoi. Elämä menee juuri niin kuin on tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos et paennut vaan lähdit. Sanavalinnalla on merkitystä. Suljet oven, uusi aukeaa.
Kuuntele sisimpääsi äläkä liikaa analysoi. Elämä menee juuri niin kuin on tarkoitettu.
No näin olen ajatellut ja haluaisin ajatella edelleen. Joku tulevaisuuskriisi ja sen tuoma epävarmuus varmaan on iskenyt päälle.
Jokainen tekee valinnat aina sen hetkisten tietojen ja tilanteiden perusteella. Ihminen valitsee sen tien, jossa on enemmän plussia ja hyötyjä sillä hetkellä nähtynä.
Kaikkea ei voi saada yhtäaikaa, asiat menee jonossa ja vuorollaan, omalla painollaankin. Jossittelu on turhaa kun paska on jo housussa, silloin on vaan painettava leuka rintaan ja tehtävä lisää valintoja taas sen hetkisten tietojen valossa.
Ei kaikki edes osu kohdalle. Jos olisin ollut rohkea, olisin jättänyt väärän miehen, mutta ehkä sitten jäänyt ilman lapsia ja perhettä. Molempiin suuntiin voi jossitella.
Jos olisin jättänyt tuon miehen, olisin voinut lähteä parempien töiden perässä esim pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille. Mutta halusin sitä perhettä enemmän.
Ehkä me lopulta teemme ne ratkaisut, joiden kanssa voimme elää, ja kaikkea ei voi saada.