Mitkä on mahdollisuudet jos +20-vuotiaalla ei ole koulutusta eikä töitä?

Samantekevää onko koulutettu vai ei, olen itse koulutettu, käynyt lukion ja amiksen, lisäksi vielä lisä koulutusta, ollut aktiivisesti mukana järjestämässä tapahtumia, ollut ulkomailla opiskelemassa, olen saanut koko elämäni aikana vain "paskaduuneja" kuten siivoamista...siinä se. olen 25, terve älykäs nuori nainen mutta ei siitä ole hyötyä kun ei löydy töitä. Nyt yritän muualta suomesta hakea ja vaikka sitten köyhänä muuttaa työnperään.

Liian myöhäistä jo meille kaikille kun on Suomen työllisyystilanne mennyt tällaiseksi.

Pois pienistä ympyröistä. Rahtilaivalla Brasiliaan ja antaa parran kasvaa ja siperian opettaa.

Jos tuntuu siltä, että pieni kotimaa vielä kiinnostaa, niin palaa valtavan paljon mielenkiintoisempana ihmisenä, jolla on elämänkokemusta ja näkemystä ja ehkä on myös kirkastunut se ajatus, mitä oikeasti haluaa tehdä isona.

Menee töihin

Vierailija kirjoitti:

Samantekevää onko koulutettu vai ei, olen itse koulutettu, käynyt lukion ja amiksen, lisäksi vielä lisä koulutusta, ollut aktiivisesti mukana järjestämässä tapahtumia, ollut ulkomailla opiskelemassa, olen saanut koko elämäni aikana vain "paskaduuneja" kuten siivoamista...siinä se. olen 25, terve älykäs nuori nainen mutta ei siitä ole hyötyä kun ei löydy töitä. Nyt yritän muualta suomesta hakea ja vaikka sitten köyhänä muuttaa työnperään.

Liian myöhäistä jo meille kaikille kun on Suomen työllisyystilanne mennyt tällaiseksi.

Miksi olet käynyt kaksi kakkostason astetta sen sijaan, että lukion/amiksrn jälkeen olisit mennyt esim. ammattikorkeaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samantekevää onko koulutettu vai ei, olen itse koulutettu, käynyt lukion ja amiksen, lisäksi vielä lisä koulutusta, ollut aktiivisesti mukana järjestämässä tapahtumia, ollut ulkomailla opiskelemassa, olen saanut koko elämäni aikana vain "paskaduuneja" kuten siivoamista...siinä se. olen 25, terve älykäs nuori nainen mutta ei siitä ole hyötyä kun ei löydy töitä. Nyt yritän muualta suomesta hakea ja vaikka sitten köyhänä muuttaa työnperään.

Liian myöhäistä jo meille kaikille kun on Suomen työllisyystilanne mennyt tällaiseksi.

Miksi olet käynyt kaksi kakkostason astetta sen sijaan, että lukion/amiksrn jälkeen olisit mennyt esim. ammattikorkeaan?

Olen eri, mutta täytyy tähän väliin sanoa, että tiedän viisi maisteria, jotka ovat käyneet ammattikoulun yliopiston jälkeen. Kaikki olivat humanistisilta aloilta, ja työllistyminen oli niin vaikeaa että päätyivät tuollaiseen ratkaisuun. Joiltain duunarialoilta voi työllistyä ihan hyvin, varsinkin kun on aikuinen ja aikaansaava. Lisäksi se pienikin palkka on paljon opintotukea/työttymyyskorvausta/toimeentulotukea suurempi. Kun elää esimerkiksi 10 vuotta todella niukasti, niin kyllä se amiksen palkkakin alkaa houkuttamaan. Lisäksi ammattikoulun voi käydä kahdessa vuodessa (lukion suorittaneet saavat yleisaineet hyväksiluettua) kun taas AMK on noin 3,5 vuotta, joka on aika pitkä aika jos esim opintolainat ja -tuet on jo nostettu. Tällaisia perusteluja olen heiltä kuullut, ja ilmeisesti tuo on nyt ollut joku trendi heikkommin työllistävillä humanistisilla aloilla.

Itse olen nelikymppinen ilman koulutusta ja työkokemusta. Tiedän etten tule ikinä työllistymään.

Sanoisin, että noin kolmekymppiseksi on aikaa. Sen jälkeen työnantajat odottavat koulutusta, kokemusta, osaamista ja jos jokin noista puuttuu on työllistyminen äärimmäisen vaikeaa.

No vaihtoehdot on opiskella lisää tai ne paskaduunit.

Ihan aidosti en käsitä miten ihmiset järjestää työelämänsä niin kehnosti. Itse olen 40+ ja en ole ollut päivääkään työttömänä'. Ei ole ollut suhteita ja sen humanistisen koulutuksenkin tein. Pitää vain pikkasen ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

No vaihtoehdot on opiskella lisää tai ne paskaduunit.

Muutama vaihtoehto lisää:

työllistää itsensä

hankkiutua vankilaan

lähteä kävelemään ja päätyä vaikka Intiaan

päästä rikkaisiin naimisiin

Vielä jos on nuori, niin voi tehdä jotain, nuoruus on valttia. Aikaa on, mutta se valuu pian kuin hiekka tiimalasissa.

Sitten kun ikä alkaa jollain kakkosta suuremmalla luvulla, niin vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti en käsitä miten ihmiset järjestää työelämänsä niin kehnosti. Itse olen 40+ ja en ole ollut päivääkään työttömänä'. Ei ole ollut suhteita ja sen humanistisen koulutuksenkin tein. Pitää vain pikkasen ennakoida.

Oletko kuullut esimerkiksi sairastumisesta (fyysinen tai psyykkinen) tai nuorena tehdystä väärästä koulutusvalinnasta? On myös ihan uhkapelaamista ennakkoida koulutuksen työllistämistä reilun 5 vuoden päähän. Itse ainakin sain kärsiä väärästä valinnastani, vaikka kouluni ja hommani hoidin aina kunnialla. Nyt töiden ja töihin johtavien harjoittelujen saaminen ilman suhteita on huomattavasti haastavampaa kuin sinun ollessa tämän ikäinen.

Olen vähän alle kolmekymppinen nainen. Olen aina löytänyt töitä, jos vain olen vaivautunut töitä hakemaan, enkä vain istunut kotona nettiä selailemassa. Tosissaan siis myös pelkillä lukion papereilla ja ilman suhteita tai suosittelijota. Ei mitään kovin hohdokkaita töitä, mutta töitä kuitenkin. Ei ole tarvinnyt raataa niska limassa, eikä myöskään mielistellä ketään. Nyt etenkin, kun on maisterin paperit luonnontieteelliseltä alalta, tulee viikoittain yhteydenottopyyntöjä LinkedInissä erinäisiltä työnantajilta. Vieläpä oman alan sellaisilta.

Oman kokemukseni perusteella väitän kyllä, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, työllistyykö vaiko ei.

Hyvin vaikea usko, etteikö suurin osa työttömistä olisi jollain tavalla itse syypää tilanteeseensa. Joko ei haluta tehdä tiettyjä töitä (ja kartuttaa työkokemusta), ei osata kirjoittaa hakemuksia tai ei osata olla haastatteluissa. Tai sitten ollaan opiskeltu sukupuolentutkimusta ja egyptologiaa ja ihmetellään, miksei sillä kombinaatiolla päästä laborantiksi sirkukseen. :P

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle kolmekymppinen nainen. Olen aina löytänyt töitä, jos vain olen vaivautunut töitä hakemaan, enkä vain istunut kotona nettiä selailemassa. Tosissaan siis myös pelkillä lukion papereilla ja ilman suhteita tai suosittelijota. Ei mitään kovin hohdokkaita töitä, mutta töitä kuitenkin. Ei ole tarvinnyt raataa niska limassa, eikä myöskään mielistellä ketään. Nyt etenkin, kun on maisterin paperit luonnontieteelliseltä alalta, tulee viikoittain yhteydenottopyyntöjä LinkedInissä erinäisiltä työnantajilta. Vieläpä oman alan sellaisilta.

Oman kokemukseni perusteella väitän kyllä, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, työllistyykö vaiko ei.

Hyvin vaikea usko, etteikö suurin osa työttömistä olisi jollain tavalla itse syypää tilanteeseensa. Joko ei haluta tehdä tiettyjä töitä (ja kartuttaa työkokemusta), ei osata kirjoittaa hakemuksia tai ei osata olla haastatteluissa. Tai sitten ollaan opiskeltu sukupuolentutkimusta ja egyptologiaa ja ihmetellään, miksei sillä kombinaatiolla päästä laborantiksi sirkukseen. :P

Miltä luonnontieteelliseltä alalta? T: kevään yhteishaussa hakeva ja työllistävään koulutukseen tähtäävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle kolmekymppinen nainen. Olen aina löytänyt töitä, jos vain olen vaivautunut töitä hakemaan, enkä vain istunut kotona nettiä selailemassa. Tosissaan siis myös pelkillä lukion papereilla ja ilman suhteita tai suosittelijota. Ei mitään kovin hohdokkaita töitä, mutta töitä kuitenkin. Ei ole tarvinnyt raataa niska limassa, eikä myöskään mielistellä ketään. Nyt etenkin, kun on maisterin paperit luonnontieteelliseltä alalta, tulee viikoittain yhteydenottopyyntöjä LinkedInissä erinäisiltä työnantajilta. Vieläpä oman alan sellaisilta.

Oman kokemukseni perusteella väitän kyllä, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, työllistyykö vaiko ei.

Hyvin vaikea usko, etteikö suurin osa työttömistä olisi jollain tavalla itse syypää tilanteeseensa. Joko ei haluta tehdä tiettyjä töitä (ja kartuttaa työkokemusta), ei osata kirjoittaa hakemuksia tai ei osata olla haastatteluissa. Tai sitten ollaan opiskeltu sukupuolentutkimusta ja egyptologiaa ja ihmetellään, miksei sillä kombinaatiolla päästä laborantiksi sirkukseen. :P

Miltä luonnontieteelliseltä alalta? T: kevään yhteishaussa hakeva ja työllistävään koulutukseen tähtäävä

Tietojenkäsittelytiede.

Luulen, että ap:n tapauksessa on nimenomaan kyse siitä ettei ole vielä mitään koulutusta eikä oikein tietoa siitä mikä itseä kiinnostaisi. Jos vielä tuon lisäksi motivaatio on heikkoa eikä ole lukupäätä, voi työllistyminen ilman ammattitutkintoa olla haastavaa. Ammattikouluihin pääsee helposti sisälle ellei ole sössinyt peruskoulun arvosanoja aivan täysin, mutta niihinkin on täydennyshakuja syksyisin ja jos on motivaatiota yhtään, niin oppilaitoksen tai työkkärin kanssa voi miettiä erilaisia polkuja koulutukseen. Aikuiskoulutuksesta voi myös löytyä vaihtoehtoja.

Ketjuun vastannaat korkeakoulutetut ehkä veivät keskustelua vähän väärille raiteille, sillä korkeakoulutuksesta puhuminen ennen kuin on edes se toisen asteen koulutus hankiytuna ja opiskelumotivaatio kohdillaan on vähän ennenaikaista ja ehkä pahimmillaan lannistavaa.

Työkkärin ammatinvalintapsykologin teettämät soveltuvuustestit on ihan hyvä ja ilmainen keino kartoittaa omia vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita. Mutta kyllä valitettavasti se ensimmäinen askel on motivaatio tulevaisuuden suunnitteluun ja/tai edes alimman asteen koulutus. Kolmannella sektorilla on isoimmissa kaupungeissa esimerkiksi etsivää nuorisotyötä alle 29-vuotiaille peruskoulun varassa oleville. Sellaisen matalan kynnyksen palvelun kautta voi myös miettiä vaihtoehtoja maksuttomasti.

Terveisin kolmannen sektorin työntekijä

Työtön maisteri, 27-v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti en käsitä miten ihmiset järjestää työelämänsä niin kehnosti. Itse olen 40+ ja en ole ollut päivääkään työttömänä'. Ei ole ollut suhteita ja sen humanistisen koulutuksenkin tein. Pitää vain pikkasen ennakoida.

Oletko kuullut esimerkiksi sairastumisesta (fyysinen tai psyykkinen) tai nuorena tehdystä väärästä koulutusvalinnasta? On myös ihan uhkapelaamista ennakkoida koulutuksen työllistämistä reilun 5 vuoden päähän. Itse ainakin sain kärsiä väärästä valinnastani, vaikka kouluni ja hommani hoidin aina kunnialla. Nyt töiden ja töihin johtavien harjoittelujen saaminen ilman suhteita on huomattavasti haastavampaa kuin sinun ollessa tämän ikäinen.

Luuletko että se nuorena valittu humanistinen koulutus oli niin huippuidea? Oletko kuullut, että aikuisenakin voi opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Työtön maisteri, 27-v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti en käsitä miten ihmiset järjestää työelämänsä niin kehnosti. Itse olen 40+ ja en ole ollut päivääkään työttömänä'. Ei ole ollut suhteita ja sen humanistisen koulutuksenkin tein. Pitää vain pikkasen ennakoida.

Oletko kuullut esimerkiksi sairastumisesta (fyysinen tai psyykkinen) tai nuorena tehdystä väärästä koulutusvalinnasta? On myös ihan uhkapelaamista ennakkoida koulutuksen työllistämistä reilun 5 vuoden päähän. Itse ainakin sain kärsiä väärästä valinnastani, vaikka kouluni ja hommani hoidin aina kunnialla. Nyt töiden ja töihin johtavien harjoittelujen saaminen ilman suhteita on huomattavasti haastavampaa kuin sinun ollessa tämän ikäinen.

Luuletko että se nuorena valittu humanistinen koulutus oli niin huippuidea? Oletko kuullut, että aikuisenakin voi opiskella?

No kukaan ei ollut sanomassa silloin 18-vuotiaalle itselleni ettei se kannata. Lukion opo ja duunarivanhemmat (jotka vieläkin luulevat että kaikki korkeakoulutus on avain autuuteen) vai kannustivat opiskelemaan. Valitettavasti kaikki eivät ole abivuonna tarpeeksi kypsiä miettimään tulevaisuutta vaan mennään sinne mikä kiinnostaa. Kiva että itse olit ja tuolla kylmällä asenteellasi vahvistat käsitystä luonnontieteilijöiden darwinistisesta maailmankuvasta. Nyt pienien työpätkien jälkeen olen kouluttautumassa työkkärin rahoilla ihan eri alalle.

Siis mitä hohdokkaita töitä suurin osa ajattelee vaikka nuorena saavansa? Omista ystävistä monet on nuorena tehneet kassahommia, olleet postissa töissä, hoitaneet jonkun perheen lapsia, myyneet puhelinliittymiä tai olleet kesän torilla myymässä tuotteita. Tai liukuhihnalla töissä tehtaassa. Mitä ne mahtavat duunit nuorille sitten tarkoittaa? Ja ei kaikki saa mitään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön maisteri, 27-v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti en käsitä miten ihmiset järjestää työelämänsä niin kehnosti. Itse olen 40+ ja en ole ollut päivääkään työttömänä'. Ei ole ollut suhteita ja sen humanistisen koulutuksenkin tein. Pitää vain pikkasen ennakoida.

Oletko kuullut esimerkiksi sairastumisesta (fyysinen tai psyykkinen) tai nuorena tehdystä väärästä koulutusvalinnasta? On myös ihan uhkapelaamista ennakkoida koulutuksen työllistämistä reilun 5 vuoden päähän. Itse ainakin sain kärsiä väärästä valinnastani, vaikka kouluni ja hommani hoidin aina kunnialla. Nyt töiden ja töihin johtavien harjoittelujen saaminen ilman suhteita on huomattavasti haastavampaa kuin sinun ollessa tämän ikäinen.

Luuletko että se nuorena valittu humanistinen koulutus oli niin huippuidea? Oletko kuullut, että aikuisenakin voi opiskella?

No kukaan ei ollut sanomassa silloin 18-vuotiaalle itselleni ettei se kannata. Lukion opo ja duunarivanhemmat (jotka vieläkin luulevat että kaikki korkeakoulutus on avain autuuteen) vai kannustivat opiskelemaan. Valitettavasti kaikki eivät ole abivuonna tarpeeksi kypsiä miettimään tulevaisuutta vaan mennään sinne mikä kiinnostaa. Kiva että itse olit ja tuolla kylmällä asenteellasi vahvistat käsitystä luonnontieteilijöiden darwinistisesta maailmankuvasta. Nyt pienien työpätkien jälkeen olen kouluttautumassa työkkärin rahoilla ihan eri alalle.

Niin minä suoritin humanistisen yliopistotutkinnon. So? Ei elämä siihen kaadu.

Menneen maailman juttu tuo töiden teko.