Huhhuh, pakko purkaa jonnekin

Ja olen itsekin äiti, ja käynyt läpi eron, joten tiedän kyllä kuinka kipeitä tunteita siihen voi liittyä. Mutta vaikeaa ymmärtää kuinka sokea äiti voi olla lastensa vahingoittamiselle. Hänellä on tietysti oma tarinansa tilanteesta, ja omat vääryydenkokemuksensa, mutta tuo käytännön kiusanteko lasten kautta on silti liian julmaa. 

0/5. Yrittäisit edes. Provojen taso on todellakin laskenut.

Ei ole provo, ikävä kyllä. Nämä kärsivät lapset (ja myös isä) ovat ihan oikeasti olemassa. Ja taitaa heillä olla kohtalotovereitakin. 

Eipä tuohon oikein mikään auta, meillä tuota tekee lapsen isä. Todella raskasta ja surullista on ollut, pelkkää stressiä jo kahdeksan vuotta eikä kukaan oikeasti puutu, Suomessa kun ollaan. Voimia, muuta en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon oikein mikään auta, meillä tuota tekee lapsen isä. Todella raskasta ja surullista on ollut, pelkkää stressiä jo kahdeksan vuotta eikä kukaan oikeasti puutu, Suomessa kun ollaan. Voimia, muuta en osaa sanoa.

Voi kurjuus :( Oma eroni aikanaan sujui alkujärkytysten jälkeen hyvin, kaikki on sovittu ja anteeksi annettu, jakaikki ovat päässeet myös jatkamaan elämäänsä tahoillaan. Mut olen järkyttynyt siitä, ettei tosiaan ole mitään viranomaistasoa, jolta saisi apua, vaan häiriintynyt ihminen voi kiusata loputtomiin.  Vaikka viranomaiset omin silmin todistaisivat esim. vieraannuttamista, eivät vain puutu. Noihin luonnehäiriöihin näyttää liittyvän myös valehtelua niin, että ehkä ei vaan sitten viranomaispuolella tajuta, mistä on kyse? Ja täälläkin usein kehotetaan kääntymään lastenvalvojan puoleen. Sehän on ihan vitsi, eivät ole tehneet yhtään mitään. On todella kurjaa sekin, jos etävanhempi kiusaa, mutta kyllä tuo lähivanhemman kiusa (joka yleensä on äiti), on aikamoista. Ei sillä etä-isällä ole juuri mitään mahdollisuuksia, ja lapset on helppo vieraannuttaa, exä mustamaalata ja lapset manipuloida:( 

Joo, mutta ilmeisesti ei ole mitään keinoa saada siis virallista tapaamisoikeutta lapsiinsa, jos äiti ei suostu? Paitsi se loputon oikeudessa taisteleminen? 

Mies siis pettänyt eksäänsä, kun noin tiukille ottaa, sekä puhutaan käytöshäiriöisestä ja myönnetään lievästi, että tällä naisella on omat kokemukset, jotka poikkeavat tietenkin teidän sanoista ja teoista.

Kyllä se oikeus on ainoa, kaikki muuhan on yritetty.

http://www.isätlastenasialla.fi/yhteystiedot/

Täältä voi saada jotain apuja, mutta onhan viranomaisetkin voimattomia tällaisen asian kanssa, miten siihen voisikaan puuttua. Miehesi kannattaa vaan jaksaa sitkeästi pitää lapsiin yhteyttä, jossain vaiheessa ovat tarpeeksi isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan ja silloin äiti edestään löytää, minkä taakseen jätti.

Vierailija kirjoitti:

Mies siis pettänyt eksäänsä, kun noin tiukille ottaa, sekä puhutaan käytöshäiriöisestä ja myönnetään lievästi, että tällä naisella on omat kokemukset, jotka poikkeavat tietenkin teidän sanoista ja teoista.

Kyllä se oikeus on ainoa, kaikki muuhan on yritetty.

Miksi olet noin pilkallinen? En tiedä onko mieheni pettänyt exäänsä, ei ainakaan minun kanssani. Jos saisit luettavaksesi hänen kirjoittamiaan "purkauksia" saattaisit itsekin tulla siihen tulokseen, ettei hänellä kaikki ihan kunnossa ole. Ajatteletko ettei nainen voisi olla ilkeä ja luonnehäiriöinen? Melkein tekisi mieleni hänen kirjoituksensa tähän julaistakin, niin kamalia ovat. Mutta taitaisi olla joku rikos, ainakin ikävä teko lapsiaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

http://www.isätlastenasialla.fi/yhteystiedot/

Täältä voi saada jotain apuja, mutta onhan viranomaisetkin voimattomia tällaisen asian kanssa, miten siihen voisikaan puuttua. Miehesi kannattaa vaan jaksaa sitkeästi pitää lapsiin yhteyttä, jossain vaiheessa ovat tarpeeksi isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan ja silloin äiti edestään löytää, minkä taakseen jätti.

Niin hän tekeekin. Ja lapset tietävät, että ovat tärkeitä isälleen, vaikka kaikki onkin niin hankalaa ja kurjaa. Paljon asioita, joita en viitsi tänne edes kirjoittaa. Mutta on kyllä melko painajainen, en ole osannut edes kuvitella kuinka pimahtaneita ihmiset voivat olla ja täysin sokeita lastensa hyvinvoinnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.isätlastenasialla.fi/yhteystiedot/

Täältä voi saada jotain apuja, mutta onhan viranomaisetkin voimattomia tällaisen asian kanssa, miten siihen voisikaan puuttua. Miehesi kannattaa vaan jaksaa sitkeästi pitää lapsiin yhteyttä, jossain vaiheessa ovat tarpeeksi isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan ja silloin äiti edestään löytää, minkä taakseen jätti.

Niin hän tekeekin. Ja lapset tietävät, että ovat tärkeitä isälleen, vaikka kaikki onkin niin hankalaa ja kurjaa. Paljon asioita, joita en viitsi tänne edes kirjoittaa. Mutta on kyllä melko painajainen, en ole osannut edes kuvitella kuinka pimahtaneita ihmiset voivat olla ja täysin sokeita lastensa hyvinvoinnille.

Ja kiitos tuosta yhteystiedosta, taitaa olla uusi. Aika monesta paikasta mieheni on näiden vuosien aikana apua kysellyt jo. Mutta siltä näyttää ettei luonnehäiriöiselle äidille mahdeta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies siis pettänyt eksäänsä, kun noin tiukille ottaa, sekä puhutaan käytöshäiriöisestä ja myönnetään lievästi, että tällä naisella on omat kokemukset, jotka poikkeavat tietenkin teidän sanoista ja teoista.

Kyllä se oikeus on ainoa, kaikki muuhan on yritetty.

Miksi olet noin pilkallinen? En tiedä onko mieheni pettänyt exäänsä, ei ainakaan minun kanssani. Jos saisit luettavaksesi hänen kirjoittamiaan "purkauksia" saattaisit itsekin tulla siihen tulokseen, ettei hänellä kaikki ihan kunnossa ole. Ajatteletko ettei nainen voisi olla ilkeä ja luonnehäiriöinen? Melkein tekisi mieleni hänen kirjoituksensa tähän julaistakin, niin kamalia ovat. Mutta taitaisi olla joku rikos, ainakin ikävä teko lapsiaan kohtaan. 

EN kyllä tarkoituksella ollut pilkallinen, ensimmäinen oletus vain oli, että mies on pettänyt naista, kun kerran noin rankasti sen eron ottanut, eikä suostu näihin tapaamisiin/sopimisiin. Joku syyhän hänellä täytyy olla, että käyttäytyy tuollalailla. Mutta jos sinäkään et tiedä syytä, emme mekään.

Edelleen sinne oikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies siis pettänyt eksäänsä, kun noin tiukille ottaa, sekä puhutaan käytöshäiriöisestä ja myönnetään lievästi, että tällä naisella on omat kokemukset, jotka poikkeavat tietenkin teidän sanoista ja teoista.

Kyllä se oikeus on ainoa, kaikki muuhan on yritetty.

Miksi olet noin pilkallinen? En tiedä onko mieheni pettänyt exäänsä, ei ainakaan minun kanssani. Jos saisit luettavaksesi hänen kirjoittamiaan "purkauksia" saattaisit itsekin tulla siihen tulokseen, ettei hänellä kaikki ihan kunnossa ole. Ajatteletko ettei nainen voisi olla ilkeä ja luonnehäiriöinen? Melkein tekisi mieleni hänen kirjoituksensa tähän julaistakin, niin kamalia ovat. Mutta taitaisi olla joku rikos, ainakin ikävä teko lapsiaan kohtaan. 

EN kyllä tarkoituksella ollut pilkallinen, ensimmäinen oletus vain oli, että mies on pettänyt naista, kun kerran noin rankasti sen eron ottanut, eikä suostu näihin tapaamisiin/sopimisiin. Joku syyhän hänellä täytyy olla, että käyttäytyy tuollalailla. Mutta jos sinäkään et tiedä syytä, emme mekään.

Edelleen sinne oikeuteen.

Niin, ehkä se oikeus sitten on oikea osoite. Vaikka luonnehäiriöisen ihmisen kanssa sekään ei taida välttämättä loppua. Jostain luin, että ne vanhemmat,jotka oikeudessa lastensa asioista taistelee, vähintään toinen on mielenterveysongelmainen. Oli vanhaa tietoa, mutta olisko ollut, että heitä on n. 10.000 erovanhemmasta 200, joista 100 jää vuosiksi riitelemään. Että pelottava vaihtoehto sekin on, miten käy lasten ja vanhemmuuden kun rahat ja voimat menee sitten oikeudessa taisteluun. Tuohon arveluusi, eihän sillä ole mitään väliä edes miksi äiti kiusaa. Että mistä on katkeroitunut tms. Kysymys on siitä, että hän rikkoo lastensa ja etävanhemman välejä ja tekee sitä kautta väkivaltaa myös omille lapsilleen. Vai onko mielestäsi olemassa joku syy joka oikeuttaa tähän? Aikuiset ovat vastuussa tekemisistään. Eritoten jos on lapsia, muutenkin kyllä.

Tuskin on liikoja hyviä syitä tuohon käyttäytymiseen, mutta kyllä silti olisi hyvä tietää, mistä tuo johtuu, usein siellä taustalla on jokin selitys. Ja toi saattaa olla totta, että puolet ovat mt-ongelmaisia, näinhän teidänkin tapauksessa taitaa olla. En ymmärrä, miksi pelätä, nytkin jo kauan turhaa työtä miehesi tehnyt, joten voiko asia lopulta huonompaan suuntaan paljoakaan enää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.isätlastenasialla.fi/yhteystiedot/

Täältä voi saada jotain apuja, mutta onhan viranomaisetkin voimattomia tällaisen asian kanssa, miten siihen voisikaan puuttua. Miehesi kannattaa vaan jaksaa sitkeästi pitää lapsiin yhteyttä, jossain vaiheessa ovat tarpeeksi isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan ja silloin äiti edestään löytää, minkä taakseen jätti.

Niin hän tekeekin. Ja lapset tietävät, että ovat tärkeitä isälleen, vaikka kaikki onkin niin hankalaa ja kurjaa. Paljon asioita, joita en viitsi tänne edes kirjoittaa. Mutta on kyllä melko painajainen, en ole osannut edes kuvitella kuinka pimahtaneita ihmiset voivat olla ja täysin sokeita lastensa hyvinvoinnille.

Voin kyllä tilanteen ymmärtää. Kyllä niitä hirviönaisiakin on olemassa. Kun itse erosin niin mies ei halunnut lapsia edes nähdä ja sitten kun viimein ne haki oli yleensä humalalassa suurimman osan ajasta ja kaikki vastuu lapsista jäi naisystävälle.

Enitenhän siinä satuttaa lapsia jos isään/äitiin hyvät välit mutta ei saa vaan tavata. Lapset osaavat kyllä itse sanoa jos haluavat tavata kyllä se ikävä on sen verran kova. Ne tilanteet jossa se etävanhempi onkin se hirviö on melkein pahempi lapselle, jos väkisin laitetaan lapsi menemään vaikka minkälaisiin oloihin ja tilanteisiin.

Tuossa tilanteessa vaikea sanoa suoraan mikä on ollut tilanne. Jos lapsella on hirveä ikävä niin siinä kyllä sen lapsen maailma alkaa mennä sekaisin sen näkee jo siitäkin. Jos lapsella kaikki kunnossa vaikka ei sitä etävanhempaa näkisikään ei tilanne ole lapsen osalta paha. Onko sun mies kuitenkin ollut rauhallinen eikä tehnyt mitään tyhmää vaikeuttaakseen tilannetta. Oletteko olleet miten kauan yhdessä? Onko teillä yhteisiä lapsia ja miten tulee niiden kanssa toimeen. Mietin vaan sitäkin vaihtoehtoa, että jos olette olleet vasta vähän aikaa yhdessä et välttämättä vielä tunne kaikkia puolia miehestäsi. Onko alkoholin kanssa ok, eikä hermostu missään tilanteissa eikä omaa minkäänlaisia narsismiin viittaavia piirteitä. Ikävä laittaa näitä mutta ihmisiä on joka junaan ja kaikki ei aina välttämättä näy ennen kuin sitten joku ikävä kerta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on liikoja hyviä syitä tuohon käyttäytymiseen, mutta kyllä silti olisi hyvä tietää, mistä tuo johtuu, usein siellä taustalla on jokin selitys. Ja toi saattaa olla totta, että puolet ovat mt-ongelmaisia, näinhän teidänkin tapauksessa taitaa olla. En ymmärrä, miksi pelätä, nytkin jo kauan turhaa työtä miehesi tehnyt, joten voiko asia lopulta huonompaan suuntaan paljoakaan enää mennä.

No huonommaksi voi mennä siinä mielessä että oikeuden käyminen on kallista, ei meillä ole sellaisia rahoja. Ja mies on jo aika loppu tuosta vuosien stressistä, onko enää voimia. Pelottaa myös, voiko tuo ihminen seota kokonaan ja tehdä jotain lapsilleen, kun noin sokeasti heitä nytkin vieraannuttaa. Että jos häneltä menee kontrolli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.isätlastenasialla.fi/yhteystiedot/

Täältä voi saada jotain apuja, mutta onhan viranomaisetkin voimattomia tällaisen asian kanssa, miten siihen voisikaan puuttua. Miehesi kannattaa vaan jaksaa sitkeästi pitää lapsiin yhteyttä, jossain vaiheessa ovat tarpeeksi isoja ja ajattelevat omilla aivoillaan ja silloin äiti edestään löytää, minkä taakseen jätti.

Niin hän tekeekin. Ja lapset tietävät, että ovat tärkeitä isälleen, vaikka kaikki onkin niin hankalaa ja kurjaa. Paljon asioita, joita en viitsi tänne edes kirjoittaa. Mutta on kyllä melko painajainen, en ole osannut edes kuvitella kuinka pimahtaneita ihmiset voivat olla ja täysin sokeita lastensa hyvinvoinnille.

Voin kyllä tilanteen ymmärtää. Kyllä niitä hirviönaisiakin on olemassa. Kun itse erosin niin mies ei halunnut lapsia edes nähdä ja sitten kun viimein ne haki oli yleensä humalalassa suurimman osan ajasta ja kaikki vastuu lapsista jäi naisystävälle.

Enitenhän siinä satuttaa lapsia jos isään/äitiin hyvät välit mutta ei saa vaan tavata. Lapset osaavat kyllä itse sanoa jos haluavat tavata kyllä se ikävä on sen verran kova. Ne tilanteet jossa se etävanhempi onkin se hirviö on melkein pahempi lapselle, jos väkisin laitetaan lapsi menemään vaikka minkälaisiin oloihin ja tilanteisiin.

Tuossa tilanteessa vaikea sanoa suoraan mikä on ollut tilanne. Jos lapsella on hirveä ikävä niin siinä kyllä sen lapsen maailma alkaa mennä sekaisin sen näkee jo siitäkin. Jos lapsella kaikki kunnossa vaikka ei sitä etävanhempaa näkisikään ei tilanne ole lapsen osalta paha. Onko sun mies kuitenkin ollut rauhallinen eikä tehnyt mitään tyhmää vaikeuttaakseen tilannetta. Oletteko olleet miten kauan yhdessä? Onko teillä yhteisiä lapsia ja miten tulee niiden kanssa toimeen. Mietin vaan sitäkin vaihtoehtoa, että jos olette olleet vasta vähän aikaa yhdessä et välttämättä vielä tunne kaikkia puolia miehestäsi. Onko alkoholin kanssa ok, eikä hermostu missään tilanteissa eikä omaa minkäänlaisia narsismiin viittaavia piirteitä. Ikävä laittaa näitä mutta ihmisiä on joka junaan ja kaikki ei aina välttämättä näy ennen kuin sitten joku ikävä kerta.

Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Yhteisiä lapsia ei ole, minulla on omani, ja miehen lapset ovat viihtyneet hyvin meillä, ja kaikilla on hyvät suhteet toisiinsa. Lapset viihtyvät meillä hyvin ja kaipaavat joskus minuakin. Ei ole alkoholiongelmaa, ja olemme hyvinkin rehellisesti käyneet asioita läpi, ja hakeneet apua kun on ollut tarvis. Miehellä on lapsiinsa hyvät suhteet, ja lapset kaipaavat häntä. Se tässä onkin, kun näyttää siltä, etteivät asiat tule helpottamaan, vaan päinvastoin, alkaa tulla ihan selkeää lasten vieraannuttamista. Tähän saakka on ollut vain aikuisiin kohdistuvia valheita ja kiusantekoa. 

Sama. Äiti ei suostu tekemään virallista sopimusta lasten huollosta ja tapaamisesta.

Jos ei rahkeet riitä mennä oikeuteen, niin sitten pitää tyytyä vallitsevaan tilanteeseen?

Mikä se tällä hetkellä nyt on? Onko kesän jälkeen muuttunut? Kuinka usein/harvoin ne lapset käyvät isällään?

Minä mietin näissä asioissa aina sitä, etteivätkö äidit tajua vahingoittavansa isän ja lasten suhdetta. Eron jälkeen ja kahden kodin elämässä on muutenkin haasteita, ilman tahallista kiusaa. Se, ettei tee sopimuksia tarkoittaa sitä, että roikkuu jollakin tasolla kiinni siinä vanhassa suhteessa.  Ja se taas aiheuttaa kaikenlaisia jännitteitä, joiden välissä lapset joutuvat elämään. Hankaloittamalla isän ja lasten suhdetta äiti kasaa omia katkeruuksiaan nimenomaan lastensa harteille. Eikös se ole niin, että lähivanhemman nimenomaan tulis tukea isän ja lasten suhteen säilymistä? Käsittä'ääkseni yleisin syy miksi oikeudessa vaihdetaan lähivanhempaa on juuri lähivanhemman huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen. Joita nuo ovat mitä suurimmassa määrin.