Uusi mies ei halua viedä minua lounaalle, koska "on rumaa katsottavaa kun naiset syövät"

Et ole tosissas.

Ei apua. Jos mies ei kestä nätisti syöviä naisia, niin ei hän kyllä kestä naista vessanpöntölläkään. Saati että nainen voisi haista joskus pahalle tai muuta sen sorttista. Kuulostaa "hienohelmalta."

No niin kauan kuin ette ikinä ajatelleet yhteen muuttaa tai muutenkaan koskaan syödä yhdessä missään tilanteessa (häissä? :D) niin mikäs tuossa.

Olet vain niin kuin se kuuluisa hevonen: just kun se oppi olemaan syömättä niin meni pirulainen ja kuoli.

Trololooo!

Naiset hienostelevat ja tunnelmoivat ravintolassa.

Syö kuin mies, naama lautasessa kiinni.

Älä vaan sano, että aiot jarkaa tuolaisen tapailua. Ainakaan vakavissa merkeissä. Vai meinasitko olla aina syömättä elämänkumppanisi seurassa?

Kannattaa tapailla sokeita miehiä.

Nykyisin kun katselee nuorten syömistä, niin en edes ihmettele, jos sivistynyttä ja hyvää kotikasvatusta nauttinutta miestä inhottaa katsella vastapäätä istuvaa mässyttäjää. Monelle ei ole nykyään mitään käsitystä, miten ruokailuvälineitä pidetään kädessä ja mitä niillä tehdään. Veistä ja haarukkaa pidetään eräänlaisella kirvesotteella kädessä. Useimmiten kauhotaan pöperöt suuhun pelkällä haarukalla. Pihvikin nostetaan haarukan nokkaan ja hautaan siitä palanen ja lasketaan se sitten lautaselle. Syödään suu auki, jolloin kuuluu ääni, kuin joku kävelisi paljain jaloin pehmeässä savessa: lits, läts, lits, läts. Puhutaan ruoka suussa. Närkitään ruokaa, kun en mä tästä tykkää enkä tästäkään. Ja vieläkin pahempaa, tilsitään perunat soseeksi ja sekoitetaan siihen kastike. Sian ruokaa, sanoi rakas edesmennyt isotätini! Jokainen porsastelkoon kotonaan juuri niin paljon kuin haluaa, mutta sivistyneet pöytätavat on hallittava.

Aloitin kansakoulun 1956 maalaiskirkonkylässä ja samana syksynä koulullamme siirryttiin posliinilautasiin sekä veitsiin ja haarukoihin. Ja meitä tosiaankin opastettiin näiden ruokailuvälineiden käytössä. Joillekin ne olivatkin uusia. Muutaman viikon mekin ehdimme aluksi syödä emalisista kissankupeista suurella, tuskin lapsen suuhun mahtuvalla alumiinilusikalla. Vaikka olen ihan tavallisesti työläisperheestä, niin meillä kyllä opetettiin pienestä pitäen ruokailuvälineiden oikeanlainen käyttö ja oikeat otteet.

No, onni onnettomuudessa että asia paljastui ajoissa ja pääset eroon mokomasta naisvihaisesta friikistä.

Voihan toi olla tottakin.

Mä en nuorena halunnut nähdä poikaystävieni syömistä. Ajatus vaan jotenkin etoi.