Vinkkejä ajanviettoon lapsen kanssa

Olen yhden 5v. pojan äiti, ja mm lapsuuden kaltoin kohtelun vuoksi sairastan kahta eri persoonallisuushäiriötä (epävakaa ja estynyt), yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja jonkin verran myös masennusta. Sairauskokonaisuuteni näkyy eniten siinä, että en pysty juurikaan kiintymään ihmisiin enkä osaa olla äiti. En saa äitiydestä paljoakaan nautintoa, mutta n. 1% ajasta kykenen jopa tuntemaan rakkautta lastani kohtaan. Ulkoisesti asiat ovat hyvin, meillä on ihana koti ja rahaa, mutta en aivan tiedä miten minun tulisi olla äiti. Olisiko teillä ideoita miten päiväkodin jälkeisen ajan voisi viettää arkisin sekä myös tekemistä viikonlopuiksi? Ajanvietto lapsen kanssa useimmiten tuntuu pakkopullalta, koska en ole kyennyt luomaan tervettä tunnesidettä lapseen. Minua esimerkiksi inhottaa ajatus siitä, että minun pitäisi viedä lapseni hiihtämään ja luistelemaan, tämä johtuu osiltaan omista kouluajan liikuntatuntitraumoista, enkä pidä kylmästä. Minun on myös usein vaikea mennä paikkoihin, joissa on muita vanhempia lapsineen. Jonkin verran käymme uimassa ja olemme piirtäneet, joskus askarrelleet, luemme ja pelaammekin. Kuitenkin minun on sairauteni takia vaikea arvioida mikä on riittävästi. Olen vaativa itseäni kohtaan, ja koen äitiydestä (lähes) jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta. Itken lähes päivittäin sen vuoksi, etten osaa nauttia äitiydestäni ja lapseni kärsii. Mitä te äidit teette lastenne kanssa, ja miten usein? Jaksatteko ulkoilla vielä päiväkotipäivän (8-16) jälkeen, vai kannattaako keskittyä sisäjuttuihin, jos tarhassa jo ulkoiltu? Muita vinkkejä antaa ahdistavaan tilanteeseen? Lasta en haluaisi antaa pois, vaikka usein tuntuu että se olisi varmaan hänelle pienempi paha kuin rakastamaton äiti.