Selittäkää rautalangasta, miltä vauvakuume tuntuu. Miten sitä perustelee itselleen?

Minulla on ollut muutaman kerran noin pari kuukautta kestävä kova vauvakuume. En ole kuitenkaan hankkinut lasta järkisyistä. Minulla tuntui koko kropassa valtava tunne saada oma vauva, pakottava tarve joka pyrki ohjailemaan ajatuksia ja tekoja siihen suuntaan, että tuloksena on vauva.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut muutaman kerran noin pari kuukautta kestävä kova vauvakuume. En ole kuitenkaan hankkinut lasta järkisyistä. Minulla tuntui koko kropassa valtava tunne saada oma vauva, pakottava tarve joka pyrki ohjailemaan ajatuksia ja tekoja siihen suuntaan, että tuloksena on vauva.

Älä ikinä hanki. Älä heitä elämääsi hukkaan.

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Sen hilavitkuttimen voi laittaa hyllylle tai myydä, kun siihen kyllästyy. Lasta ei saa tekemättömäksi. Moni katuu lapsiaan.

Ei mulla ole koskaan ollut vauvakuumetta, mutta miehellä taisi olla. Hinkui, vinkui ja vaati, että tehdään ainakin yksi lapsi. Nyt kun on yksi lapsi, on tainnut mieheltäkin mennä vauvakuume ohi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut muutaman kerran noin pari kuukautta kestävä kova vauvakuume. En ole kuitenkaan hankkinut lasta järkisyistä. Minulla tuntui koko kropassa valtava tunne saada oma vauva, pakottava tarve joka pyrki ohjailemaan ajatuksia ja tekoja siihen suuntaan, että tuloksena on vauva.

Tuntuu siis samalta kuin sipsihimo. Toivottavasti vauvakuumetta on silti helpompi hallita.

Samantapainen kuin nälkä ja jano kun pitää paastota, höystettynä samanlaisella himolla joka voi tulla vaikka suklaaseen tai päihteisiin.

Ajatus siitä, että sen lapsen saaminen olisi mahdollista tuntuu koko kropassa, erityisesti vatsanpohjassa ja kohdussa, samalla tavalla kun iloinen tunteiden läikähdys kun jotain ihanaa tapahtuu.

Tuntuu samalta kuin ikävä. Jos oot koskaan ikävöinyt ketään niin kovasti, että rintaan koskeen, niin vauvakuumeessa ikävöit syntymätöntä lasta.

Vauvakuume saa ihmiset tekemään elämänsä suurimman virheen. Joskus jopa monta kertaa.

Ei mulla ole ikinä ollut tuota maagista vauvakuumetta, mutta niinpä vain minäkin olen kohta kahden lapsen äiti.

Vauvakuume on sama asia kuin matkakuume tai autokuume. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut muutaman kerran noin pari kuukautta kestävä kova vauvakuume. En ole kuitenkaan hankkinut lasta järkisyistä. Minulla tuntui koko kropassa valtava tunne saada oma vauva, pakottava tarve joka pyrki ohjailemaan ajatuksia ja tekoja siihen suuntaan, että tuloksena on vauva.

Tuntuu siis samalta kuin sipsihimo. Toivottavasti vauvakuumetta on silti helpompi hallita.

Sanoisin, että voimakkaampi ja pahempi kuin herkullisimman herkun himo mitä kuvitella saattaa. Lisäksi kesto on katkeamattomampi ja pidempi. Sanoisin myös, että vielä hankalampi hallita kuin herkkuhimo ja onhan sillä kaiken kaikkiaan suuremmat vaikutukset elämään teki niin tai näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Sen hilavitkuttimen voi laittaa hyllylle tai myydä, kun siihen kyllästyy. Lasta ei saa tekemättömäksi. Moni katuu lapsiaan.

Ei kadu. Tuo on tyypillinen velan harhaluulo.

Äärimmäisen harva katuu lapsiaan. Äidiksi ryhtymistä ehkä jotkut, mutta lapsiaan ei oikeastaan kukaan. Kaksi eri asiaa nuo: lapsiin rakastutaan syvemmin kuin kehenkään muuhun ihmiseen maailmassa, ja silti voi haikeudella kaivata lapsettoman elämänvaiheen huolettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole ikinä ollut tuota maagista vauvakuumetta, mutta niinpä vain minäkin olen kohta kahden lapsen äiti.

Miksi olet tehnyt lapsia vaikka et halunnut? Todella surullista lapsillesi olla ei-toivottuja.

"Vauvakuume" on juuri sitä, että vaikka ei ole mitään järkiperustelua hankkia lasta, sen vaan haluaa. Sen yksinkertaisesti vaan haluaa ja tarvitsee, eikä sitä pysty välttämättä mitenkään selittämään. Se on luonnollista koska se lisääntymisvietti on kaikilla elollisilla, niin eläimillä kuin kasveillakin, muuten  meitä ei olisi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Sen hilavitkuttimen voi laittaa hyllylle tai myydä, kun siihen kyllästyy. Lasta ei saa tekemättömäksi. Moni katuu lapsiaan.

Ei kadu. Tuo on tyypillinen velan harhaluulo.

Äärimmäisen harva katuu lapsiaan. Äidiksi ryhtymistä ehkä jotkut, mutta lapsiaan ei oikeastaan kukaan. Kaksi eri asiaa nuo: lapsiin rakastutaan syvemmin kuin kehenkään muuhun ihmiseen maailmassa, ja silti voi haikeudella kaivata lapsettoman elämänvaiheen huolettomuutta.

Ei rakastuta. Mies on tärkein.

Minulla ei ole ollut mitään kaikenvoittavaa vauvakuumetta, mutta sen sijaan halu saada ja kasvattaa lapsia, kokea perhe-elämä ja se valtava rakkaus, jota omaa lastaan kohtaan tuntee. Sitä ei voi sivusta katsoen kuin aavistaa, ja ap ei edes aavista, sen huomaa vihamielisistä kommenteista.

Minusta lapsen/lasten hankkiminen on aika rationaalinen asia, geneettinen tarve useimmille ja yhteiskunnallisesti hyvinkin hyvä asia. Mutta tietysti lapsen hankkiminen ja toisaalta lapsettomaksi jääminen ovat ennen kaikkea itsekkäitä päätöksiä, ja niiden KUULUUKIN olla, koska epäitsekästä päätöstä ihminen katuu herkemmin kuin itsekästä.

Vauvakuume kuulostaa sellaiselta irrationaaliselta manian kaltaiselta tunnetilalta, jota likikään kaikki ei eivät pode. Enemmän on tunne ehkä siitä, että lapsi täydentää elämää ja haluaisi kokea äitiyden.

Vierailija kirjoitti:

"Vauvakuume" on juuri sitä, että vaikka ei ole mitään järkiperustelua hankkia lasta, sen vaan haluaa. Sen yksinkertaisesti vaan haluaa ja tarvitsee, eikä sitä pysty välttämättä mitenkään selittämään. Se on luonnollista koska se lisääntymisvietti on kaikilla elollisilla, niin eläimillä kuin kasveillakin, muuten  meitä ei olisi täällä.

Miksi niitä lapsia alkaa sitten ennen pitkää katua, kun ne on saanut? Kelju temppu biologialta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Sen hilavitkuttimen voi laittaa hyllylle tai myydä, kun siihen kyllästyy. Lasta ei saa tekemättömäksi. Moni katuu lapsiaan.

Ei kadu. Tuo on tyypillinen velan harhaluulo.

Äärimmäisen harva katuu lapsiaan. Äidiksi ryhtymistä ehkä jotkut, mutta lapsiaan ei oikeastaan kukaan. Kaksi eri asiaa nuo: lapsiin rakastutaan syvemmin kuin kehenkään muuhun ihmiseen maailmassa, ja silti voi haikeudella kaivata lapsettoman elämänvaiheen huolettomuutta.

Ei rakastuta. Mies on tärkein.

Kyllä rakastutaan. Huomaa, ettei sinulla ole lapsia, et voi tätä tietää. Totta kai kyse on erilaisesta rakkaudesta kuin seksuaalinen rakkaus puolisoon. Mutta se on syvempi ja ehdottomampi kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vauvakuume" on juuri sitä, että vaikka ei ole mitään järkiperustelua hankkia lasta, sen vaan haluaa. Sen yksinkertaisesti vaan haluaa ja tarvitsee, eikä sitä pysty välttämättä mitenkään selittämään. Se on luonnollista koska se lisääntymisvietti on kaikilla elollisilla, niin eläimillä kuin kasveillakin, muuten  meitä ei olisi täällä.

Miksi niitä lapsia alkaa sitten ennen pitkää katua, kun ne on saanut? Kelju temppu biologialta.

Kuten sulle jo sanoin, lapsia ei kaduta. Joskus jotkut katuvat äitiyttä, mutta omat lapset ovat niin rakkaita, että heidän ei silti ainakaan henkisesti terve äiti halua "katoavan".