Oma rumuus järkyttää

Some ruokkii pahaa oloa, joten luovu siitä.

Hanki elämään mieluisia asioita; Harrastus, liikunta, hyvää ruokaa. Jotain, mistä itse nautit?

Juo paljon vettä ja nuku hyvin.

Näin hyvän olon hormonit vapautuvat elimistössäsi ja ihosi kirkastuu. Tyytyväinen ihminen nauraa useammin.

Hymyilevät ihmiset on kauniita.

Vierailija kirjoitti:

No nyt tiädät mitä muut näkee. Läskin akan joka on naama väärinpäi eikä osaa mitää vaa menee piiloo ruan kans. Syytät huonoo parisuhdet ja masennust. Masentunu laihtuu ei lihoo. Tee asial jotai äläkä valita

"Masentuneet laihtuu ei liho" :D Mistä näitä asiantuntijoita oikein sikiää?! Omakohtainen kokemukseni: Olin hoikka nainen 25-vuotiaaksi asti. Masennuin pahasti, ja tätä kesti kymmenisen vuotta. Lihoin tuona aikana 35 kiloa. Painoin isoimmillani 93 kiloa. Pääsin terapian ja lääkityksen avulla "kuiville" masennuksestani. Laihduin nuo kaikki ylimääräiset 35 kiloa kolmen ensimmäisen terveen vuoden aikana mitenkään itseäni rääkkäämättä, eli normalisoimalla ruokavalion entiselleen ja palaamalla pikku hiljaa vanhoihin liikuntarutiineihini (hölkkälenkki kerran viikossa, zumba-tunti kerran viikossa ja salilla 40 minuutin lihaskuntotreeni kolmesti viikossa). Että todellakin voi masentunut lihoa. Ei kaikki oireile samalla tavalla.

Keskity johonkin muuhin kuin itseesi. Maailma ei pyöri sun napas (tai pärstäs) ympärillä.

Täällä taas tuli järkytyksenä keski-ikäisyys. Pelkään että ääni on tädin ääni kohta. Vaikka hoikentuisi mulla on tätipelko, että näyttäisi ja vaikuttaisi sellaiselta. Lisäksi iski esivaihdevuodet ja pitää ottaa joku keltarauhaspilleri. Mitä ihmettä tapahtui nuoruuden ja tämän ajan välissä, mihin se katosi. Ehkä tästä selvitään jotenkin eteenpäin.

"Paraneminen" on usein järkevintä

Haluatko todella että naisen arvo mitataan ulkonäöllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt tiädät mitä muut näkee. Läskin akan joka on naama väärinpäi eikä osaa mitää vaa menee piiloo ruan kans. Syytät huonoo parisuhdet ja masennust. Masentunu laihtuu ei lihoo. Tee asial jotai äläkä valita

"Masentuneet laihtuu ei liho" :D Mistä näitä asiantuntijoita oikein sikiää?! Omakohtainen kokemukseni: Olin hoikka nainen 25-vuotiaaksi asti. Masennuin pahasti, ja tätä kesti kymmenisen vuotta. Lihoin tuona aikana 35 kiloa. Painoin isoimmillani 93 kiloa. Pääsin terapian ja lääkityksen avulla "kuiville" masennuksestani. Laihduin nuo kaikki ylimääräiset 35 kiloa kolmen ensimmäisen terveen vuoden aikana mitenkään itseäni rääkkäämättä, eli normalisoimalla ruokavalion entiselleen ja palaamalla pikku hiljaa vanhoihin liikuntarutiineihini (hölkkälenkki kerran viikossa, zumba-tunti kerran viikossa ja salilla 40 minuutin lihaskuntotreeni kolmesti viikossa). Että todellakin voi masentunut lihoa. Ei kaikki oireile samalla tavalla.

Naisten masennuksessa asiaan usein taitaa kuulua se tunnesyöminen. Miehiltä se ruokahalu sitten katoaa ja kuihtuvat olemattomiin.

Älä vertaa itseäsi muihin. Tai nuoreen sinuun. Tämänhetkinen pinnalla oleva ulkonäkökeskeisyys ei ole normi. Katso ympärillesi, näet erilaisia ihmisiä. Ulkonäkö ei ole pääasia, se on yksi tekijä vain. Tee jotain sellaista, josta nautit. Anna somelle vähemmän aikaa. Elä tavallista elämää. Liikunta tuottaa yleensä hyvää oloa ja kun kropalla tekee jotain alkaa siitä tykkäämään enemmän. Yritä relata. Tyytyväisimmät ihmiset eivät ole pinnallisia.

Älä viitsi esittää. Naisviha on ikävä ominaisuus joka ei haittaa muita kuin itseäsi.

Tuo voi olla totta, eli vähiten pinnallisimmat on tyytyväisimpiä. Tämä voi vaikuttaa rumuus-kokemukseenkin eli jos on liian pinnallinen niin rankasti arvioi itseäänkin. Kehotankin pyrkimään pois pinnallisuudesta eli arvostamaan sisäistä ihmistä enemmän. Ihmisen arvot, ajatukset, luonne on tärkeämpää kuin miltä näyttää. Tokihan ulkokuorenkin voi yrittää pitää terveenäkin, ei siinä pahaa ole, mutta sisäisen arvostusta enemmän.

Kunhan et pura omaa huonoa oloa kauniisiin /nuoriin naisiin.

Töissä on vaihdevuosi ikäisiä naisia jotka purkavat huonoa oloaan nuorempiin naisiin, nuorten pitäisi tehdä paskatyöt tai enemmän töitä koska nuorilla on enemmän voimia ja he uhriutuvat. Kummasti kaikkiin kiinnostaviin tehtäviin löytyy energiaa ja mitään ikävää ei heidän tarvitsisi tehdä.

Minullekin on vit***tuiltu kun syön heidän mielestään ihan liian vähän (olen 149 cm lyhyt ja siroluinen), itse mättävät ihan järjettömän paljon ruokaa ja valittavat, miten mitään ei enää tuossa iässä saa syödä lihomatta. Ja annoskoko on ihan järkyttävä ja joka päivä syövät pullaa, keksejä ym välipalana, viiniä/olutta viikonloppuisin.

40 vuotiaana saa jo rummoutua ja rummojen keho kuuluu jättää arvostelematta.

Jos on viime aikoina ollut raskaita asioita, kyllä kai se jollain lailla habitukseenkin heijastuu. Mutta eihän sen tarvitse jäädä pysyväksi. Kannattaa harrastaa jotain, oli se sitten vaikka palapelien kokoilua tai jumppatunteja, pääasia että saa ajatukset johonkin muuhun.

Liikunta on hyvä ja suositeltava harrastus, joka tuo paljon hyvää oloa ja siinä sivussa hoikistuu kuin itsestään. Saa myös hetkellisesti ajatukset irti omista murheista, kun keskittyy fyysiseen tekemiseen.

Mietin uutta passikuvaani, että mikä siitä oikein tulee mieleen. Sitten keksin. Sarjamurhaaja Ed  Gein ryösti haudoista mm. naisten naamoja ja teki niistä taidetta kotinsa seinille. Mun naama on kuin yksi niistä aidoista naamareista - levinnyt kuin vetelä taikina,  harmaa ja silmät syvällä kuopissa tihrustamassa. 

Ja nuorena olin melkoisen simpsakka mimmi, nyt ei huvita paljon ulkona käydä. Ei siellä kyllä mitään minulle olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin uutta passikuvaani, että mikä siitä oikein tulee mieleen. Sitten keksin. Sarjamurhaaja Ed  Gein ryösti haudoista mm. naisten naamoja ja teki niistä taidetta kotinsa seinille. Mun naama on kuin yksi niistä aidoista naamareista - levinnyt kuin vetelä taikina,  harmaa ja silmät syvällä kuopissa tihrustamassa. 

Ja nuorena olin melkoisen simpsakka mimmi, nyt ei huvita paljon ulkona käydä. Ei siellä kyllä mitään minulle olekaan. 

Kiitos, nauroin ääneen. Tuli tarpeeseen ikävän päivän jälkeen.

Itse myös kamppailen järkyttäväksi muuttuneen ulkonäköni kanssa, että samassa veneessä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et pura omaa huonoa oloa kauniisiin /nuoriin naisiin.

Töissä on vaihdevuosi ikäisiä naisia jotka purkavat huonoa oloaan nuorempiin naisiin, nuorten pitäisi tehdä paskatyöt tai enemmän töitä koska nuorilla on enemmän voimia ja he uhriutuvat. Kummasti kaikkiin kiinnostaviin tehtäviin löytyy energiaa ja mitään ikävää ei heidän tarvitsisi tehdä.

Minullekin on vit***tuiltu kun syön heidän mielestään ihan liian vähän (olen 149 cm lyhyt ja siroluinen), itse mättävät ihan järjettömän paljon ruokaa ja valittavat, miten mitään ei enää tuossa iässä saa syödä lihomatta. Ja annoskoko on ihan järkyttävä ja joka päivä syövät pullaa, keksejä ym välipalana, viiniä/olutta viikonloppuisin.

Sinäkin olet uskonut sen miesten toisteleman väitteen, että vanhemmat naiset vihaavat ja kadehtivat nuoria naisia koska miehet ovat kiinnostuneita nuorista. Ymmärrätkö, että tämän väitteen tarkoituksena on hallita sinua? Saada sinut pelkäämään omaa ikääntymistäsi ja miellyttämään miehiä oman hyvinvointisi kustannuksella, ettei sinusta vain ikinä itsestäsi tulisi tuollaista inhottavaa, v*ttumaista vanhaa akkaa. Sitten kun OLET itse keski-ikäinen, huomaat, että sinua pidetään sellaisena joka tapauksessa, olit ihan millainen tahansa. Miehet haukkuvat sinua, ja sen saman valheen jonka itsekin nuorena uskoit, uskoneet nuoret naiset haukkuvat sinua.

On olemassa ihan oikeastikin ikävän luonteen omaavia keski-ikäisiä naisia ja työkaverisikin voivat sellaisia olla (ikävän luonteen omaavia keski-ikäisiä miehiä on vieläkin enemmän, mutta heistä ei puhu kukaan vaan aina se on naiset), mutta todennäköisesti heillä on ollut ikävähkö luonne nuorenakin ja iän myötä se on vain vahvistunut. Se ei vielä tarkoita, että kyse olisi sinun nuoruuteesi ja kauneuteesi kohdistuvasta kateellisesta vihasta.

Itse olin ruma jo nuorena ja silloin se häiritsi, ja minua myös nälvittiin rumuudestani. Nyt ikää 48 ja näytän vain tavalliselta tädiltä. Se on mulle ihan valtavan positiivinen asia! En ensisijaisesti rumalta, vaan vain rupsahtaneelta. Joku voisi vaikka kuvitella, että olisin nuorena voinut olla hyvänkin näköinen. Tätinä on hyvä olla, saa olla näkymätön. Kukaan ei ihaile, mutta ei myöskään kritisoi.