Selittäkää rautalangasta, miltä vauvakuume tuntuu. Miten sitä perustelee itselleen?

No ei mullakaan mitään "kuumetta" ole, mutta lapsia olen aina halunnut kovasti. Kuume kuulostaa neuroosilta, eikä tämä ole mikään neuroosi. Yhtä hyvin voisi väittää, että halu saada elämänkumppani tai työpaikka ovat kuumeita. Puolisokuume. Työpaikkakuume.

Tai ap:n kohdalla pakonomainen tarve pysyä lapsettomana ja haastaa aiheesta riitaa. Velakuume.

Millaiselta se velakuume tuntuu, ap?

Kyse on siitä, miten elämänsä suunnittelee ja näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vauvakuume" on juuri sitä, että vaikka ei ole mitään järkiperustelua hankkia lasta, sen vaan haluaa. Sen yksinkertaisesti vaan haluaa ja tarvitsee, eikä sitä pysty välttämättä mitenkään selittämään. Se on luonnollista koska se lisääntymisvietti on kaikilla elollisilla, niin eläimillä kuin kasveillakin, muuten  meitä ei olisi täällä.

Miksi niitä lapsia alkaa sitten ennen pitkää katua, kun ne on saanut? Kelju temppu biologialta.

Typerää provoilua. Kyllä ne lapset ovat kuolinvuoteellakin ne ainoat asiat, joilla oikeasti elämässä on ollut merkitystä. Kaikki muu on tyhjää ajankulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Sen hilavitkuttimen voi laittaa hyllylle tai myydä, kun siihen kyllästyy. Lasta ei saa tekemättömäksi. Moni katuu lapsiaan.

Ei kadu. Tuo on tyypillinen velan harhaluulo.

Äärimmäisen harva katuu lapsiaan. Äidiksi ryhtymistä ehkä jotkut, mutta lapsiaan ei oikeastaan kukaan. Kaksi eri asiaa nuo: lapsiin rakastutaan syvemmin kuin kehenkään muuhun ihmiseen maailmassa, ja silti voi haikeudella kaivata lapsettoman elämänvaiheen huolettomuutta.

Ei rakastuta. Mies on tärkein.

Kyllä rakastutaan. Huomaa, ettei sinulla ole lapsia, et voi tätä tietää. Totta kai kyse on erilaisesta rakkaudesta kuin seksuaalinen rakkaus puolisoon. Mutta se on syvempi ja ehdottomampi kaikin tavoin.

Ei. Minulla on lapsia ja mies on ehdottomasti tärkein. Hänet olen valinnut. Tästä oli ketju av:lla ja moni sanoi samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, enkä koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kaipa se on sitten sama kuin että mulla olisi aivan kauhea hinku saada joku oma hilavitkutin joka on pakko saada. Tätä ei tietenkään muut voi mitenkään ymmärtää aivan siinämissä itse en ymmärrä vauvakuumetta.

Sen hilavitkuttimen voi laittaa hyllylle tai myydä, kun siihen kyllästyy. Lasta ei saa tekemättömäksi. Moni katuu lapsiaan.

Ei kadu. Tuo on tyypillinen velan harhaluulo.

Äärimmäisen harva katuu lapsiaan. Äidiksi ryhtymistä ehkä jotkut, mutta lapsiaan ei oikeastaan kukaan. Kaksi eri asiaa nuo: lapsiin rakastutaan syvemmin kuin kehenkään muuhun ihmiseen maailmassa, ja silti voi haikeudella kaivata lapsettoman elämänvaiheen huolettomuutta.

Ei rakastuta. Mies on tärkein.

Kyllä rakastutaan. Huomaa, ettei sinulla ole lapsia, et voi tätä tietää. Totta kai kyse on erilaisesta rakkaudesta kuin seksuaalinen rakkaus puolisoon. Mutta se on syvempi ja ehdottomampi kaikin tavoin.

Ei. Minulla on lapsia ja mies on ehdottomasti tärkein. Hänet olen valinnut. Tästä oli ketju av:lla ja moni sanoi samaa.

Täällä palstailee monta muutakin velaa sun lisäksesi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut mitään kaikenvoittavaa vauvakuumetta, mutta sen sijaan halu saada ja kasvattaa lapsia, kokea perhe-elämä ja se valtava rakkaus, jota omaa lastaan kohtaan tuntee. Sitä ei voi sivusta katsoen kuin aavistaa, ja ap ei edes aavista, sen huomaa vihamielisistä kommenteista.

Minusta lapsen/lasten hankkiminen on aika rationaalinen asia, geneettinen tarve useimmille ja yhteiskunnallisesti hyvinkin hyvä asia. Mutta tietysti lapsen hankkiminen ja toisaalta lapsettomaksi jääminen ovat ennen kaikkea itsekkäitä päätöksiä, ja niiden KUULUUKIN olla, koska epäitsekästä päätöstä ihminen katuu herkemmin kuin itsekästä.

Vauvakuume kuulostaa sellaiselta irrationaaliselta manian kaltaiselta tunnetilalta, jota likikään kaikki ei eivät pode. Enemmän on tunne ehkä siitä, että lapsi täydentää elämää ja haluaisi kokea äitiyden.

Vauvakuume on se tunne kun haluaa lapsen, ei mitään maniaa, toki se voi siihenkin mennä jos kärsii lapsettomuudesta. Jos halusit lapsia, sulla oli tunne että haluat olla äiti, niin sulla oli se vauvakuumeeksi sanottu tunne.

Vierailija kirjoitti:

No ei mullakaan mitään "kuumetta" ole, mutta lapsia olen aina halunnut kovasti. Kuume kuulostaa neuroosilta, eikä tämä ole mikään neuroosi. Yhtä hyvin voisi väittää, että halu saada elämänkumppani tai työpaikka ovat kuumeita. Puolisokuume. Työpaikkakuume.

Tai ap:n kohdalla pakonomainen tarve pysyä lapsettomana ja haastaa aiheesta riitaa. Velakuume.

Millaiselta se velakuume tuntuu, ap?

Kyse on siitä, miten elämänsä suunnittelee ja näkee. 

Kyllä se sullakin oli se tunne, vauvakuumeeksi sanottu. Kyllä sanotaan myös matkakuume, asuntokuume... kun haluaa jotain oikein kovasti, niin sitä voi sanoa kuumeeksi, ei se mikään neuroosi ole, tavallinen sanonta jota ei tarvitse ylitulkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut mitään kaikenvoittavaa vauvakuumetta, mutta sen sijaan halu saada ja kasvattaa lapsia, kokea perhe-elämä ja se valtava rakkaus, jota omaa lastaan kohtaan tuntee. Sitä ei voi sivusta katsoen kuin aavistaa, ja ap ei edes aavista, sen huomaa vihamielisistä kommenteista.

Minusta lapsen/lasten hankkiminen on aika rationaalinen asia, geneettinen tarve useimmille ja yhteiskunnallisesti hyvinkin hyvä asia. Mutta tietysti lapsen hankkiminen ja toisaalta lapsettomaksi jääminen ovat ennen kaikkea itsekkäitä päätöksiä, ja niiden KUULUUKIN olla, koska epäitsekästä päätöstä ihminen katuu herkemmin kuin itsekästä.

Vauvakuume kuulostaa sellaiselta irrationaaliselta manian kaltaiselta tunnetilalta, jota likikään kaikki ei eivät pode. Enemmän on tunne ehkä siitä, että lapsi täydentää elämää ja haluaisi kokea äitiyden.

Vauvakuume on se tunne kun haluaa lapsen, ei mitään maniaa, toki se voi siihenkin mennä jos kärsii lapsettomuudesta. Jos halusit lapsia, sulla oli tunne että haluat olla äiti, niin sulla oli se vauvakuumeeksi sanottu tunne.

Ei se ole mikään kuume, vaan halu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mullakaan mitään "kuumetta" ole, mutta lapsia olen aina halunnut kovasti. Kuume kuulostaa neuroosilta, eikä tämä ole mikään neuroosi. Yhtä hyvin voisi väittää, että halu saada elämänkumppani tai työpaikka ovat kuumeita. Puolisokuume. Työpaikkakuume.

Tai ap:n kohdalla pakonomainen tarve pysyä lapsettomana ja haastaa aiheesta riitaa. Velakuume.

Millaiselta se velakuume tuntuu, ap?

Kyse on siitä, miten elämänsä suunnittelee ja näkee. 

Kyllä se sullakin oli se tunne, vauvakuumeeksi sanottu. Kyllä sanotaan myös matkakuume, asuntokuume... kun haluaa jotain oikein kovasti, niin sitä voi sanoa kuumeeksi, ei se mikään neuroosi ole, tavallinen sanonta jota ei tarvitse ylitulkita.

No mitäpä luulet, miksi ap sitä kuvittelee?

Minusta se ei ole mikään kuume, vaan halu saada lapsia ja rationaalinen päätös siitä, koska lapsia hankitaan/yritetään.

Se on järkyttävä polttava kaihertava kaiken korventava tunne. Ja sitten niin ihanaa kun vetäisee sen kaksi viivaa siihen tikkuun =). Lapset on ihania. Enemmänkin olisin mielelläni tehnyt.

t: neljän äiti, ikäskaala 7-23v.

Hyvä ketju. Huojennuin kun tajusin etten ole vielä potenut vauvakuumetta :)

Vierailija kirjoitti:

"Vauvakuume" on juuri sitä, että vaikka ei ole mitään järkiperustelua hankkia lasta, sen vaan haluaa. Sen yksinkertaisesti vaan haluaa ja tarvitsee, eikä sitä pysty välttämättä mitenkään selittämään. Se on luonnollista koska se lisääntymisvietti on kaikilla elollisilla, niin eläimillä kuin kasveillakin, muuten  meitä ei olisi täällä.

Lisääntymisvietti = seksivietti

Itselläni se alkoi niin, että ensin pienet lapset ja vauvat ympärilläni alkoivat vaikuttaa vastenmielisen sijaan söpöiltä. That's right! Söpöiltä! Miten kuvottavaa, ajattelin aluksi. Sitten sitä vaan alkoi pikku hiljaa hyväksyä, että hei, mähän taidankin pitää lapsista... Ja siitä sitten seuraava askel oli alkaa miettiä, että haluaisinkohan sittenkin oman lapsen? Sitä kun tarpeeksi kauan mietti, tulin siihen tulokseen, että ainakin haluan yrittää lasta, jos en yritä, varmasti tulen katumaan. Nyt meillä on lapsi ja olen todella iloinen asiasta. 

Hmm. Mulla se on ollut todella voimakasta. Kaikki järki sumenee, esimerkiksi joskus nuorena ehkäisimme keskeytetyllä (joo, vauva ei olisi ollut katastrofi) ja saatoin miehelle ihan pokkana väittää, että on muka varmat päivät - vaikka asia oli ihan päinvastoin. Sitten jälkeenpäin kadutti ihan hirveästi. No, onneksi ei tärpännyt kuitenkaan.

Vieläkin, vaikka olen jo päälle 40 ja lapsiakin on 3 (harkitusti ja yhteisymmärryksessä tehtyjä) eikä enempää tule, saatan haikailla vauvaa ja miettiä ja toivoa että ehkäisy pettäisi. Vaikka oikeasti en toivokaan. Todella vaikea ja irrationaalinen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut mitään kaikenvoittavaa vauvakuumetta, mutta sen sijaan halu saada ja kasvattaa lapsia, kokea perhe-elämä ja se valtava rakkaus, jota omaa lastaan kohtaan tuntee. Sitä ei voi sivusta katsoen kuin aavistaa, ja ap ei edes aavista, sen huomaa vihamielisistä kommenteista.

Minusta lapsen/lasten hankkiminen on aika rationaalinen asia, geneettinen tarve useimmille ja yhteiskunnallisesti hyvinkin hyvä asia. Mutta tietysti lapsen hankkiminen ja toisaalta lapsettomaksi jääminen ovat ennen kaikkea itsekkäitä päätöksiä, ja niiden KUULUUKIN olla, koska epäitsekästä päätöstä ihminen katuu herkemmin kuin itsekästä.

Vauvakuume kuulostaa sellaiselta irrationaaliselta manian kaltaiselta tunnetilalta, jota likikään kaikki ei eivät pode. Enemmän on tunne ehkä siitä, että lapsi täydentää elämää ja haluaisi kokea äitiyden.

Vauvakuume on se tunne kun haluaa lapsen, ei mitään maniaa, toki se voi siihenkin mennä jos kärsii lapsettomuudesta. Jos halusit lapsia, sulla oli tunne että haluat olla äiti, niin sulla oli se vauvakuumeeksi sanottu tunne.

Ei se ole mikään kuume, vaan halu.

Sitä sillä sanalla tarkoitetaan, ei mitään oikeaa kuumetta jossa kehon lämpötila nousee liikaa. Se on sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mullakaan mitään "kuumetta" ole, mutta lapsia olen aina halunnut kovasti. Kuume kuulostaa neuroosilta, eikä tämä ole mikään neuroosi. Yhtä hyvin voisi väittää, että halu saada elämänkumppani tai työpaikka ovat kuumeita. Puolisokuume. Työpaikkakuume.

Tai ap:n kohdalla pakonomainen tarve pysyä lapsettomana ja haastaa aiheesta riitaa. Velakuume.

Millaiselta se velakuume tuntuu, ap?

Kyse on siitä, miten elämänsä suunnittelee ja näkee. 

Kyllä se sullakin oli se tunne, vauvakuumeeksi sanottu. Kyllä sanotaan myös matkakuume, asuntokuume... kun haluaa jotain oikein kovasti, niin sitä voi sanoa kuumeeksi, ei se mikään neuroosi ole, tavallinen sanonta jota ei tarvitse ylitulkita.

No mitäpä luulet, miksi ap sitä kuvittelee?

Minusta se ei ole mikään kuume, vaan halu saada lapsia ja rationaalinen päätös siitä, koska lapsia hankitaan/yritetään.

Sinusta ei ole, nyt ei ole kyse sinun mielipiteestäsi, vaan yleisestä sanonnasta millä kutsutaan sitä tunnetta kun haluaa oman lapsen. Jos ei halua lasta, ei pidä tehdä lasta, ei se ole mikään auto joka hankitaan järjellä, vertaillen eri ominaisuuksia. Jokainen lapsi on ansainnut syntyä toivottuna tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vauvakuume" on juuri sitä, että vaikka ei ole mitään järkiperustelua hankkia lasta, sen vaan haluaa. Sen yksinkertaisesti vaan haluaa ja tarvitsee, eikä sitä pysty välttämättä mitenkään selittämään. Se on luonnollista koska se lisääntymisvietti on kaikilla elollisilla, niin eläimillä kuin kasveillakin, muuten  meitä ei olisi täällä.

Lisääntymisvietti = seksivietti

Paitsi että yleensä eläimet ei nauti seksistä. Tekevät sitä sen takia että vietti käskee lisääntyä, niillä on "vauvakuume".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut mitään kaikenvoittavaa vauvakuumetta, mutta sen sijaan halu saada ja kasvattaa lapsia, kokea perhe-elämä ja se valtava rakkaus, jota omaa lastaan kohtaan tuntee. Sitä ei voi sivusta katsoen kuin aavistaa, ja ap ei edes aavista, sen huomaa vihamielisistä kommenteista.

Minusta lapsen/lasten hankkiminen on aika rationaalinen asia, geneettinen tarve useimmille ja yhteiskunnallisesti hyvinkin hyvä asia. Mutta tietysti lapsen hankkiminen ja toisaalta lapsettomaksi jääminen ovat ennen kaikkea itsekkäitä päätöksiä, ja niiden KUULUUKIN olla, koska epäitsekästä päätöstä ihminen katuu herkemmin kuin itsekästä.

Vauvakuume kuulostaa sellaiselta irrationaaliselta manian kaltaiselta tunnetilalta, jota likikään kaikki ei eivät pode. Enemmän on tunne ehkä siitä, että lapsi täydentää elämää ja haluaisi kokea äitiyden.

Vauvakuume on se tunne kun haluaa lapsen, ei mitään maniaa, toki se voi siihenkin mennä jos kärsii lapsettomuudesta. Jos halusit lapsia, sulla oli tunne että haluat olla äiti, niin sulla oli se vauvakuumeeksi sanottu tunne.

Ei se ole mikään kuume, vaan halu.

Sitä sillä sanalla tarkoitetaan, ei mitään oikeaa kuumetta jossa kehon lämpötila nousee liikaa. Se on sanonta.

No eikä tarkoiteta. Kuume tarkoittaa - on se sitten autokuume tai vauvakuume - pakonomaista maniaa hankkia jotakin.

Useimmilla, kuten minulla, se on paljon neutraalimpi halu ja päätös. Osalla voi olla toki vauvaKUUMEKIN, mutta vain osalla. Itse en irl tunne ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mullakaan mitään "kuumetta" ole, mutta lapsia olen aina halunnut kovasti. Kuume kuulostaa neuroosilta, eikä tämä ole mikään neuroosi. Yhtä hyvin voisi väittää, että halu saada elämänkumppani tai työpaikka ovat kuumeita. Puolisokuume. Työpaikkakuume.

Tai ap:n kohdalla pakonomainen tarve pysyä lapsettomana ja haastaa aiheesta riitaa. Velakuume.

Millaiselta se velakuume tuntuu, ap?

Kyse on siitä, miten elämänsä suunnittelee ja näkee. 

Kyllä se sullakin oli se tunne, vauvakuumeeksi sanottu. Kyllä sanotaan myös matkakuume, asuntokuume... kun haluaa jotain oikein kovasti, niin sitä voi sanoa kuumeeksi, ei se mikään neuroosi ole, tavallinen sanonta jota ei tarvitse ylitulkita.

No mitäpä luulet, miksi ap sitä kuvittelee?

Minusta se ei ole mikään kuume, vaan halu saada lapsia ja rationaalinen päätös siitä, koska lapsia hankitaan/yritetään.

Sinusta ei ole, nyt ei ole kyse sinun mielipiteestäsi, vaan yleisestä sanonnasta millä kutsutaan sitä tunnetta kun haluaa oman lapsen. Jos ei halua lasta, ei pidä tehdä lasta, ei se ole mikään auto joka hankitaan järjellä, vertaillen eri ominaisuuksia. Jokainen lapsi on ansainnut syntyä toivottuna tähän maailmaan.

No kun sun mielipiteesi ei vastaa todellisuuttasi. VauvaKUUME on tosiaan vähän semmoinen irrationaalinen vimma, joka osalla lapsia haluavista on, muttei likikään kaikilla, ei edes enemmistöllä.

Katsopa vaikka miten suomen kielen ylin auktoriteetti asiasta sanoo ja lopeta typerä vänkyttäminen:

vauvakuume leik. kiihkeästä halusta saada lapsi. Olla vauvakuumeessa.

Eli ei se ole mikään semmoinen rauhallinen olotila, jossa tietää ja on aina tiennyt haluavansa lapsia ja kokee, että se on luonnollinen osa elämää.

Totta kai minäkin olen lapsen halunnut, mutta myös ihan järjellä miettinyt, sopiiko lapsi perheeseemme ja koska on hyvä ajankohta lasta hankkia. Hyvinkin rationaalisia juttuja, aivan kuin autoa hankitessa. 

Eläimellinen tarve tai pakko tulla raskaaksi. Valtaa koko mielen.

Sellainen sydämessä asti tuntuva sylivauvan kaipuu, hyvin haikea tunne, joka taitaa perustua biologiaan ja hormoneihin. Minä hyväksyin tämän olotilan naiseuteen kuuluvana tunteena sitä sen kummemmin perustelematta. Lapsien määrää emme kuitenkaan tämän "vauvakuumeen" perusteella ratkaisseet vaan ennemminkin terveellä järjellä , kahteen meillä jäi, enkä ole katunut, lapset parikymppisiä.