Lue keskustelun säännöt.
Eronneet ja uudelleen sitoutuneet: kuinka monta treffipettymystä jouduitte käymä läpi ennen kuin löysitte sen oikean?
08.12.2017 |
Eilen taas surkeat treffit takana että oikein pahaa tekee. Mietin vaan, että en jaksa näitä pettymyksiä enää 😞 Välillä käy mielessä, että lopetan etsimisen kokonaan. Toisaalta, olen ollut sinkkuna vasta vuoden, enkä taida olla valmis vielä suhteeseen.
Kommentit (23)
Tässä vielä odotellaan... kahdeksas vuosi alkoi. Treffejä en ole laskenut, mutta useita kymmeniä vuosien saatossa.
Tuttu rouva, kaksi kertaa kierroksella ollut, löysi viikko eronsa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään treffipettymystä. Kävin 3 treffeillä ja kaikki oli todella ihania tyyppejä. Yksi ei ollut ehkä poikaystävämateriaalia, mutta kaksi muuta jäi kyllä mieleen. Yhden kanssa ryhdyin suhteeseen, mutta se loppui nopeasti, kun olimme niin erilaisia ja tapasinkin nykyisen puolisoni :) Eli ei ainakaan täällä jäänyt pahamaku suuhun treffailusta. Kavereilla taas tuntuu ettei muuta kuin huonoja löydä....
Niin siis tavallaan miehessä ei olllut mitään vikaa, ei vain sopiva minulle. Mietin, onko ylipäätänsä minulle sopivaa miestä olemassa.
Ap
Eron jälkeisille treffeille en lähtenyt sillä mielialalla, että nyt tärppää.
Ajattelin lähinnä, että joko saa hyvän illan tai hyvän tarinan. Kaksi hyvää tarinaa sain, kolmas vaan kolahti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja nyt on oltu viisi vuotta yhdessä.
Niin ja ikää oli 40 +/- tavatessa.
Mullekaan yksikään treffi ei oo ollu pettymys sinällään, et kaikki on ollu mukavia, fiksuja miehiä, ei vain minulle sopivia parisuhdemielessä. Mutta 2 vuotta olin sinkkuna, tinder-treffejä oli varmaan vähän alle 10. Lopulta mies löyty aivan muualta, vanhan harrastuksen parista, eli oli tunnettu jollain tavalla jo vuosia :) Eli mulle ainakin kävi niin, että sitten ku kyllästy tinderöintiin ja treffailuun, niin kolahti aivan yllättäen. En kyllä missään vaiheessa ottanu liian vakavasti tuota treffailua, et ois ollu pakko joku löytää, ehkä just siks ei tullu pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En treffaillut lainkaan, elämänkumppani löytyi ihan muuta kautta.
Ei yhtään. Yhden treffit ja hän oli siinä. En kovin helposti lähde treffeille, siinä toisessa pitää todellakin olla jotain että lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin aikanani ensimmäisillä treffeilläni vuosi ensimmäisen mieheni kuoleman jälkeen. Treffikumppani oli vastaeronnut ja ekoilla treffeillään hänkin. Nyt jo 8 vuotta yksissä, naimisissa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piilotan aina lihaa treffeillä - näin pettymyksiä ei pääse syntymään.
Itsellä meni erosta puoli vuotta, että jaksoi mennä treffeille. Sitten siitä parin vuoden pyrähdyksellä oli 100+ treffiä. Hyvän olisin ottanut, mutta aina oli joku juttu, mikä ei kantanut. Oma elämä oli niin kiireistä lasten kanssa, ettei mitään perässä vedettävää voinut harkitakaan. Ne laadukkaimmat mitä tapasin, olivat taas kriittisempiä mun elämäntilannetta kohtaan. Oli vähän semmoinen epäsuhtainen tilanne.
Sitten parin suhdekokeilun jälkeen napsahti vastaan se mun nainen.
Jos tapaa paljon ihmisiä, niin kannattaa pitää huoli ettei kyynisty. Kukaan treffikumppani ei ansaitse semmoista ylimielistä asennetta. Kivaa voi olla, vaikka heti ensimmäisen viiden minuutin aikana tietäisikin, että ei tule toisia treffejä. Jos ahdistaa, niin taukoa niin kauan, että tulee aito halu taas etsiä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni erosta puoli vuotta, että jaksoi mennä treffeille. Sitten siitä parin vuoden pyrähdyksellä oli 100+ treffiä. Hyvän olisin ottanut, mutta aina oli joku juttu, mikä ei kantanut. Oma elämä oli niin kiireistä lasten kanssa, ettei mitään perässä vedettävää voinut harkitakaan. Ne laadukkaimmat mitä tapasin, olivat taas kriittisempiä mun elämäntilannetta kohtaan. Oli vähän semmoinen epäsuhtainen tilanne.
Sitten parin suhdekokeilun jälkeen napsahti vastaan se mun nainen.
Jos tapaa paljon ihmisiä, niin kannattaa pitää huoli ettei kyynisty. Kukaan treffikumppani ei ansaitse semmoista ylimielistä asennetta. Kivaa voi olla, vaikka heti ensimmäisen viiden minuutin aikana tietäisikin, että ei tule toisia treffejä. Jos ahdistaa, niin taukoa niin kauan, että tulee aito halu taas etsiä jotain.
Treffeillä kasvotusten tapaamassa uutta ihmistä kahden vuoden ajan kerran viikossa.
Minusta tuo tuntuu häkellyttävältä. Itse ainakin pyrin "esikarsimaan" viestittelemällä vähintään nyt sen pari päivää ennen tapaamista. Helposti sen tietää onko mitään toivoa edes olemassa. Kannattaako edes jatkaa tutustumista lähemmin.
Sitten kun menee treffeille niin asenne on, että tälle mahdollisuudelle annetaan kaikki ja käännetään kaikki kortit. Ehkä käydä jopa pari kertaa saman ihmisen kanssa treffeillä vaikka ensimmäisellä kerralla ei kohlahtanut kuin salamanisku.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni erosta puoli vuotta, että jaksoi mennä treffeille. Sitten siitä parin vuoden pyrähdyksellä oli 100+ treffiä. Hyvän olisin ottanut, mutta aina oli joku juttu, mikä ei kantanut. Oma elämä oli niin kiireistä lasten kanssa, ettei mitään perässä vedettävää voinut harkitakaan. Ne laadukkaimmat mitä tapasin, olivat taas kriittisempiä mun elämäntilannetta kohtaan. Oli vähän semmoinen epäsuhtainen tilanne.
Kovin kiireistä tuntui olevan juu, mutta ei lasten kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miten treffit voi olla pettymys jos ei satu menemään jonkun raiskaajamurhaajan kotiin.
Itse ainakin nautin treffeistä kaikenlaisten naisten kanssa. Saa ainakin näkökulmaa kun jonain päivänä joku todella rasisti nainen ja joskus joku symppis ja joskus fitnessmimmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni erosta puoli vuotta, että jaksoi mennä treffeille. Sitten siitä parin vuoden pyrähdyksellä oli 100+ treffiä. Hyvän olisin ottanut, mutta aina oli joku juttu, mikä ei kantanut. Oma elämä oli niin kiireistä lasten kanssa, ettei mitään perässä vedettävää voinut harkitakaan. Ne laadukkaimmat mitä tapasin, olivat taas kriittisempiä mun elämäntilannetta kohtaan. Oli vähän semmoinen epäsuhtainen tilanne.
Kovin kiireistä tuntui olevan juu, mutta ei lasten kanssa...
Juu. Minä olen ollut tinderissä 2 vuotta ja olen ehtinyt treffeille 10 miehen kanssa. Koska oikeasti olen kiireinen lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni erosta puoli vuotta, että jaksoi mennä treffeille. Sitten siitä parin vuoden pyrähdyksellä oli 100+ treffiä. Hyvän olisin ottanut, mutta aina oli joku juttu, mikä ei kantanut. Oma elämä oli niin kiireistä lasten kanssa, ettei mitään perässä vedettävää voinut harkitakaan. Ne laadukkaimmat mitä tapasin, olivat taas kriittisempiä mun elämäntilannetta kohtaan. Oli vähän semmoinen epäsuhtainen tilanne.
Kovin kiireistä tuntui olevan juu, mutta ei lasten kanssa...
En ole yksinhuoltaja, eli oli mulla vapaapäiviäkin. En käyttänyt niitä esim. baareihin vaan kävin vaikka kävelylenkillä ihmisen kanssa. Ei se vie kuin tunnin elämästä ja minusta mukavaa. Ehkä jos joku, niin perinteiset kaverisuhteet siinä otti osumaa, kun en osallistunut saunailtoihin tms. Harrastukset toki pidin etusijalla, eli näin kyllä kavereita viikolla.
Minulle sopi paremmin että tutustun kevyesti ja sitten siitä syventäen jos siltä tuntuu. Joku tekee toisin ja osaan arvostaa sitäkin.
Kävin treffeillä noin 15-20 naisen välillä ennen kuin löysin nykyisen rakkaani viime ystävänpäivän tienoilla.
Näistä kahden kanssa olisin halunnut ehkä aikanaan enemmän. Tonen oli erä yh jonka puolesta olin valmis uhraaman kaiken, mutta kohtalo erotti tiemme ja jätti syvät arvet joita pysähdyn vieläkin silloin tällöin miettimään ;(
M25
Noin kahdeksan vuotta ehdin olla sinkkuna. Ensimmäisinä parina vuonna en edes etsinyt ketään ja hiljaisia olivat ne myöhemmätkin vuodet, kun viihdyin parhaiten kotona lemmikkieläinteni kanssa enkä jaksanut tai edes halunnut töiden jälkeen olla kovin aktiivinen. Nettideittailua kokeilin vain hetken, tuloksetta.
Kun en juuri nettideittaillut niin eipä tullut myöskään käytyä paljon treffeillä, olisikohan ollut yhdet deittipalstan kautta sovitut treffit koko aikana. Baareista ja matkoilta tarttui muutaman kerran "hihaan" mies, jonka kanssa tuli edes fyysiset tarpeet hoidettua, mutta ei niistäkään löytynyt mitään kiinnostavampaa. Yhteisen ystäväpiirin kautta sitten lopulta tutustuin nykyiseen miesystävääni.
Noin sadat treffit muutaman vuoden aikana. Muutama huippu leidi seassa, näille en kuitenkaan minä kelvannut. Muutama täys pettymys, paljo kivoja tavis naapurin tyttöjä joista en ole kiinnostunut. Aika arpinen täss alkaa jo olla, onneks on kuitenki rakastavat lapset.
M41
*käymään