Kuinka sosiaalista elämää pitää viettää, jos haluaa että kumppaneita...
...vain tulee vastaan? Lopetin kolme - neljä vuotta sitten väkinäisen kumppanin etsimisen, kun olin ajautunut vain huonoihin suhteisiin. Kaverini (ja palstalaiset) kertoivat minulle että jos elää vain omaa elämäänsä, niin kyllä se kumppani löytyy.
Olen aloittanut uuden koulun, uuden työn, pari uutta harrastusta, käynyt työväenopiston kursseilla ja hankkinut koiran. Koulussa ryhmässämme kaikki paitsi pari "bilettäjää" varattuja, työpaikalla kaikki varattuja, toisessa harrastuksessa vain samaa sukupuolta olevia, toisessakin enemmistö ja kaikki paitsi pari satunnaista kävijää varattuja. Kursseilla enemmistö keski-ikäisä. En ole ikinä törmännyt koiraa ulkoiluttavaan sinkkuun (aina jos törmätään useammin, niin joku kerta on se kumppani mukana matkassa).
Viime aikoina alkanut hiipiä mieleen taas ajatus "vain jonkun" ottamisesta.
Kommentit (11)
Mene töihin insinööritoimistoon.
Meidän työpaikallamme esimerkiksi ei taida yksikään alle nelikymppinen mies olla suhteessa.
Eikä insinöörit oikeasti ole sellaisia hömelön näköisiä, liian pientä kusenkeltaista kauluspaitaa ylin nappi kiinni pitäviä.
En tiedä naisten puolesta, mutta nuorena miehenä piti nähdä paljon vaivaa saadakseen tyttö- tai naisystävän. Kolmenkympin tienoilla osat jotenkin kääntyivät ja naiset alkoivat tehdä aloitteita. Mahtoiko johtua biologisen kellon tikityksestä tai sitten heillä oli jo lapsia entuudestaan.
Mulla puoliso "tuli vastaan" omien, samanikäisten kaverien kautta.
Mä olen aina melko aktiivisesti etsinyt kumppania, silti eteen on tullut lähinnä maanantaikappaleita. Osin syynä on hieman väärät piirit (olen siis outolintu omissa ympyröissä) ja osin varmaan huonoa tuuria ja osin ihan vaan ei niin hemaiseva ulkomuoto sekö valikoivuus. Parisuhteessa olen ollut melkein koko ajan, mutta ei ne mihinkään pysyvämpään ole johtaneet ja taas uutta matoa koukkuun. Paritumisessa on auttanut niin alkoholi kuin netti. Ei kukaan ole kaupassa tullut pokaamaan.
Mies. kirjoitti:
En tiedä naisten puolesta, mutta nuorena miehenä piti nähdä paljon vaivaa saadakseen tyttö- tai naisystävän. Kolmenkympin tienoilla osat jotenkin kääntyivät ja naiset alkoivat tehdä aloitteita. Mahtoiko johtua biologisen kellon tikityksestä tai sitten heillä oli jo lapsia entuudestaan.
Odottelen yhä että tuo paljon puhuttu naisten aloitteellisuus alkaisi omalla kohdalla :)
Mies. kirjoitti:
En tiedä naisten puolesta, mutta nuorena miehenä piti nähdä paljon vaivaa saadakseen tyttö- tai naisystävän. Kolmenkympin tienoilla osat jotenkin kääntyivät ja naiset alkoivat tehdä aloitteita. Mahtoiko johtua biologisen kellon tikityksestä tai sitten heillä oli jo lapsia entuudestaan.
Tai sitten ihmiset vain saavat vanhemmiten enemmän itseluottamusta lähestyä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mies. kirjoitti:
En tiedä naisten puolesta, mutta nuorena miehenä piti nähdä paljon vaivaa saadakseen tyttö- tai naisystävän. Kolmenkympin tienoilla osat jotenkin kääntyivät ja naiset alkoivat tehdä aloitteita. Mahtoiko johtua biologisen kellon tikityksestä tai sitten heillä oli jo lapsia entuudestaan.
Tai sitten ihmiset vain saavat vanhemmiten enemmän itseluottamusta lähestyä ihmisiä.
Toisaalta naiset joutuvat yksinkertaisesti myös alkamaan nähdä enemmän vaivaa, kun miesten katseet alkavat lipsua sinne 5-10 vuotta nuorempiin.
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin insinööritoimistoon.
Meidän työpaikallamme esimerkiksi ei taida yksikään alle nelikymppinen mies olla suhteessa.
Eikä insinöörit oikeasti ole sellaisia hömelön näköisiä, liian pientä kusenkeltaista kauluspaitaa ylin nappi kiinni pitäviä.
Mutta se luonne...
Kissa pitää olla jos aikoo kumppanin saada.
Vihaan sitä, kun jotkut sanovat että kyllä se vain tulee vastaan. Jos itselle on sattumalta käynyt niin, ei se tarkoita että muillekin kävisi. Ja yleensä ne ovat vielä naisia, joiden mies on tehnyt kaiken työn suhteen aikaansaamiseksi.