Mikä piirre tai ominaisuus tekee ihmisestä ”korkeamman asteen” ihmisen?
Minkälaista ihmistä on syytä kadehtia tai ihailla? Onko se kauneus? ÄO? Empaattisuus? Henkinen tai fyysinen vahvuus? Välinpitämättömyys kaikkea elävää kohtaan?
Minulle korkein saavutettavissa oleva taso on hyvä itsetuntemus, joka sitten näkyy käyttäytymisessä. On hienoa kun joku ihminen tuntuu aidolta, eikä tämän käyttäytymisestä paista läpi yritys miellyttää muita tai olla piikikäs. On paljon suhteellisen typeriä ihmisiäkin olemassa, jotka tuntuvat vilpittömiltä, mutta heiltä puuttuu itsetuntemusta. He ovat kuin kesytettyjä lemmikkejä. Harmittomia, mutta silti typeriä.
Kommentit (26)
Se että voi antaa anteeksi vaikka veljenmurhaajalle tai omalle raiskaajalleen.
Tietynlainen lempeys, kuten Gandhilla. Ymmärrys siitä, että kaikki ihmisen touhottaminen on pääsääntöisesti täysin turhaa, ja että sellainen vain kuuluu ihmisenä olemiseen, epätäydellisiä kun ollaan.
Mitä tämä häilyvä käsite "itsetuntemus" nyt sitten tarkoittaa? Voitaisiin olla kaikki niinku korkeamman asteen ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Se että voi antaa anteeksi vaikka veljenmurhaajalle tai omalle raiskaajalleen.
Tää oli hyvä. Ymmärsit pointtini.
Ap
Akateemisuus. Taiteellinen lahjakkuus. Ei siis riitä, että osaa piirtää mallista jotain ja on silti lahjaton ja näkemyksetön. Täytyy olla oikeasti lahjakas.
Se että toivoo aidosti hyvää muille ja yrittää auttaa sikäli kun pystyy.
Suhteellisuuden taju ja avarakatseisuus.
Kysyn vilpittömästi kirjoitti:
Mitä tämä häilyvä käsite "itsetuntemus" nyt sitten tarkoittaa? Voitaisiin olla kaikki niinku korkeamman asteen ihmisiä...
Esim kyky aistia omia tunteitaan, erotella ja nimetä ne. Tuon seurauksena ihminen luopuu automaattisesti kaikesta turhamaisuudesta ja esim ideologioista. Jos haluaa olla aito oma itsensä on tunnettava itsensä läpikotaisin. Se vaatii työtä ja pinnistelyä ja joitakin henkisiä kykyjä, joita ei kaikilla syntymästään ole.
Ap
Sellainen joka ymmärtää ihmisen rakentaman maailman mitättömyyden ja tajuaa, että jopa oma fyysinen kehomme on merkityksetön astraalitasolta katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen lempeys, kuten Gandhilla. Ymmärrys siitä, että kaikki ihmisen touhottaminen on pääsääntöisesti täysin turhaa, ja että sellainen vain kuuluu ihmisenä olemiseen, epätäydellisiä kun ollaan.
Gandhi ei kyllä ollut kovin lempeä...
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka ymmärtää ihmisen rakentaman maailman mitättömyyden ja tajuaa, että jopa oma fyysinen kehomme on merkityksetön astraalitasolta katsottuna.
Tuo on mun mielestä liian helppoa. Suuri osa länsimaisista ateisteista on tuommoisia. Siinä on jo jotain haastetta, että tuommoisesta maailmankuvasta huolimatta ei vaivu synkkyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka ymmärtää ihmisen rakentaman maailman mitättömyyden ja tajuaa, että jopa oma fyysinen kehomme on merkityksetön astraalitasolta katsottuna.
Tuo on mun mielestä liian helppoa. Suuri osa länsimaisista ateisteista on tuommoisia. Siinä on jo jotain haastetta, että tuommoisesta maailmankuvasta huolimatta ei vaivu synkkyyteen.
Mä olen agnostikko, ja musta tuo on hyvin lohdullinen ajatus. Ihminen on vain pieni murunen ajan virrassa. Maailma on pyörinyt ennen meitä ja tulee pyörimään meidän jälkeemme. Rakastan merta, vuorovesi-ilmiö tuo sen jotenkin erityisen hyvin mieleen. Se toistuu vuosimiljoonista toiseen, ihan riippumatta ihmisen olemassaolosta. Ei me olla mitenkään erityisen merkittäviä, kyse on vain perspektiivistä.
Moraalinen rohkeus on mun mielestä kaikkein ylevin ominaisuus. Esim. natseja vastustaneet, vaikka se maksoi osalle heidän henkensä.
Vierailija kirjoitti:
Moraalinen rohkeus on mun mielestä kaikkein ylevin ominaisuus. Esim. natseja vastustaneet, vaikka se maksoi osalle heidän henkensä.
Entä natseja puolustaneet, vaikka se maksoi heillekin henkensä? Lasketaanko heidät?
Ei todellakaan, koska natseja puolustaneet olivat valmiita tuhoamaan toisia. Se ei ole moraalista rohkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan, koska natseja puolustaneet olivat valmiita tuhoamaan toisia. Se ei ole moraalista rohkeutta.
Antaa henkensä sen puolesta mihin uskoo? Eikö se ole rohkeutta?
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuus. Taiteellinen lahjakkuus. Ei siis riitä, että osaa piirtää mallista jotain ja on silti lahjaton ja näkemyksetön. Täytyy olla oikeasti lahjakas.
No onpa sinulla ainakin kovat kriteerit siihen luokkaan.
Tiesitkö muuten, että moni tunnustettu ja ehkä jopa aikanaan maailmanmaineeseen kohonnut ja taiteen historiaan jo pitkän aikaa siellä pysyneen jälkensä jättänyt taiteilija...
...onkin ollut ihmisenä muille, siellä niissä omissa ympäristöissään hyvin hankala ja joku jopa suorastaan aivan sietämätön tapaus.
Eivät kaikki tosin.
Hyvinkin rakastettavia ihmisiä heidän joukkoonsa on varmasti myös mahtunut, mutta niin tai näin, niitä löytyy samalla tavalla (ja ehkä paljon enemmänkin) myös ihan tavallisten ihmisten joukosta.
Voihan tietysti taideala kyllä olla hieman epätavallinen ammatinvalinta sinänsä, mutta ei se nyt se siihen ryhtyminen ja sille antautuminen sinänsä kenestäkään ihmisenä mitään 'toisen asteen ihmisyksilöä' tee.
Akateeminen loppututkinto oikeista tieteistä