Kuinka kauan kerrostalossa pitää sietää naapurin lapsen ulinaa?

Kuulostaa ihan siltä, että se penska jätetään yksin johonkin huoneeseen itkemään. Teeppä kuule lasu, niin selviääpä tuokin...

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan siltä, että se penska jätetään yksin johonkin huoneeseen itkemään. Teeppä kuule lasu, niin selviääpä tuokin...

Siltä se nimenomaan kuulostaa, että lapsi itkee yhdessä ja samassa tilassa. En ole tehny lasua vaan tarjosin alunperin itse apua heille, koska mielelläni olisin auttanut. Mitä lastensuojeluviranomainen edes voi tehdä, vanhemmat tuskin sanovat, että itketetään lasta tahallaan?

Missään muodossa apuni ei ole kuitenkaan kelvannut, joten ilmeisesti se itkettäminen on normi siellä. Mä muistan oman koliikkilapseni kohdalla ahdistuneeni lapsen itkusta tosi paljon ja tein kaikki temput, että saan tyytyväiseksi. Usein ajeltiin autolla ja rauhoittui siihen. Sehän tässä ahdistaakin, kun samaan aikaan säälii lasta, mutta samaan aikaan suututtaa naapureiden itsekkyys niin lasta kuin kanssa-asujiakin kohtaan.

Pahinta tässä on, että naapurit ovat ystävällisiä ja herttaisia kohdatessamme. Onko mitään muuta keinoa kuin lasu...? Jotain väliviranomaista jolle voisi vihjata perheen tilanteesta..

Kuinka paljon vuoteisen lapsen kanssa ylipäätään ulkoillaan? Onko sisällä oleilu ihan yleistä. Kuulin tutulta päiväkodin tädiltä, että päiväkodeissa on lapsia jotka kaatuvat metsäretkellä koska eivät ole koskaan kävelleen epätasaisessa maastossa...

Tänään on huutanut taas samassa kohdassa aamuvarhaisesta tähän hetkeen. Otin tulpat korvista heti herättyäni ja ulina oli jo  menossa siinä vaiheessa. Raastaa hermoja.

Voi jeesus mitä jeesustelua.

En nyt ihan tämän perusteella lasua tekisi. Ja sinähän ap et todellakaan tiedä tästä perheestä yhtään mitään. Mistä helvetistä sinä tiedät ulkoilevatko he vai eivät. Jos he eivät ulkoile siinä sinun ikkunasi alla niin ei se tatkoita etteivätkö ulkoilisi muualla. Tuossa kun olit 2 viikkoa kotona niin mitä jos lapsi olikin kipeänä juuri tuon ajan ja he siksi olivat paljon sisällä ja lapsi itki paljon. Kyllä kipeä lapsi voi itkeä tylsistymisitkua tai muuta itkua, ei tarvitse olla hätätitkua.

Ja kyllä ne lapset kaatuilee epätasaisella ja tasaisellakin alustalla vaikka kuinka paljon olisivat metsässä samoilleet.

Ihan naurettava ketju. Jos ap sinua aidosti huolestuttaa (ei vain ärsytä) perhe, niin sinuna seurailisin tilannetta tarkemmin ja pidempään ja sitten vasta miettisin lastensuojeluun yhteyden ottoa jos tilanne sitä todella vaatii. Ja jos tällä perheellä on omistusasunto niin sinä vaon siedät sitä lapsen itkua. Se kun kuuluu ihan normaaliin elämään. Harkitse sinä muuttoa metsän keskelle omakotitaloon kun sinunhan ongelmasi tämä on. Ei sen perheen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kuunnellut nyt puoli vuotta jatkuvaa naapurin 1-vuotiaan ulvontaa. Se alkaa aamulla kuudelta ja jatkuva, pitkäkestoinen ulvonta kestää koko aamupäivän. Päiväunien ajaksi lakkaa mutta alkaa sitten iltapäivällä taas. Ulisi eilenkin puolille öin.

Tein pari viikkoa töitä kotoa käsin ja yhtään riviä ei saanut kirjoitettua ilman, että pidin kuulokkeita korvilla.

Ilman korvatulppia en ole kyennyt nukkumaan kevään jälkeen, korvat on kipeinä aamulla tulppien pitämisen takia. Välillä kuunnellaan iltaisin aika kovalla musiikkia, muuten sen lapsen huuto hallinnoi koko oleskelutilaa.

Tekisi mieli sanoa naapureille, että tekisivät sen lapsensa kanssa jotain muuta kuin öhöttäisivät sisällä.

Sillä välin kun lapsi ei ulvo niin vanhemmat riitelevät, eli koko ajan sieltä tulee jotain ääntä.

Lapsen kanssa ulkoilevat vaunujen kanssa korkeintaan kerran päivässä, eivät koskaan leiki ulkona ja en ole nähnyt lasta koskaan pidettävä ulkona muualla kuin vaunuissa, johon se jätetään sitten nukkumaan. En ole nähnyt perhettä kolmestaan ulkoilemassa koskaan.

Omiin korviin lapsen ulina ei ole hätäitkua, vaan tylsyydestä johtuvaa parkumista, omiakin isoja lapsia on, joten erotan nk.hätäitkun.

Omien lasten kanssa olen leikkinyt ulkona jo näiden konttausiästä lähtien, tehtiin yhdessä lumiukkoja, tai minä tein ja lapset läpsytti lunta jne. Kesällä tietysti huovan kanssa oltiin pihalla ja leikittiin siellä.

Ei meillä koskaan lapset itkeneet tauotta tuntikausia vuoden iässä, tai ne oli aina jostain syystä johtuvia itkuja. Aika ei ole kullannut muistojakaan, yksi lapsistani oli koliikki, mutta koliikki-itkua ei enää vuoden ikäisellä ole. Arvelin naapurin vauvankin rauhoittuvan kun kasvaa, mutta pahenee ja kovenee se itku kun ääni kovenee.

Joskus perheen isä itkettää lasta selvästi tahallaan matkimalla lapsen itkua, eli siellä ulvoo sitten aikuinen mies ja lapsi??

Olen kysynyt naapureilta, onko lapsi sairastellut kun kuuluu itkua, arvelin sen toimivan vihjeenä. Mutta ei, kuulemma oikein terveenä on ollut. Kysyin myös, että käykö heillä kotiapua kun kaupungilta saa sellaisen ilmaiseksi. Ei kuulemma ole tarve kun oikein hyvin kaikki. Olen myös tarjonnut apuani, että voisinpa vaikka ulkoilla lapsen kanssa että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei kelvannut apu.

Äiti ei näytä väsyneeltä kun nähdään. Jotenkin tulee nyt vielä kiinnitettyä entistä enemmän huomiota perheen liikkeisiin kun alan oikeasti olla jo huolissani sen lapsen hyvinvoinnista, ei hänen elämänsä ainakaan kovin kivalta vaikuta, lapsen itkulle on aina joku syy.

Auttakaa nyt joku kertomalla, että missä menee raja naapurien sietokyvyllä ja miksi hemmetissä te jotkut annatte lapsenne ulista koko päivän?

Eikö siinä jo omakin pää sekoa kuunnella sitä ainaista huutoa??Mua käy se lapsi sääliksi.

Omaa apuani olen tarjonnut heille siksi, että ymmärrän sen vauva-ajan väsyttävän ja itse aikanaan otin vastaan kaiken avun. Nyt kun itse vierestä tuota seuraa ja kuulee lapsen hädän, haluaisin auttaa. Mutta ei.

Luuletko tosiaan että joku täysjärkinen antaisi lapsensa sinun, vieraan ihmisen, ulkoilutettavaksi? Huhhuh. Et muutenkaan vaikuta kovin tasapainoiselta.

Ei lasua pidä pelätä.

Jos herää huoli, että jotain on pielessä niin parempi se on nyt tehdä. Voivat perheenä saada tarvittavaa apua ennen kuin on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä jeesustelua.

En nyt ihan tämän perusteella lasua tekisi. Ja sinähän ap et todellakaan tiedä tästä perheestä yhtään mitään. Mistä helvetistä sinä tiedät ulkoilevatko he vai eivät. Jos he eivät ulkoile siinä sinun ikkunasi alla niin ei se tatkoita etteivätkö ulkoilisi muualla. Tuossa kun olit 2 viikkoa kotona niin mitä jos lapsi olikin kipeänä juuri tuon ajan ja he siksi olivat paljon sisällä ja lapsi itki paljon. Kyllä kipeä lapsi voi itkeä tylsistymisitkua tai muuta itkua, ei tarvitse olla hätätitkua.

Ja kyllä ne lapset kaatuilee epätasaisella ja tasaisellakin alustalla vaikka kuinka paljon olisivat metsässä samoilleet.

Ihan naurettava ketju. Jos ap sinua aidosti huolestuttaa (ei vain ärsytä) perhe, niin sinuna seurailisin tilannetta tarkemmin ja pidempään ja sitten vasta miettisin lastensuojeluun yhteyden ottoa jos tilanne sitä todella vaatii. Ja jos tällä perheellä on omistusasunto niin sinä vaon siedät sitä lapsen itkua. Se kun kuuluu ihan normaaliin elämään. Harkitse sinä muuttoa metsän keskelle omakotitaloon kun sinunhan ongelmasi tämä on. Ei sen perheen.

Et taida olla kovin lapsirakas jos sinun mielestäsi on ok, että lapsi parkuu tuntikausia?? Mieti omalle kohdallesi, että olet avuttomassa tilassa ja ne keiden pitäisi pitää sinusta huolta, jättävät itkemään tai matkivat itkuasi?Vai oletko sinä kenties äiti joka itkettää lastaan??

Ja kyllä, huolestuttaa JA ärsyttää perhe, etenkin kun selvästi tietävät että se itku kuuluu, mutta eivät piittaa yhtään.

Kait minä nyt näen ulkoileeko ne vai ei, kun tuosta ikkunani alta kulkevat? Talomme päädyssä on leikkipaikka jossa ei ole mitään leikinjälkiä ollut, lumen peittämä se on ollut siitä saakka kun lumi satoi.

Meidän ulko-ovet on vierekkäin joten huomaahan senkin jos lähtevät vaunujen kanssa. Ei ole omistusasunto heillä vaan vuokra.

Olen koti-ihminen itse ja vietän työpäivän jälkeiset illat kotona.

Jos lapsi itkee lauantaista sunnuntaihin koko ajan, ja itkee arkena koko sen ajan mitä valmistaudun aamulla töihin, itkee sen jälkeen kun mun lapset on tulleet päivällä koulusta ja sen jälkeen kun itse tulen töistä, niin oletan, että tuskinpa se vaikenee siinä välilläkään. Tai aika epeli on, jos ymmärtää olla itkemättä sen muutaman tunnin siinä aamupäivällä maanantaista perjantaihin ja mystisesti aloittaa ulinan heti kun viikonloppu alkaa.

Ja koska tätä itkua on jatkunut puoli vuotta putkeen, eikä lapsi ole vanhempiensa mukaan kipeä, niin mitä vaihtoehtoja mielestäsi itkulle jää kuin se, että lapsen hoitoa laiminlyödään?

Oikeasti, arvasin että saan jonkin tuollaisen "muuta omatkotitaloon" kommentin, ikään kun pitäisi lakata välittämästä mitä ympärillään tapahtuu kun asuu kerrostalossa. Päinvastoin, juuri kerrostalossa pitäisi huomioida muut ihmiset. Ja juuri niin olen tehnyt, siksi lasua en ole tehnyt. Ja SIKSI kyselen täällä neuvoja, kun oletan monen äidin täällä palstailevan.

Liekö sitten juuri ne äidit täällä, joiden muksut itkevät päivät jossain leikkikehässä??

Taannoin oli uutinen, että autistisen lapsen yh-äiti lapsineen häädettiin taloyhtiöstä, kun lapsi huusi yöt. Liittyy usein diagnoosiin. Sympatiat oli kyllä häädetyn perheen puolella...

Mutta kos olet aidosti huolissadi lapsen tilanteesta, etkä vain omastasi, niin voit tehdä lapsiperheiden sosiaalityöhön yhtydenoton ja ja kertoa huolestasi. Ei ole lastensuojeluimoitus, vaan sen perusteella arvioidaan perheen tilanne ja tarjotaan apua liittämättä perhettä lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä jeesustelua.

En nyt ihan tämän perusteella lasua tekisi. Ja sinähän ap et todellakaan tiedä tästä perheestä yhtään mitään. Mistä helvetistä sinä tiedät ulkoilevatko he vai eivät. Jos he eivät ulkoile siinä sinun ikkunasi alla niin ei se tatkoita etteivätkö ulkoilisi muualla. Tuossa kun olit 2 viikkoa kotona niin mitä jos lapsi olikin kipeänä juuri tuon ajan ja he siksi olivat paljon sisällä ja lapsi itki paljon. Kyllä kipeä lapsi voi itkeä tylsistymisitkua tai muuta itkua, ei tarvitse olla hätätitkua.

Ja kyllä ne lapset kaatuilee epätasaisella ja tasaisellakin alustalla vaikka kuinka paljon olisivat metsässä samoilleet.

Ihan naurettava ketju. Jos ap sinua aidosti huolestuttaa (ei vain ärsytä) perhe, niin sinuna seurailisin tilannetta tarkemmin ja pidempään ja sitten vasta miettisin lastensuojeluun yhteyden ottoa jos tilanne sitä todella vaatii. Ja jos tällä perheellä on omistusasunto niin sinä vaon siedät sitä lapsen itkua. Se kun kuuluu ihan normaaliin elämään. Harkitse sinä muuttoa metsän keskelle omakotitaloon kun sinunhan ongelmasi tämä on. Ei sen perheen.

Et taida olla kovin lapsirakas jos sinun mielestäsi on ok, että lapsi parkuu tuntikausia?? Mieti omalle kohdallesi, että olet avuttomassa tilassa ja ne keiden pitäisi pitää sinusta huolta, jättävät itkemään tai matkivat itkuasi?Vai oletko sinä kenties äiti joka itkettää lastaan??

Ja kyllä, huolestuttaa JA ärsyttää perhe, etenkin kun selvästi tietävät että se itku kuuluu, mutta eivät piittaa yhtään.

Kait minä nyt näen ulkoileeko ne vai ei, kun tuosta ikkunani alta kulkevat? Talomme päädyssä on leikkipaikka jossa ei ole mitään leikinjälkiä ollut, lumen peittämä se on ollut siitä saakka kun lumi satoi.

Meidän ulko-ovet on vierekkäin joten huomaahan senkin jos lähtevät vaunujen kanssa. Ei ole omistusasunto heillä vaan vuokra.

Olen koti-ihminen itse ja vietän työpäivän jälkeiset illat kotona.

Jos lapsi itkee lauantaista sunnuntaihin koko ajan, ja itkee arkena koko sen ajan mitä valmistaudun aamulla töihin, itkee sen jälkeen kun mun lapset on tulleet päivällä koulusta ja sen jälkeen kun itse tulen töistä, niin oletan, että tuskinpa se vaikenee siinä välilläkään. Tai aika epeli on, jos ymmärtää olla itkemättä sen muutaman tunnin siinä aamupäivällä maanantaista perjantaihin ja mystisesti aloittaa ulinan heti kun viikonloppu alkaa.

Ja koska tätä itkua on jatkunut puoli vuotta putkeen, eikä lapsi ole vanhempiensa mukaan kipeä, niin mitä vaihtoehtoja mielestäsi itkulle jää kuin se, että lapsen hoitoa laiminlyödään?

Oikeasti, arvasin että saan jonkin tuollaisen "muuta omatkotitaloon" kommentin, ikään kun pitäisi lakata välittämästä mitä ympärillään tapahtuu kun asuu kerrostalossa. Päinvastoin, juuri kerrostalossa pitäisi huomioida muut ihmiset. Ja juuri niin olen tehnyt, siksi lasua en ole tehnyt. Ja SIKSI kyselen täällä neuvoja, kun oletan monen äidin täällä palstailevan.

Liekö sitten juuri ne äidit täällä, joiden muksut itkevät päivät jossain leikkikehässä??

Hyi kun sulla meni tunteisiin. Mä kyllä ymmärrän että sä ärsyynnyt helpolla kun tuntuu että sulla ei ole kaikki ihan hyvin.

Lasu ehdottomasti.

Aika paska elämä lapsella, pelkkää itkemistä.

Tuo vaikuttaa jo kehitykseen.

Ei ole normaalia!

Tietäähän sen, ettei ne ulkoile, jos lapsen ääni kuuluu sisältä koko ajan.

1v voi ulkoilla jo aivan hyvin, ja sisällä pitäisi vanhempien jaksaa pitää hänelle seuraa, jos ovat valinneet jäädä vielä kotiin. Päivähoito voi joskus olla hyväkin ratkaisu, jos kotona olo on vain tylsistynyttä itkua.

Mitä naapuri voi tehdä... Olet ainakin yrittänyt jo auttaa. Jos olet rohkea, voit tietysti yrittää ottaa asian puheeksi. Tai sitten lasun kautta viranomaiset selvittämään.

Itse olen aina asunut kerrostalossa, enkä yleensä rekisteröi naapurien ääniä. Välillä kuuluu kiukuttelua.

Koliikki-itkun ymmärrän, mutta jos naapurista kuuluisi jatkuva huuto, niin ahdistuisin. Kaikki ei oo kunnossa.

Teet vaan sen lasun, sanot että lapsi itkee kaikki päivät ja syy täytyy selvittää, ehkä ohjata vanhempia. Kaikki voi olla ok, tai siellä voi olla ihan painajainen.

Et voi tehdä asialle mitään muuta kuin puhua vanhempien kanssa. Itse tekisin lastensuojeluilmoituksen. Kuten jotkut kommentoijat ovat sanoneet, et tiedä mitä perheessä tapahtuu ja niitä pahojakin asioita tapahtuu aina jossain talossa. Miltä perhe muuten vaikuttaa? Käyvätkö töissä, onko päihdeongelmia? Ei ole lapsia mulla, mutta tosiaan ei kuulosta normaalilta että lapsi itkee puoli vuotta jatkuvasti. Vanhemmat ovat ainakin täysin epäonnistuneet lapsen verbaalisen ja emotionaalisen kehityksen kanssa. Jos lapselle vaikka ei puhuta tämän ollessa pieni, ei lapsi opi mitään muuta tapaa ilmaista itseään kuin itkeminen.

Jos pysytellään sisällä piilossa koko ajan ja huudatetaan lasta niin?

Musta tuntuu, että ap:tä kiinnostaa vain oma työrauha, eikä se lapsi. Epänormaalia, jos lapsi koko ajan itkee. Ehkä teillä on huono äänieristys? Lapsista lähtee paljon ääntä.

Onhan toi selkeesti lasun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että ap:tä kiinnostaa vain oma työrauha, eikä se lapsi. Epänormaalia, jos lapsi koko ajan itkee. Ehkä teillä on huono äänieristys? Lapsista lähtee paljon ääntä.

Kyllä tämä on sellainen ärsytyksen kimppu jossa sekoittuvat huoli lapsesta ja ärsytys vanhmpien välinpitämättömyydestä, sekä ärsytys siitä että omassa kodissa ei saa olla rauhassa ikinä.

Meillä on uusi talo ja seinät on paksut, mutta lapsen huuto on todella voimakasta ja kaikuu kaikkialle meidän kotiin.

Jos naapurissa soi musiikki se kuuluu rappukäytävään, mutta ei huoneistoomme sisälle. Rapussa kuuluu joskus koirankin haukkumista, mutta ei tänne sisälle. Ihmettelenkin, miten helkkarin kovaa se lapsi karjuu siellä talossa sisällä kun sen itku kuuluu meille, mutta ei toisen naapurin koiran haukkuminen tai pianonsoitto??

Onhan se epänormaalia, jos vanhemmat eivät saa tuonikäisen lapsen huutoa lakkaamaan millään. Toisaalta ei ole epänormaalia, että tuonikäinen itkee ja varmasti vielä aika paljonkin. Voi olla vaikka mitä vaivoja, esim. allergioita.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä asialle mitään muuta kuin puhua vanhempien kanssa. Itse tekisin lastensuojeluilmoituksen. Kuten jotkut kommentoijat ovat sanoneet, et tiedä mitä perheessä tapahtuu ja niitä pahojakin asioita tapahtuu aina jossain talossa. Miltä perhe muuten vaikuttaa? Käyvätkö töissä, onko päihdeongelmia? Ei ole lapsia mulla, mutta tosiaan ei kuulosta normaalilta että lapsi itkee puoli vuotta jatkuvasti. Vanhemmat ovat ainakin täysin epäonnistuneet lapsen verbaalisen ja emotionaalisen kehityksen kanssa. Jos lapselle vaikka ei puhuta tämän ollessa pieni, ei lapsi opi mitään muuta tapaa ilmaista itseään kuin itkeminen.

Olen kerran käynyt siinä heillä kylässä, ja lapsi oli lattialla ja parkui koko ajan ja tuijotti äitiä. En voinut oikein keskittyä äidin puheeseen kun lapsi huusi naama punaisena. Vaikutti siltä, että ei edes konttaa. Varmaan luulisi jo nyt konttaavan.

Oli kyläilyn yhteydessä jo 9kk ikäinen. Mitään kehityshäiriltä hänelle ei mielestäni ole, äidin mukaan ainakin on ihan terve ja Facebookista olen huomannut, että aika normaalilta vaikuttaa.

Paitsi tuo vollotus ei ole normaalia. Mutta ei kai lapsi opikaan mitään motorisia taitoja jos esimerkiksi ei koskaan tehdä mitään sen kanssa? Itse mietin, että itku saattaa olla sitä, että lasta ei nosteta syliin vaan jätetään maahan. Ei vuodenkaan ikäinen väkisin syliin osaa tulla.

ap