Onko tuntemillanne aroilla/ujoilla miehillä kumppaneita?
Monet miehet valittelevat palstalla naisen puutettaan. Asiaa mietittyäni, tajusin että omassa tuttavapiirissäni (25-30 vuotiaita) kenelläkään aralla miehellä ei ole kumppania. Eikä ole koskaan ollutkaan.
Parilla heistä (paremman näköisiä) on ollut jotain yhdenyönjuttuja joskus. Kukaan noista miehistä ei ole edes mikään stereotyyppinen hyypiö, vaan ainoastaan arkoja ja jännittyneitä. Ja vain yhdellä päällepäin näkyvää masennusta. Jotain harrastuksiakin löytyy useimmilta. Pari heistä on ihan komeitakin ja yhtä kohtaan useampi hyvännäköinenkin nainen osoittanut kiinnostusta, mutta arkuus näyttää estävän kaiken.
Ainakaan omassa tuttavapiirissäni noissa miehissä ei ole vuosikymmenen saatossa näyttänyt tapahtuvan mitään ratkaisevaa rohkaistumista, vaikka suurin osa nyt luonnollisesti on vähän itsevarmempia kuin joskus 18-vuotiana. Ja vaikka olisikin, niin naisrintamalla se ei näy.
Miten tuntemanne arat miehet ovat ajautuneet suhteisiin?
Kommentit (72)
Voin puhua omasta puolestani että on. 14 vuotta jo takanapäin suhdetta. Minä ekstrovertti ja hän introvertti. En edes tiedä miten tässä näin pääsi käymään, että ollaan yhdessä. Hyvä suhde meillä kaikin puolin.
En taida tuntea yhtään tuollaista miestä.
On, tai on ollut. Vain yksi ujo mies on ollut koko elämänsä ilman kumppania. Mutta hän on sitten ihan selkeästi sosiaalisesti poikkeava. Luulen, että samasta syystä hän on myös pitkäaikaistyötön. Vaikea kai sitä on työtä löytää, ellei kykene edes haastatteluun menemään.
On, se on jopa naimisissa.Minun kanssani.
Naiset haluaa jännän ekstroverttimiehen, eikä jotain epävarmaa introverttia.
Pyh. Ne on just niitä vastenmielisiä ja nirsoja kilttimiehiä. Kuka tahansa saa kyllä suhteen
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa jännän ekstroverttimiehen, eikä jotain epävarmaa introverttia.
Ei introvertti tarkota ujoutta, eikä varsinkaan epävarmuutta. Yhtä lailla ekstrovertti voi olla epävarma tai pelokas.
Minulla on ollut vain ujoja miehiä :)
Se on just näin heterosuhteissa ei pärjää ujona tai hiljaisena miehenä.
On jos ovat hyvännäköisiä. Tuollaiselle miehelle ulkonäkö vaikuttaa enemmän kuin introvertille.
Oma mieheni oli nuorempana ujo. Ei ujoudesta tosin enää parinkymmenen vuoden jälkeen ole paljoa jäljellä. Introvertti hän kuitenkin on, eikä ole kiinnostunut sosiaalisesta elämästä perheen ulkopuolella.
Minulla on ollut ujoja poikia kavereina lapsuudesta asti. Jostain syystä tulen hyvin juttuun juuri ujojen miesten kassa. Heidän kanssaan on ehkä tällaisen hiljaisen ihmisen helpompi olla. He eivät jyrää toisen yli persoonallaan, vaan antavat toisellekin tilaa puhua.
No annas kun veikkaan, te joilla on ujo/arka mies niin veitte ne itse suunnilleen kädestäpitäen siihen suhteeseen.
Ei ujo ja arka ole sen parempi ihmisenä kuin puhua papattava papupata.
Ujous ja introversio eivät ole sama asia... Itse olen ääri-introvertti mutta ihan kyllä kaikkea muuta kuin ujo. Kovaääninen, höpöttävä ja intensiivinen eleiltäni, mutta tosiaan vältän ihmisseuraa aina kun voin koska viihdyn parhaiten yksin. Sitten kun olen sosiaalisessa tilanteessa en kyllä jännitä enkä ujostele.
Vierailija kirjoitti:
No annas kun veikkaan, te joilla on ujo/arka mies niin veitte ne itse suunnilleen kädestäpitäen siihen suhteeseen.
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
No annas kun veikkaan, te joilla on ujo/arka mies niin veitte ne itse suunnilleen kädestäpitäen siihen suhteeseen.
Meinaat siis että ujoilla tai aroilla miehillä ei ole omaa tahtoa tai temperamenttiä? Mistä olet tuollaisen kuvan saanut?
Minun mieheni on arka ja ujo. Tunsin hänet monta vuotta ja ajattelin aina, että komea ja kiva mies, mutta liian arka ollakseen kiinnostava. Sitten tapasimme sattumalta kaksistaan, juttelimme - ja rakastuin. Sain hyvän miehen.
Ei ole.