Äitini on kateellinen ja vihainen tunnollisuudestani?

up

Sellaisia ne äidit voivat olla. Kateellisia ja itsekkäitä. Maailman suurin valhe on, että vanhemmat haluavat parastasi. Oikeasti he haluavat, että teet mitä sanotaan etkä muistuta heidän virheistään. Toki kannattaa itsenäistyä ja elää elämäänsä haluamallaan tavalla.

Tekisi mieli jossain vaihessa muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan, saa nähdä vaan syyllistynkö siitä että minua on autettu kun olen avun tarpeessa ollut ja sitten kiittämättömästi lähden muualle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli jossain vaihessa muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan, saa nähdä vaan syyllistynkö siitä että minua on autettu kun olen avun tarpeessa ollut ja sitten kiittämättömästi lähden muualle.

ap

Avun ensisijainen tarkoitus on aina auttaa yksilöä pitämään huolta itsestään ja oppimaan elämään itse onnellisena. Avun tarkoitus on, että ihminen voi luoda itselleen mielekkään elämän - ei muille. Kysyhän itseltäsi, oletko oikeasti saanut apua vai kontrollia? Onko avunanto ollut pyyteetöntä, niin kuin avun tulisi aina olla?

Kasvatuksenkin tarkoitus on parodisesti kasvattaa lapsesta ihminen, joka oppii pitämään huolen itsestään, ns. kasvattamaan itse itseään. Kaikki vanhemmat eivät tähän pysty.

Ei kenelläkään ole oikeutta loukkaantua sinulle asuinpaikkasi valinnasta, ei vaikka olisi antanut sinulle puolet lottovoitosta. Minusta kuulostaa siltä, että tarvitsisit ehkä ammattiauttajaa avuksesi näiden asioiden käsittelyssä. Tunnet vääristä asioista syyllisyyttä. Se että elät omaa elämääsi ja luot omia henkilökohtaisia rajoja, ei ole kenellekään hyvä syy loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli jossain vaihessa muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan, saa nähdä vaan syyllistynkö siitä että minua on autettu kun olen avun tarpeessa ollut ja sitten kiittämättömästi lähden muualle.

ap

Avun ensisijainen tarkoitus on aina auttaa yksilöä pitämään huolta itsestään ja oppimaan elämään itse onnellisena. Avun tarkoitus on, että ihminen voi luoda itselleen mielekkään elämän - ei muille. Kysyhän itseltäsi, oletko oikeasti saanut apua vai kontrollia? Onko avunanto ollut pyyteetöntä, niin kuin avun tulisi aina olla?

Kasvatuksenkin tarkoitus on parodisesti kasvattaa lapsesta ihminen, joka oppii pitämään huolen itsestään, ns. kasvattamaan itse itseään. Kaikki vanhemmat eivät tähän pysty.

Ei kenelläkään ole oikeutta loukkaantua sinulle asuinpaikkasi valinnasta, ei vaikka olisi antanut sinulle puolet lottovoitosta. Minusta kuulostaa siltä, että tarvitsisit ehkä ammattiauttajaa avuksesi näiden asioiden käsittelyssä. Tunnet vääristä asioista syyllisyyttä. Se että elät omaa elämääsi ja luot omia henkilökohtaisia rajoja, ei ole kenellekään hyvä syy loukkaantua.

Kiitos vastauksesta.. Pelkään kyllä vanhempieni reaktioita itsenäistymisestäni. Että yrittävätkö jollain tapaa teljetä minut, usein jos olen itsenäisiä valintoja tehnyt, on minut jätetty ihan yksin niiden kanssa ja  sanottu että itsepähän valitsit. Siiis sellaisia missä olisi kohtuullista saada apua.

ap

Tuntuu tutulta. Mieheni isä oli narsistinen persoona.

Hän oli lapsilleen kateellinen milloin mistäkin. Jo tuolloin ihmettelin, kuinka vanhempi voi noin läpinäkyvästi kadehtia omaa lastaan: nälviä, vähätellä, ottaa itselleen kunniaa lapsensa tekemistä asioista, muistuttaa jostain ikivanhoista jutuista joista lapsen pitäisi olla isälleen velkaa/kiitollinen, vaati kunnioitusta tms. Hän halusi hallita.

Itse tulin ns. normaalista perheestä ja tällainen tuntui aivan omituiselta vanhemman toiminnalta. Myöhemmin olen todennut, että persoonallisuushäiriöinenhän tuo on.

Jep tuttua juttua. Omat vanhemmat (enemmän isä, mutta äitikin muuttunut narsistisen puolisonsa kaltaiseksi) aina nälvivät ja haukkuvat. Ovat vahingoniloisia ihan avoimesti eivätkä häpeä sitä. Vähättelevät ja sivuuttavat onnistumiseni ja saavutukseni, yrittivät aikanasn estää kaikin tavoin uhkailulla ja kiristyksellä yliopistoon menoni. Sukulaisille aina kertovat että töissä olen joku sihteeri tai avustaja (olen keskisuuren yrityksen johtoryhmässä ja yksikön johtaja). Eivät koskaan ole iloisia puolestani, eivät ole onnitelleet esim lapsista, naimisiinmenosta, talon rakentamisesta. Tai no lapset ja talo ja työpaikka on haukuttu joten kai se on kiinnostusta sekin ;)

Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia jos halu on nitistää ja nujertaa lapsi. Tiedostan että vanhempani ovat vinksahtaneita ja pahasti. Mutta silti ajoittain veetuttaa: olisin halunnut normaalit vanhemmat.

Tuntuu että vanhempi inhoaa kun välitän itsestäni ja asioistani, ja että raivostuu, suuttuu, haluaisi mieluummi ettei minulla olisi hyvin, on kateellinen kun en ihlmeisesti ansaitse mitään vaikka juurikin omalla työllä olisin saavuttanut.

up