Te normaalipainoiset joiden mies on ylipainoinen: ovatko lapsenne normaalipainoisia?

Siitä tulee joko laiha tai läski

Olen hoikka ja lapsi on hieman liian laiha. Mies on pullukka. Miehellä on sellainen asenne että syödään pullapitko kerralla ja kattila tyhjäksi. Lapsi on vähän nirso ja tosi vilkas. Itse katson tarkasti, mitä laitan suuhuni.

Neljä lasta, ovat hoikkia/normaaleja ja harrastavat liikuntaa. Heidän isänsä on vyötärölihava, kuten oma isänsä ja veljensä. Vahvasti siis periytyy... saas nähdä miltä näyttävät keski-iässä.

Meillä myös lapset hoikkia, samoin minä ja mies jytky. Miehen äiti on opettanut syömään kovasti. Miehelle tulee hätä, jos aterian jälkeen jää nälkä. Ravintolassakin pitää miehen saada rekkamiehen annos, kun itse hätäilen, jaksanko syödä edes puolet annoksesta.

Lapsia en ole koskaan pakottanut syömään, edes lautasta tyhjäksi, vaan sen verran syödään kuin maistuu ja yritetään ottaa sen verran lautaselle. Joskus tulee otettua liikaa, ravintolassa ei pakoteta syömään lautasta tyhjäksi, eikä kotona. Ruoka ei ole mikään juttu meillä, enemmän kaikki muu tekeminen mutta mies on koko ajan jääkaapilla.

Lapset ovat jo lukiossa, pitkiä hoikkia roikaleita, mies vaan paksunee.

Lasten lihavuus riippuu siitä kumpi vanhempi pääasiassa ostaa ruuat ja tekee ruuat lapsille.

Miehen sisko ja vanhemmat hoikkia, mutta mies ja hänen veljensä "kaljamahoja ilman kaljaa". Miehen eksvaimo pyylevä myös. Miehen poika, ala-asteella vielä, selkeästi jytkympi kuin mieheni tuossa iässä. Miehen vanhempi lapsi, joka on myös ala-asteella, ihan normaali, mutta näkee että pyöristyy hänkin. Oman lapseni isä ylipainoinen, minä normaali, ja lapsemme normaali. Miehen lasten äiti laittaa lapset syömään hilloja ja mehuja vaikka eivät haluaisi, joten hänen pyöreytensä lienee opittua, toivottavasti lapset oppivat meillä että ei ole pakko syödä makeaa mahan täydeltä.

Olemme molemmat lievästi ylipainoisia mutta lapset ovat todella hoikkia olleet aina. Aineenvaihdunta on nopea eli vanhan kansan sanonnan mukaan "läpipasko".

Syövät hyvin ja paljon ja terveellisesti mutta myös hamppareita, pizzaa, subeja ym.

Paino vaan ei nouse edes normaaliksi. Tyttökin on jo aikuinen ja on viimeiset 6 vuotta yrittänyt lihoa mutta ei onnistu. Eli tasan ei käy onnen lahjat sillä ei ole kiva olla liian laihakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lasten lihavuus riippuu siitä kumpi vanhempi pääasiassa ostaa ruuat ja tekee ruuat lapsille.

Teinit käy jo itse kaupoilla. Jos herkut on aina kielletty, niin ehkä niitä tulee sitten ostettua enemmän kun ei kukaan enää voi kieltää.

Mun mies on ylipainoinen koska syö koko ajan jotain "pientä välipalaa" kaapista, keksiä, karkkia, hedelmää vähintään. Ja saman ärsyttävän tavan on opettanut lapsille. Nyt lapset ovat vielä niin pieniä että kuluttavat kyllä kaikki turhat kalorit, mutta pahoin pelkään mitä käy isompana.

Ja tämän tavan mies on oppinut kotoaan. Samoin appivanhemmilla lohdutetaan lapsia ruoalla. Taapero kaatuu ja itkettää -> mummi työntää suklaakeksin suuhun että älä kultapieni itke. Ja jatkaa vielä että ei kerrota äidille ettei äiti kiellä herkkuja.

Anteeksi avautuminen. Mutta yritä tässä nyt sitten opettaa lapsille normaalia suhtautumista ruokaan.

Mies on kookas, 193cm/103kg. Lihaksikas, vatsakaskin hieman mutta ei missään tapauksessa lihava. Paino silti ylipainon puolella.

Tytär tullut isäänsä nyt 176cm ja 75 kg. Löysää ei ole missään mutta ei mikään sirorakenteinen.

Itse 163/63, nyt lihavimmillani koko elämäni aikana.

Me ollaan miehen kanssa molemmat ylipainoisia, mutta lapsi on ollut luonnostaan hoikka. Murrosiässä pääsi joksikin aikaa normaalipainon puolelle, nyt on taas paino tippunut vähän alakanttiin.

Minä olen lapsesta asti ollut hieman pyöreä (en kuitenkaan sillä tavalla kuin nykyajan lihavat lapset) ja mies puolestaan oli armeijaan asti laiha tikku (armeijassa 68kg/191cm) ja alkoi kerätä massaa vasta opiskeluaikojen olut-pitsa-dieetin myötä.

Lapsi on saanut itse säädellä syömisiään. Ei ole tuputettu mitään öljylisiä niin kuin neuvolasta neuvottiin, vaan tyydyttiin siihen mitä lapsi itse syö. Herkkuja ei ole tarvinnut säännöstellä, kun lapsi on itse osannut säännöstellä paremmin kuin hyvin. On pienestä syönyt hyvin ja monipuolisesti, mutta ne annokset oli tosi pitkään pieniä. Ei ole pidetty nälässä eikä olla pakotettu syömään, tämä on toiminut meillä.

Miehen läskit on ongelma mutta läskille naiselle ei saa edes puhua läskeistä.

Tätä ei nyt virallisesti kysytty mutta...

Lapsen (alle kouluikäinen) kaverin isä reilusti ylipainoinen, äiti normaalipainoinen. Heidän lapsensa on myös ylipainoinen. Aina meillä ollessaan ohjelmanumerona keksien ja pillimehujen pölliminen ja piiloon syömään meneminen. Ärsyttää, kun ei omat lapset sillälailla rohmua kaappeja tyhjiksi jos jotain herkkua sattuukin siellä olemaan. Ja voisin jotain antaa syötäväksi keittiössä, niin jäisi murut sinne, mutta kun pitää väkisin viedä piiloon niin sitten on joka paikka murusissa. 

Ennen kuin meillä oli lapsia, mummut ja muut syötti meidän koiran pulleroksi. Koiralla oli ruokavalio ihan mallillaan, mutta se jatkuva herkkujen tuputtaminen lihotti.

Nyt kun meillä on lapsia, ne herkut työnnetäänkin lapsiin ja koira on laihtunut normaaliksi.

Eli ei sillä ole pelkästään merkitystä, mitä äiti tai isä lapselleen ruoaksi laittaa, vaan se, mitä muualta siihen väliin tupataan. On kyllä jo pitänyt sanoa, että ei enää herkkuja, eikä karkkia keskellä viikkoa.

Up