Auttakaa...

ikävä tilanne, pitäis varmaan puhua...

Itse olisin kyllä huolissaan tilanteesta. Jos joku lyö kerran niin kynnys lyödä toiste on aikas helppo!!!

Alkoholi maistuu miehelleni, talolaina niskassa ja suloinen pieni napero. Luulin että kaikki hyvin (kun selvisimme edellisestä pettämis-kriisistä) niin eräänä iltana selvinpäin suuttui minulle turhasta ja töni. Napero oli miehen sylissä, pelkäsin, että puristaa sitä vahingossa, kun minua töni. Kun sain vaavin itelleni, löi tiiliseinää niin kovasti, että käsi turposi moneksi viikoksi muodottomaksi. Ahistaa niin kovasti, kun tietää että pitäisi ottaa ja lähteä, mutta kun ei... Ja jälkeenpäin ollut niinkuin ei mitään olisi ikinä tapahtunut.

Ei samperi toisia lyödä. Älä hyväksy missään nimessä!

Mitä sinä häpeät tätä asiaa? Mietit mitä sanoa lapsille? Miehenhän se pitäisi miettiä.

Mieti ensin lasten ja omaa turvallisuuttasi, materiaali on aina korvattavissa. Toisaalta perheneuvolassa voisi ensin yrittää selvitellä asioita

miten kiihkeä tahansa. Minä olen tehnyt tämän ehdottoman selväksi miehelleni jo seurustelun alussa, ja voin sanoa, että näinä 15 vuoden aikana on ollut riitoja, hyvin rajujakin, mutta IKINÄ ei ole mies minua fyysisesti pahoinpidellyt (ellei sitten sitä lasketa, kun hän kerran painajaisunissaan keskellä yötä sohaisi kylkeen nukkuessaan). Mieheni käyttää myös joskus alkoholia mielestäni liikaa, mutta koska ei ole mitenkään aggressiivinen, en ole kovinkaan huolissani muusta kuin hänen terveydestään. Tuo alkoholinkäyttö ja lyöminen ei ole hyvä yhdistelmä, jos ei mies sitä lopeta, lähde suhteesta ennen kuin väkivalta pahenee. Jos nyt katsot sitä läpi sormien, voit olla varma, että tilanne tulee toistumaan ja pahenemaan.

Ei asiat ole välttämättä noin mustavalkoisia!!! Itse olen AINA sanonut kaikille että MINUA EI KUKAAN LYÖ! Nyt kun tilanne sattui kohdalle niin ei se ole noin mustavalkoista! Sitä ei ymmärrä ennenko omalle kohdalle sattuu näköjään. Olo on saakelin ahdistunut ja kun mies tuli äsken töistä niin käyttäyty ko mitään ei olis tapahtunut. Meni lapsellemme vaan lepertelemään. Yritin puhua niin sanoi että minä ärsytin häntä liikaa. Mun järki sanoo et jos asenne on tuollainen niin häivyttävä lasten kans ja vähän äkkiä mut tuntuu aivan mahdottomalle ajatukselle. Jeesus mikä tilanne... Mieheni on vielä luonteeltaan sellainen että kaikki kuvittelee hänet maailman parhaaksi mieheksi ja isäksi, ennenkaikkea äitini. Jos nyt lähden niin luulenpa ettei minua kukaan usko oikein tosissaan. Mieheni osaa kyllä pistää kaiken viakseni. NO se on tosiaan sivuseikka, lapset tärkeimpiä, mutta kuinka tästä lähden, niin tuntuu jotenkin vielä aivan käsittämättömän vaikealle asialle toteuttaa..

No tuo on huolestuttavaa, jos kerta miehesi sanoi, että ärsytit häntä, ja hänellä oli sen takia oikeus lyödä sinua!! Ei hyvää päivää. Teidän pitää nyt keskustella. Jos miehen kanta ei vaihdu, eli jos hän ei tajua todellakaan, että on tehnyt väärin, ihan sama vaikka ärsytitkin häntä, niin harkitsisin kyllä eroa. Jos keskustelun jälkeen tajuaa tekeneensä väärin, niin voitte sopia pelisäännöt, että se oli viimeinen kerta. Jos tulee vielä lyömistä, niin lähdet kävelemään. Raha ei tee onnelliseksi!