Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulle tulisi nyt puolisosi kanssa ero, menisitkö uuteen suhteeseen vai jäisitkö elämään yksin?
26.11.2017 |
Mä mielelläni jäisin yksineläjäksi. On tää miehen kanssa samassa taloudessa elämä semmosta hullunmyllyä ja jatkuvaa toisten jälkiä siivoamista, niin mikään ei olisi tämän jälkeen ihanampaa kuin yksin asuminen jossain kivassa pienessä kerrostalokämpässä.
Ihana hiljaisuus, ihana rauha, ihana siisteys!!! 🤗
Kommentit (93)
Riippuisi ihan siitä löytyisikö miten sopivaa. Kovin paljoa ja aktiivisesti en etsisi. Osaan tehdä elämästäni mielekkään ilman miestäkin sen lisäksi että lapset asuvat vielä kotona joten uusi, tiivis suhde ei kovin ajankohtainen. Sen sijaan saattaisin etsiä jonkinlaisen pysyvämmän tapailusuhteen. Sellainen mies jonka kanssa kävisin joskus ulkona, harrastaisin ja sekstailisin mutta molemmat omissa kodeissaan. Aika sitten näyttäisi tuleeko siitä vakavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi uutta parisuhdetta jos nyt tulisi ero. Olen ollut parisuhteessa 17v. alkaen ja nyt olen melkein 5kymppinen.
Olisi vaihteeksi kivaa olla vapaa ja yksin.
En alkaisi etsiä uutta suhetta ja olisin tyytyväinen yksin, mitta en toisaalta sulje tai sulkisi pois mahdollisuutta, että ryhtyisin suhteeseen jos jotain houkuttelevaa tulisi vastaan.
En etsisi uutta, nauttisin omasta kodista ja rauhasta. Sänkyseuraa saa kyllä tarvittaessa. Mutta jos nyt elämän mies jostain astelisi kohdalle, olisin avoin ajatukselle uudesta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kodista en luopuisi eli suhde olisi etäsuhde. Kiitos ei enää sukkien keräämistä lattialta. Enkä usko, että monikaan mies suostuisi siihen, että rahatalous olisi kokonaan erillään, kumpikaan ei maksa toisen puolesta mitään.
Todellakin hommaisin uuden miehen, jonkun n 10 vuotta itseäni nuoremman toyboyn. Ei tarvitsisi olla mitään supervakavaa, eli ei yhteenmuuttoa tms.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin yksin. Ei tuon mun puolisoni saappaita kukaan täyttäisi kuitenkaan.
Riippuu ihan siitä olisiko uusi uros esim. salarakas jo odottamassa ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ero tuli jo vuosi sitten. Olen mies, ja mukava on olla yksin, ja lasten kanssa osan ajasta. Ei tarvitse enää tehdä asioita silloin kun toinen aikuinen vaatii. Tai toisaalta kuunnella toisen valitusta. Siivoan, teen ruokaa jne. juuri silloin kuin se itselleni sopii. Ei tarvitse katsoa toisen sotkuja.
Ehkä kuitenkin joskus vielä kokeilen uutta suhdetta, jos osuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin hommaisin uuden miehen, jonkun n 10 vuotta itseäni nuoremman toyboyn. Ei tarvitsisi olla mitään supervakavaa, eli ei yhteenmuuttoa tms.
N42
Hommaisit? Mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin hommaisin uuden miehen, jonkun n 10 vuotta itseäni nuoremman toyboyn. Ei tarvitsisi olla mitään supervakavaa, eli ei yhteenmuuttoa tms.
N42Hommaisit? Mistä?
No mistä niitä nyt yleensä hommataan? Nykyinen löytyi baarista 15 vuotta sitten. Töissäkin olen tavannut yhden, jonka kanssa olisi voinut olla vaikka mitä, jos en olisi naimisissa.
Tuskin loppuelämääni haluaisin viettää yksin, mutta luulen että muutama vuosi yksin tekisi vain hyvää. Tai en ole lähes koskaan yksin, koska minulla on pieni taaperoikäinen lapsi. Lapsi vie niin paljon aikaa, että siihen olisi vaikea sovittaa tapailuja uuden kumppanin kanssa ja toisaalta myös viihdyn niin hyvin lapsen kanssa, että en tällä hetkellä elämässäni myöskään kaipaa "vapaata" lapsesta. Ymmärrettävästi taas moni mies tuskin jaksaa innostua naisesta, jonka taapero on lähes aina menossa mukana. Tiedän siis että jos ero tulisi niin lapsi tapaisi kyllä isäänsä useasti, mutta jäisi asumaan minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin yksin, keskittyisin omaan hyvinvointiini ja lapsiin, tekisin asioita joista nautin ja sisustaisin kotini itseäni varten. Lapset toki huomioonottaen :) En usko että ainakaan miehen kanssa enää alkaisin suhteeseen.
Itse erosin kesällä, kun rakastuin toiseen mieheen. Odelleen tapailen tätä uutta miestä ja olen rakastunut, mutta mitään aikomusta ei ole koskaan yhteen muuttaa. Samaa ajattelee mies.
Taitaisin jäädä vaan itsekseni.
Mieheni on ensimmäinen poikaystäväni ja olen ollut hänen kanssaan yhdessä koko aikuisikäni. Aika vaikea kuvitella ketään toista.
Ero tuli enkä mennyt uuteen suhteeseen. Pidän yksin asumisesta (lapset siis jo aikuisia ja omillaan), omasta rauhasta ja siitä, että voin tehdä tai olla tekemättä kotonani mitä huvittaa. Olen siis nainen, 50+ ja avioelämää oli eron tullessa 19 v.
Varmaan sen jälkeen kun olisin käsitellyt eron haluaisin löytää elämänkumppanin. Toki pitäisi olla sellainen jonka kanssa synkkaa.
Suurimman osan aikuisikää olen ollut omillani joten arvostan sitä että mies pitää vähän huolta
Kyllä varmaan haluaisin uuden suhteen. Alussa voitaisiin kyllä elää omissa kodeissa koska omat(kin) lapset on vielä pieniä. Mutta kun lapset kasvaa ja muuttaa pesästä voisi olla mukavaa asua taas miehen kanssa kahden.
Jäisin yksin, ei olisi enää mitään mielenkiintoa parisuhteita kohtaan. Saisi tulla ja mennä miten lystää, siivota vain omat sotkunsa, syödä mitä haluaa ja rahaakin säästyisi.