Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olitko onnellisempi ennen lasten syntymää?
Kommentit (50)
Se, miksi itseluottamukseni äitinä on nollilla on oman äitini syy. Ja sitä kautta siis se, että olen onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut onnellisempi ennen lapsen syntymää. Sen jälkeen tunneskaala on ollut paljon laajempi. Onnen hetket suurempia js puolestaan ärsytys/ketutus/väsymys myös suurempaa. Koen eläväni täydemmin kuin ennen.
Jokapäiväinen onnellisuus oli aivan eri lukemissa, siis korkeampi kuin lasten jälkeen. Kyllä ilman lapsia voi elää paljon rikkaampaa elämää kuin lasten kanssa. Se ei edes ole enää omaa elämää, vaan niiden lasten elämää. Surullista.
En ollut. Lapsen kanssa elämä on toisinaan raskasta ja uuvuttavaakin, mutta kuitenkin paljon antoisampaa ja täydempää kuin ennen. Olen onnellinen siitä, että olen saanut elämääni tuon aivan upean pienen ihmisen ja persoonan, jota opin koko ajan tuntemaan paremmin. Teemme kivoja juttuja yhdessä koko perheenä ja nautimme paljon toisistamme. :) Mutta ei tämä tietenkään yhtä ruusuilla tanssimista ole. Ei kai mikään elämä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut onnellisempi ennen lapsen syntymää. Sen jälkeen tunneskaala on ollut paljon laajempi. Onnen hetket suurempia js puolestaan ärsytys/ketutus/väsymys myös suurempaa. Koen eläväni täydemmin kuin ennen.
Sanoititpa hienosti sen, mitä itsekin ajattelen ja koen! Juuri noin se on.
Olin onnellinen ennen lapsia.
Olen onnellinen lasten kanssa.
Olen onnellinen myös sen jälkeen kun lapset "lähtee maailmalle" ja jäämme taas miehen kanssa kaksin. Esikoinen on jo muuttanut omilleen ja kuopus on jo 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä moni perheellinen varmasti oli. Siihen vain ei enää ole paluuta.
Vaikea kysymys, pisti ihan miettimään. Olin onnellinen ennen lapsia mutta olen onnellinen nyt lasten kanssakin. Mutta jos pitäisi valita, niin vailla epäilystä valitsisin tämän nykyisen elämäni lasteni kanssa. Ehkäpä siis olen nyt onnellisempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut onnellisempi ennen lapsen syntymää. Sen jälkeen tunneskaala on ollut paljon laajempi. Onnen hetket suurempia js puolestaan ärsytys/ketutus/väsymys myös suurempaa. Koen eläväni täydemmin kuin ennen.
Sanoititpa hienosti sen, mitä itsekin ajattelen ja koen! Juuri noin se on.
Kiitos! Mukava kuulla, että joku kokee vanhemmuuden samalla tavalla. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys, pisti ihan miettimään. Olin onnellinen ennen lapsia mutta olen onnellinen nyt lasten kanssakin. Mutta jos pitäisi valita, niin vailla epäilystä valitsisin tämän nykyisen elämäni lasteni kanssa. Ehkäpä siis olen nyt onnellisempi?
Moni valitsisi vailla epäilystä entisen elämänsä perheettömänä. Joulukin olisi onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olin pahasti masentunut. Kun sain lapsen ja koin sen ylimaallisen suuren rakkauden häntä kohtaan, se nosti minut suosta, ei voinut jäädä makaamaan sänkyyn odottamaan kuolemaa nuorena ihmisenä, kun oli toinen pieni rakas ihminen huolehdittavana, jos en olisi saanut lasta en olisi varmaan tässä. Lapsi on jo aikuinen ja hyvin menestynyt elämässään, tuottaa minulle onnea jatkuvasti, ja aina kun masennus yrittää ottaa minusta vallan, tiedän että jaksan jatkaa elämää hänen vuokseen, toki myös mieheni, vanhempieni ja sisarusteni. Mitä minulla olisi jos minulla ei olisi perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys, pisti ihan miettimään. Olin onnellinen ennen lapsia mutta olen onnellinen nyt lasten kanssakin. Mutta jos pitäisi valita, niin vailla epäilystä valitsisin tämän nykyisen elämäni lasteni kanssa. Ehkäpä siis olen nyt onnellisempi?
Moni valitsisi vailla epäilystä entisen elämänsä perheettömänä. Joulukin olisi onnellisempi.
Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin onnellisempi sinkkuna ja etävanhempana, kun nyt naimisissa ja raskaana :(
Vierailija kirjoitti:
Jokapäiväinen onnellisuus oli aivan eri lukemissa, siis korkeampi kuin lasten jälkeen. Kyllä ilman lapsia voi elää paljon rikkaampaa elämää kuin lasten kanssa. Se ei edes ole enää omaa elämää, vaan niiden lasten elämää. Surullista.
Siis selitä mulle se, että mihin sun oma elämä on hävinnyt? Kun olit lapsuuden perheessäsi, eikö vanhemmillasi ollut omaa elämää, vain sinun ja sisarustesi elämä? Todella omituista. Miten ihmeessä sinä elät jonkun pikkulapsen elämää etkä omaasi? Se lapsihan on riippuvainen sinusta eikä päinvastoin, sinä olet aikuinen ja määräät kaikesta?
Tavallaan olin, koska olin paljon huolettomampi. Nyt elämässä on paljon enemmän murehtimista ja miettimistä. Lisäksi aika, jonka vietän kahdestaan maailman ihanimman miehen kanssa, on vähentynyt huomattavasti. Lapset ovat ihania, mutta on niissä työtä ja murhetta. Nykyisin jatkuvasti tulee tunne, etten ole riittävä ja omat voimat eivät kanna tarpeeksi pitkälle.
Jos siis onnellisuus on sitä, että saa elää huoletonta ja melko murheetonta aikaa, niin kyllä olin onnellisempi ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olin onnellisempi sinkkuna ja etävanhempana, kun nyt naimisissa ja raskaana :(
Tässä on se totuus.
Vierailija kirjoitti:
Olin onnellisempi sinkkuna ja etävanhempana, kun nyt naimisissa ja raskaana :(
Miksi menit naimisiin ja hankkiuduit raskaaksi jos ne eivät tee sinua onnelliseksi?
En ollut. Mutta täytyy myöntää, että olen onnellinen kun sain 4 lasta kasvatettua aikuisiksi:)
Alue: Aihe vapaa
Sitä on todella vaikea mitata, koska itsetuntoni nousi niin paljon saatuani lapsia. Ja se nosti onnellisuutta. Mutta sitten taas itseluottamus äitinä on nollissa, ja siitä tulee taas onnettomaksi.