Vanhempieni syrjivä käytös

EllaK kirjoitti:

Olen kolmekymppinen nainen ja kärsinyt koko aikuisikäni vanhempieni ikävästä suhtautumisesta minuun. Olen sisaruksistani keskimmäinen, ja koen että vanhempani ovat paremmissa ja läheisemmissä väleissä sisaruksiini kuin minuun, syytä tähän en ole ikinä ymmärtänyt.

Esimerkkejä, jotka oikeasti nostavat kyyneleet silmiini vanhempieni käytöksestä;

Asumme vanhemman sisarukseni kanssa samassa kaupungissa kauempana vanhemmistani. Kun vanhempani tulevat käymään täälläpäin, he käyvät vain vanhemman sisarukseni tai muun paikkakunnalla asuvan sukulaisen luona vierailulla. Ajoittain en ole edes tiennyt että he ovat olleet käymässä täälläpäin, mutta ovat vierailleet jälleen sisarukseni luona. Olen yrittänyt kutsua heitä käymään minun ja miesystäväni luona, mutta käynnit eivät joko ole sopineet heidän aikatauluunsa tai sitten he ovat käyneet todella pikaisesti pyörähtämässä luonamme kengät jalassa ja takki päällä, yleensä valitelleet väsymystään ja kiirettä ja sitten lähteneet.

Kerran kutsuin heidät syömään luoksemme, paikalle ilmaantui vain äitini ja sukulaiseni (isälläni oli "tärkeämpää" asiaa kaupoille), ja he närppivät tekemääni ruokaa ja vitsailivat siitä . Heti alkuun he myös totesivat että olivat juuri syöneet jo etukäteen ennen meille tuloa.

Välillä kuulen aivan viimehetkellä että perheeni on yhteisestä sopimuksesta esim sopineet viettävänsä jonkin pienemmän juhlapyhän yhdessä, mutta kukaan ei ole kertonut asiasta minulle mitään.

Nuorempana tein ensimmäisen muuttoni ekaan asuntooni kahdestaan äitini kanssa, kun isäni ei halunnut/jaksanut tulla apuun. Molempia sisariani he ovat aina avustamassa omasta aloitteestaan monissa asioissa.

Yritän olla ajattelemassa asiaa yleensä, mutta vanhempieni käytös harmittaa ja itkettää. Miltä käytös teidän mielestä kuulostaa? Mistä voisi olla kyse, ja mitä olen tehnyt väärin? Voiko välejä paikata jotenkin?

Isä vaikuttaa k-päältä ja äitisikin on epäreilu suosiessaan muita, kaverillani sama että häntä sorsitaan  ja hän on e-pohjanmaalta oletko sinäkin?

Lisäystä vielä...

Olen heidän käytöksestään johtuen ehkä huomaamattakin alkanut vähentämään yhteydenpitoa heidän kanssaan. Isäni kanssa emme juuri soittele ikinä. Äidilleni soittelen ajoittain, pari kertaa kuussa.

Miesystävällänu on hyvät välit vanhempiinsa ja olen jotenkin esimerkin kautta älynnyt kuinka tylyjä minun vanhempani ovat minua kohtaan, aiemmin olin vain tottunut siihen.

No mitä ihmettä sinä vanhemmillasi teet, vanha ihminen? Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Unohda heidät ja keksi muuta.

En usko että olet tehnyt mitään ansaitaksesi tuollaista kohtelua. Vanhempasi vain ovat kurjia ihmisiä. Olet tehnyt parhaasi pitääksesi heihin yhteyden, he eivät kuitenkaan tunnu haluavan samaa. Ehkä olisi aika päästää irti, säästäisit ainakin omia tunteitasi. Miten sisaruksesi asiaan suhtautuvat?

Ehkä et ole isäsi lapsi?

Joskus elämä on sellaista, että joutuu hankkimaan "uudet sukulaiset". Ehkä miehesi perhe voisi olla sinunkin perheesi?

Ymmärrän kyllä tunteesi. Itse pidän melko niukasti yhteyttä perheeseen ja sukuun, koska se yhteydenpito riippuu minun aktiivisuudestani. Kun lopulta annoin tämän tosiasian tulla tietoisuuteeni, jätin yhteydet. Hautajaiset ja häät ja muut vastaavat suuret juhlat ovat niitä kohtaamistilanteita.

Niin tuttua.

Et ole yksin.

Vanhempasi eivät vaan pidä sinusta. Kaikki ei pidä kaikista. Ei sille voi mitään. Ja olet aikuinen ihminen, vanhempiesi ei tarvitse pitää sinusta väkisin. Unohda heidät.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et ole isäsi lapsi?

Joskus elämä on sellaista, että joutuu hankkimaan "uudet sukulaiset". Ehkä miehesi perhe voisi olla sinunkin perheesi?

Ymmärrän kyllä tunteesi. Itse pidän melko niukasti yhteyttä perheeseen ja sukuun, koska se yhteydenpito riippuu minun aktiivisuudestani. Kun lopulta annoin tämän tosiasian tulla tietoisuuteeni, jätin yhteydet. Hautajaiset ja häät ja muut vastaavat suuret juhlat ovat niitä kohtaamistilanteita.

Tiedän varmuudella että sellaisesta ei voisi olla kyse, ettenkö olisi isäni biologinen lapsi. Olemme sisarusteni kanssa kun kolmoset ulkonäöltäänkin.

Vierailija kirjoitti:

En usko että olet tehnyt mitään ansaitaksesi tuollaista kohtelua. Vanhempasi vain ovat kurjia ihmisiä. Olet tehnyt parhaasi pitääksesi heihin yhteyden, he eivät kuitenkaan tunnu haluavan samaa. Ehkä olisi aika päästää irti, säästäisit ainakin omia tunteitasi. Miten sisaruksesi asiaan suhtautuvat?

Sisaruksenk eivät varmaan edes tiedosta asiaa, tai eivät ainakaan ole koskaan puhuneet siitä. Olen kyllä heidän kanssa hyvissä väleissä ja yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

EllaK kirjoitti:

Olen kolmekymppinen nainen ja kärsinyt koko aikuisikäni vanhempieni ikävästä suhtautumisesta minuun. Olen sisaruksistani keskimmäinen, ja koen että vanhempani ovat paremmissa ja läheisemmissä väleissä sisaruksiini kuin minuun, syytä tähän en ole ikinä ymmärtänyt.

Esimerkkejä, jotka oikeasti nostavat kyyneleet silmiini vanhempieni käytöksestä;

Asumme vanhemman sisarukseni kanssa samassa kaupungissa kauempana vanhemmistani. Kun vanhempani tulevat käymään täälläpäin, he käyvät vain vanhemman sisarukseni tai muun paikkakunnalla asuvan sukulaisen luona vierailulla. Ajoittain en ole edes tiennyt että he ovat olleet käymässä täälläpäin, mutta ovat vierailleet jälleen sisarukseni luona. Olen yrittänyt kutsua heitä käymään minun ja miesystäväni luona, mutta käynnit eivät joko ole sopineet heidän aikatauluunsa tai sitten he ovat käyneet todella pikaisesti pyörähtämässä luonamme kengät jalassa ja takki päällä, yleensä valitelleet väsymystään ja kiirettä ja sitten lähteneet.

Kerran kutsuin heidät syömään luoksemme, paikalle ilmaantui vain äitini ja sukulaiseni (isälläni oli "tärkeämpää" asiaa kaupoille), ja he närppivät tekemääni ruokaa ja vitsailivat siitä . Heti alkuun he myös totesivat että olivat juuri syöneet jo etukäteen ennen meille tuloa.

Välillä kuulen aivan viimehetkellä että perheeni on yhteisestä sopimuksesta esim sopineet viettävänsä jonkin pienemmän juhlapyhän yhdessä, mutta kukaan ei ole kertonut asiasta minulle mitään.

Nuorempana tein ensimmäisen muuttoni ekaan asuntooni kahdestaan äitini kanssa, kun isäni ei halunnut/jaksanut tulla apuun. Molempia sisariani he ovat aina avustamassa omasta aloitteestaan monissa asioissa.

Yritän olla ajattelemassa asiaa yleensä, mutta vanhempieni käytös harmittaa ja itkettää. Miltä käytös teidän mielestä kuulostaa? Mistä voisi olla kyse, ja mitä olen tehnyt väärin? Voiko välejä paikata jotenkin?

Isä vaikuttaa k-päältä ja äitisikin on epäreilu suosiessaan muita, kaverillani sama että häntä sorsitaan  ja hän on e-pohjanmaalta oletko sinäkin?

En ole kotoisin tuolta suunnalta. Häpeän kelpaamattomuuttani ja koen pahaa oloa vanhemmistani, joita olen aina puolustanut ja yrittänyt ymmärtää, vähän liian kiltti kun olen aina ollut. En ole pystynyt puhumaan asiasta vasta kun nykyisen miesystäväni kanssa, ja älynnyt alkaa tuomitsemaan vanhempieni käytöstä sitä kautta.

Masennuin nuorempana (noin 15-vuotiaana) vuosia kestävään keskivaikeaan masennukseen, josta olen alkanut vasta nyt hiljalleen pääsemään yli vuosien terapian ja terveiden ystävyyssuhteiden ja hyvän parisuhteen ansiosta.

Vanhempani eivät koskaan noteeranneet sanallakaan masennustani. Kerjäsin huomiota ja huolenpitoa teininä pukeutumalla synkkiin vaatteisiin, laihduttamalla rajusti, otin lävistyksiä ja tatuointeja, piirsin ja maalasin synkkiä kuvia. Kukaan ei reagoinut asiaan mitenkään. Sain apua vasta yli 20vuotiaana hakeutumalla omin nokkineni terapiaan.

Täs lentää nyt juttu aika lujaa. Kokeile jotain kirjoittajapiiriä kansalaisopistossa. Tai LUE.

Vierailija kirjoitti:

Täs lentää nyt juttu aika lujaa. Kokeile jotain kirjoittajapiiriä kansalaisopistossa. Tai LUE.

Ei tarvitse lukea tai kommentoida jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, internet trolli.

Sama täällä ap. Minä jopa viiltelin itseäni. Kun äiti huomasi, hän suuttui ja tivasi kuinka olen haavat tehnyt. Kun hädissäni selitin että kynsillä, oli asia sillä selvä... En ole ollut vuosiin vanhempiini yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä ap. Minä jopa viiltelin itseäni. Kun äiti huomasi, hän suuttui ja tivasi kuinka olen haavat tehnyt. Kun hädissäni selitin että kynsillä, oli asia sillä selvä... En ole ollut vuosiin vanhempiini yhteydessä.

Sama juttu.. sain lähinnä vanhemmiltanu huutoa siitä, kun olin niin "hankala" ja erilainen. Olin kuitenkin vielä lapsi, enkä edes itsekään ymmärtänyt olevani masentunut silloin, miksei aikuiset älyä nähdä sellaisen läpi.

Kuulostaa niin tutulta.

Up

Entä jos kysyisit suoraan vanhemmiltasi?

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä sinä vanhemmillasi teet, vanha ihminen? Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Unohda heidät ja keksi muuta.

Voi hitto, olet nero! Miksi ei aloittaja tuota itse keksinyt?

Voi olla, että olet kiltti verrattuna sisaruksiisi. He saattavat soitella vanhemmillesi ja komentaa heidät luokseen vierailulle ja suunnitella ohjelman niin, ettei siinä paljon aikaa jää poikkeamiin tms.. En usko, että he itse sen kummemmin suosivat ketään, vaan heitä ohjaillaan. Jos sisaruksillasi on jotain muutakin mielenkiintoista kuin he itse, es. koira, lapsi, purjevene ym., ja he siksi menevät mieluiten sinne. Älä välitä asiasta. Vastavuoroisesti voit vaatia, että kun vanhempasi tulevat vanhemmiksi ja heidän kuntonsa huononee ja myös avuntarve, toiset sisarukset ottavat siitäkin vastuun .