Miten te muut jaksatte töissä ja arjessa tähän vuodenaikaan?

Pidän hyvää huolta sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista. Syön säännöllisesti ja terveellisesti ja harrastan liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa, vaikkei aina niin huvittaisikaan. Nukun mahdollisimman säännöllisesti myös. Harrastan meditointia ja taiteita, niistä saan henkistä energiaa. 

Sori, en oikein osaa antaa mitään toimivia neuvoja, koska olen itse samanlaisten tuntemusten kourissa. Tekisi mieli vaan jäädä peiton alle ja syödä roskaruokaa elokuvia katsellen. Aina väsyttää ja energiataso on nolla. Kaamosmasennusta tämä kai on, koska kesäisin olen paljon paremmassa kunnossa. En haluaisi alkaa syödä mitään lääkityksiäkään, joten ei kai tähän muu auta kuin muutto jonnekin maahan, jossa siedettävämpi ilmasto. Tällä hetkellä en elämäntilanteeni puolesta siihen pysty, mutta olisin tulevaisuudessa kyllä heti valmis lähtemään, jos vain tilaisuus tulee.

Joillekin kaamosmasennukseen kuulema auttaa myös mäkikuisma, mutta itselleni se aiheutti liian levottoman olon ja sydämentykytystä. Myös liikunta voi auttaa, kunhan saisi vain motivoitua itsensä nostamaan ahterinsa penkistä..

Minulla on aivan sama tunne. Tuntuu ettei jaksa yhtään mitään, vaikka yöunetkin ovat ihan hyvänpituiset. Aamulla kun nousee ja saa kahvit keitettyä ja koirat käytettyä pihalla, niin näiden jälkeen voisi vaan mennä takaisin nukkumaan. Liikun ja syön hyvin, mutta silti ei vaan jaksa. Syytän vuodenaikaa. 

Sama täällä. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa, mutta silti tämä aika vuodesta on vain ihan sairaan raskasta. Mulla on sentään varattuna etelänmatka loppuvuodelle, sitä odotellessa... Jos talous ei mahdollistaisi matkoja etelään joka talvi, ei mun pääni varmaan kestäisi tätä paskaa. 

Eka syksy/talvi mun elämässä näin aikuisiällä kun ei masenna tähän aikaa vuodesta. Kiitos masennuslääkityksen! Ihana tajuta viimein että tämmöstä elämää muutkin elää, tasaista ja hyvää mieltä koko ajan :) Näin sen pitääkin olla.

Suorittamalla.

Kokoajan väsyttää. Oon mä perus onnellinen, mutta jotenkin iloton. Ihan kuin olisin jatkuvasti jotenkin kiukkuinen jostakin jollekin. Mikään ei oikein huvita.

Sit kun päivät pitenee ja rupee kevät saapumaan, mä jotenkin herään eloon.

Teen osa-aikatyötä. Tyydyn vähempään rahaan ja saan arvokasta vapaa-aikaa, jota ei mikään raha korvaa saatikka kerran vuodessa tehty etelänmatka. Arki se on, jonka pitää olla hyvää ja palkitsevaa. Ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä töitä osa-aikaisesti, mutta monella olisi enkä ymmärrä miksi raha olisi se tärkein. Kantsii miettiä!

Mulla d-vitamiini ja liikunnan harrastaminen on kohentanut mielialaa. Liikunnassa erityisesti juokseminen.

 Vaikka kyllä muhunkin pimeys vaikuttaa, ei silti. Yritän tehdä myös kivoja juttuja. Tietty silloin, kun oma fiilis on alhaalla, niin ei saa aikaiseksi edes sitä, että päättäisi tiettyinä päivinä tehdä jotain. Mutta sitten kun jotain tekee, niin huomaa, että on hyvä, kun saa aikaiseksi.

Ihmiset suhtautuvat erilailla vuodenaikoihin. Jotakuta ahdistaa kevät ja toisia masentaa pimeys. 

Mitä, jos antaisit itsesi luvan kanssa olla talviunilla, kun kuulut selvästi näihin kaamosväsyjiin.

Mitä haittaa, jos et jaksakaan mitään muuta kuin katsella telkkaria vapaa-ajan? Jos hoidat välttämättömät peruasiat ja annat lopun olla 'himmeällä liekillä'. Ehkä sinä luonnostaan puhkeat kukkaan, kun kevät alkaa. 

Näillä univajeilla samat fiilikset näin 3 vuotiaan ja 5 kk vauvan äitinä. Lapset auttavat jaksamaan koska on pakko. On pakko elää säännöllistä elämää, käydä ajoissa nukkumaan, herätä aikaisin, ulkoilla ja laittaa terveellistä ruokaa. Aloitan taas treenaamaan vaikka se tuntuu nyt raskaalta yöhulinoiden vuoksi. Urheilu piristää ja ulkoilu. Vaikka sää olisi huono, edes korttelin kiertäminen kävellen illalla auttaa. Hyvä parisuhde auttaa myös jaksamaan vaikka vauvavuotena sitäkin koetellaan.

Eipä tarvitse tehdä töitä. Voin keskittyä itseeni. Elämiseen. Kuolema korjaa.

Nyt jaksan hyvin, kun odotan jo joulua. Ihanat tunnelmavalot piristää ja luonto on kauneimmillaan. Tietysti eri asia teillä, joilla ei lunta ole ja on pelkkää pimeää ja mustaa.

Syöttekö te d vitamiinia tarpeeksi? Itse syön syksyisin ja talvisin sen 100 uq ja kesälläkin niinä päivinä kun ei paista 50uq, käykää mittaamassa d-vitamiinitasonne! Ankeaahan tämä vuodenaika on muttei masenna enää. Kokeilkaa myös magnesiumia iltaisin, auttaa rauhoittumaan uneen ja olokin ollut paljon pirteämpi, stressi ja alkoholin käyttö kuluttaa magnesiumia elimistöstä. Liikunta ja hyvä uni sekä terveellinen ruokavalio, sokerin ja nopeat hiilarit minimiin. Näillä oon jaksanut ja ihmettelen miten aika menee nopeasti, ei ehtinyt syksyäkään murehtia kun alkoi jo talvi ja kohta vuosi vaihtuu ja taas on kevät :)

Olen työtön. Töissä en varmaan jaksaisikaan.

Ottakaa detox kuuri

Olen taidealan freelancer joten saan päättää arjestani itse. Herään joka päivä luonnollisesti, ilman herätyskelloja, silloin kun keho on levännyt tarpeeksi eli yleensä 9-10 välillä.

Ulkoilen/liikun päiväsaikaan kun on valoisaa vielä, työnteon hoidan yleensä siinä 14.00-18.00 aikaan kun olen virkeimmilläni. Syön terveellisesti, rakastelen avomieheni kanssa joka päivä, teen kaikkea kivaa ja mukavaa silloin kun siltä tuntuu. Näen ystäviä usein, onneksi moni ystävä elää samankaltaista vapaata elämäntyyliä niin ei tarvi sopia kaikkia sosiaalisia tapahtumia pelkästään viikonlopuille.

Rahaa ei ole hirveästi kun ei ole tasaista tulonlähdettä, mutta olen näin onnellisempi kuin koskaan kokopäivätöissä ollessani. Kaltaiseni vapaat sielut eivät yksinkertaisesti voi sopeutua 9-17 oravanpyörään, jota yhteiskunta yrittää kaikille pakottaa.

Matkustelen silti paljon enemmän kuin kukaan kokopäivätöissä olevista kavereistani. Heillä on ehkä enemmän varaa, mutta paljon vähemmän aikaa. Minä voin buukata superhalvat lentoliput silloin kun ne sattuu halvimmillaan olemaan, koska ei täydy miettiä milloin saan lomaa töistä. Kämppä Airbnb:lle vuokralle matkan ajaksi, niin suurin osa matkasta rahoittuu sillä. Joskus kärvistelin väkisin töissä koska matkustelu on suurin intohimoni ja ajattelin että se on mahdollista vain kunnon tuloilla. Nykyään reissaan lähes joka kuukausi jonnekin, ja lähden pidemmille (10+ päivää) matkoille ainakin pari kertaa vuodessa.

Elämä on valintoja täynnä. Kaikkea ei voi saada muut kuin lottovoittajat, mutta omaan elämänlaatuun ja mielenterveyden tilaan voi vaikuttaa tietoisilla valinnoilla. Pitää miettiä mikä on itselleen elämässä tärkeintä; minulle tärkeintä on vapaus ja se että on kunnolla aikaa nauttia elämästä.

There’s nothing wrong with Mondays - it’s your life that sucks.

Et oo ainoa. Kahvia ja teetä ja suklaata menee ihmisillä hurjat määrät. Itse en saa edes nukuttua kunnolla, mutta sitäkin samaa tuntuu valittavan joka toinen tuttu.

Onko tää nyt edes ihmisen paikka, tää Pohjola tähän aikaan vuodesta. Aikamoista sopeutumista on vaadittu ja vaaditaan. Mietin aina, että miten ne silloin kesti kun ei ollut sähkövaloa eikä telkkaria, internetistä puhumattakaan. 

Mutta pimeyteen liittyy jotain lähes mystistä rauhaa ja valot näyttävät ihanilta. 

Kannattaa vaatia itseltään mahdollisimman vähän, ei mitään ylimääräistä tähän aikaan vuodesta. Vetäytyminen sohvalle tai sängynpohjalle yksin tahi mieluiten kumppanin kera kun päivän velvollisuudet on hoidettu.

Liikkua kyllä kannattaa ja ottaa sitä D-vitamiinia.

Ääni D-vitamiinille täältäkin. Itse syön 50µg/vrk läpi vuoden. Jotkut hyötyy kirkasvalosta myös.

Kiva kuulla etten ole ainoa. Ehkä myös tämä suoritusyhteiskunta lisää marraskuumasennusta, kun "pitäisi" koko ajan vapaa-ajallakin suorittaa sitä ja tätä, liikkua ja huolehtia itsestään ja syödä terveellisesti välttäen valmisruokia jne jne… Töissä kiire ja se vie kaikki mehut, joten en yksinkertaisesti jaksa lähteä enää jonnekin salille tai kokata mitään ihmeellisiä terveysruokia. Laihduttaakin pitäisi, mut kun ei ole energiaa siihen. En jaksa myöskään oikein nähdä ihmisiä tai varsinkaan mennä keskustaan tai johonkin tapahtumiin tms, haluaisin vain erakoitua kotiin. Ja kotikin on pommin jäljiltä, koska en jaksa myöskään siivota. :D Tunnen itseni varsinaiseksi ali-ihmiseksi tällä hetkellä! Mutta onneksi tiedän, että keväällä tästä taas energisoidun, ehkä pitää vain sallia itselleni tämä matalaliitovaihe… ap

Se on ihan normaalia, että syksyllä ja talvella pimeän aikaan ei ole yhtä paljon energiaa kuin kesällä ja valoisalla. Ennen vanhaan ihmiset tekivät töitä yön ja päivän kanssa kesäisin ja vain välttämättömät talvisin. Nyt vaan yhteiskunta on mennyt sellaiseksi, että ihmisiltä odotetaan sataprosenttista panostusta joka päivä vuoden ympäri eikä luonnollista vuodenkiertoa huomioida oikeastaan ollenkaan. Eivätkä ihmiset itsekään osaa armahtaa itseään ja mennä edes nukkumaan ajoissa, vaan kukutaan keinovalossa myöhään yöhön ja sitten taas päivällä jatketaan sitä samaa työ- ja harrastusrumbaa kuin aina. Ei ihme, että väsyttää.