Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut jaksatte töissä ja arjessa tähän vuodenaikaan?
Väsyttääkö ja masentaako ketään muuta? Tuntuu että olen ainoa joka ei meinaa jaksaa.. Tiedän ettei täällä Helsingissä voi oikein puhua edes kaamoksesta, mutta on niin harmaata, ankeaa ja aina sataa. Mieluiten lojuisin vain sohvan nurkassa neulomassa ja tuijottamassa Netflixiä, työ vie kaiken energian niin etten jaksa tehdä mitään muuta. Mikä avuksi? Mikä teitä piristää ja auttaa jaksamaan?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla etten ole ainoa. Ehkä myös tämä suoritusyhteiskunta lisää marraskuumasennusta, kun "pitäisi" koko ajan vapaa-ajallakin suorittaa sitä ja tätä, liikkua ja huolehtia itsestään ja syödä terveellisesti välttäen valmisruokia jne jne… Töissä kiire ja se vie kaikki mehut, joten en yksinkertaisesti jaksa lähteä enää jonnekin salille tai kokata mitään ihmeellisiä terveysruokia. Laihduttaakin pitäisi, mut kun ei ole energiaa siihen. En jaksa myöskään oikein nähdä ihmisiä tai varsinkaan mennä keskustaan tai johonkin tapahtumiin tms, haluaisin vain erakoitua kotiin. Ja kotikin on pommin jäljiltä, koska en jaksa myöskään siivota. :D Tunnen itseni varsinaiseksi ali-ihmiseksi tällä hetkellä! Mutta onneksi tiedän, että keväällä tästä taas energisoidun, ehkä pitää vain sallia itselleni tämä matalaliitovaihe… ap
Kuullostaa tutulta, olen päättänyt että edes pari kertaa viikossa käyn salilla ja lisäksi ulkoilen, käyn yleensä vkl salilla niin siellä on rauhallista, ei tarvitse mennä siihen ryysikseen. Myös reipas kävely raittiissa ilmassa piristää, ellei nyt sada jotain räntää tms :) Tuo auttaa oikeasti jaksamaan. Myös se että pysyy aktiivisena, eli ei vaan makaa koko ajan sohvalla, saa onnistumisen tunteita kun saa jotain järkevää aikaiseksi. Mutta suurin vaikutus itsellä on ollut nimenomaan ruokavaliolla ja lisäravinteillä, joista mainitsin ekassa viestissä. Tuota d-vitamiinia kannattaa ottaa sen 100 uq, 50 ei riitä tähän vuodenaikaan! Magnesium vähentää mulla tosi paljon stressiä, rauhoittaa ja parantaa mielialaa. Sokeri ja hiilarit piristää hetkeksi, mutta pidemmän päälle vaan lisää väsymystä. Samoin alkoholi. Nämä kun jätin minimiin ja magnesiumit kehiin ja hyvät unet nii jaksaa töissäkin paremmin sekä urheilla ja tehdä jtn kotitöitäkin. Tummaa suklaata oon syönyt pari kertaa viikossa, semmosta raakasuklaata jossa on vaan vähän ruokosokeria. Kotitöitä oon yrittänyt tehdä pitkin viikkoa edes puoli tuntia kerralla niin pysyy paikat suht siistinä eikä tarvitse viikonloppuna kerralla siivota koko sikolätti monta tuntia. Töissäkin kannattaa olla itselle armollinen, ihan normaalia että välillä väsyttää, ei kannata ottaa siitä turhaa stsessiä vaan tekee rauhassa sen minkä ehtii. Mutta on tässä vuoden ajassa sekin hyvä puoli että on ihana käpertyä sinne sohvalle viltin alle ja katsoa tv ja juoda vaikka lämmintä teetä tai lasin viiniä kynttilöiden valossa, tai lukea kirjaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksaajaksaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla etten ole ainoa. Ehkä myös tämä suoritusyhteiskunta lisää marraskuumasennusta, kun "pitäisi" koko ajan vapaa-ajallakin suorittaa sitä ja tätä, liikkua ja huolehtia itsestään ja syödä terveellisesti välttäen valmisruokia jne jne… Töissä kiire ja se vie kaikki mehut, joten en yksinkertaisesti jaksa lähteä enää jonnekin salille tai kokata mitään ihmeellisiä terveysruokia. Laihduttaakin pitäisi, mut kun ei ole energiaa siihen. En jaksa myöskään oikein nähdä ihmisiä tai varsinkaan mennä keskustaan tai johonkin tapahtumiin tms, haluaisin vain erakoitua kotiin. Ja kotikin on pommin jäljiltä, koska en jaksa myöskään siivota. :D Tunnen itseni varsinaiseksi ali-ihmiseksi tällä hetkellä! Mutta onneksi tiedän, että keväällä tästä taas energisoidun, ehkä pitää vain sallia itselleni tämä matalaliitovaihe… ap
Kuullostaa tutulta, olen päättänyt että edes pari kertaa viikossa käyn salilla ja lisäksi ulkoilen, käyn yleensä vkl salilla niin siellä on rauhallista, ei tarvitse mennä siihen ryysikseen. Myös reipas kävely raittiissa ilmassa piristää, ellei nyt sada jotain räntää tms :) Tuo auttaa oikeasti jaksamaan. Myös se että pysyy aktiivisena, eli ei vaan makaa koko ajan sohvalla, saa onnistumisen tunteita kun saa jotain järkevää aikaiseksi. Mutta suurin vaikutus itsellä on ollut nimenomaan ruokavaliolla ja lisäravinteillä, joista mainitsin ekassa viestissä. Tuota d-vitamiinia kannattaa ottaa sen 100 uq, 50 ei riitä tähän vuodenaikaan! Magnesium vähentää mulla tosi paljon stressiä, rauhoittaa ja parantaa mielialaa. Sokeri ja hiilarit piristää hetkeksi, mutta pidemmän päälle vaan lisää väsymystä. Samoin alkoholi. Nämä kun jätin minimiin ja magnesiumit kehiin ja hyvät unet nii jaksaa töissäkin paremmin sekä urheilla ja tehdä jtn kotitöitäkin. Tummaa suklaata oon syönyt pari kertaa viikossa, semmosta raakasuklaata jossa on vaan vähän ruokosokeria. Kotitöitä oon yrittänyt tehdä pitkin viikkoa edes puoli tuntia kerralla niin pysyy paikat suht siistinä eikä tarvitse viikonloppuna kerralla siivota koko sikolätti monta tuntia. Töissäkin kannattaa olla itselle armollinen, ihan normaalia että välillä väsyttää, ei kannata ottaa siitä turhaa stsessiä vaan tekee rauhassa sen minkä ehtii. Mutta on tässä vuoden ajassa sekin hyvä puoli että on ihana käpertyä sinne sohvalle viltin alle ja katsoa tv ja juoda vaikka lämmintä teetä tai lasin viiniä kynttilöiden valossa, tai lukea kirjaa :)
Niin ja itse oon karsinut paljon menoja, niin jaksaa kun on sitä omaa aikaa enemmän ja voi tehdä mitä itseä huvittaa. Kerran kuussa näen kavereita ja se riittää :)
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla etten ole ainoa. Ehkä myös tämä suoritusyhteiskunta lisää marraskuumasennusta, kun "pitäisi" koko ajan vapaa-ajallakin suorittaa sitä ja tätä, liikkua ja huolehtia itsestään ja syödä terveellisesti välttäen valmisruokia jne jne… Töissä kiire ja se vie kaikki mehut, joten en yksinkertaisesti jaksa lähteä enää jonnekin salille tai kokata mitään ihmeellisiä terveysruokia. Laihduttaakin pitäisi, mut kun ei ole energiaa siihen. En jaksa myöskään oikein nähdä ihmisiä tai varsinkaan mennä keskustaan tai johonkin tapahtumiin tms, haluaisin vain erakoitua kotiin. Ja kotikin on pommin jäljiltä, koska en jaksa myöskään siivota. :D Tunnen itseni varsinaiseksi ali-ihmiseksi tällä hetkellä! Mutta onneksi tiedän, että keväällä tästä taas energisoidun, ehkä pitää vain sallia itselleni tämä matalaliitovaihe… ap
Juu, ole kiltti itsellesi. Valmisruuat, varsinkin pakasteet, on laadukkaita nykyään ja välipalaksi voi nautiskella hedelmiä.
Liikunta voi olla kotona tanssahteluakin... tai välttämättähän ei tarvitse edes nousta sieltä sängystä...
Siivous kyllä voi kannattaa sikäli, että mulla ainakin siisteys ja selkeys nostaa mielialaa. Siivouksen voi jakaa monelle päivälle... ja sitten toivottavasti motivoituu pitämään siisteyttä yllä niin että ei tarvitse kauheasti siivota pitkään aikaan. Mulle tällainen kaamoksen ihme tapahtui sen jälkeen, kun kuurasin kylppärin lattian puhtaammaksi kuin se on koskaan ennen ollut ja ostin sinne uuden maton. Yhtäkkiä siis siivoankin sitä iloisena vähän joka päivä.
Suoritusyhteiskunta on perseestä. Kannattaa miettiä, ketä se jatkuva suorittaminen ja vaatimuksiin vastaaminen palvelee. Yleensä se, että ihmiset juoksee oravanpyörässä eikä ole koskaan tyytyväisiä itseensä tai mihinkään muuhunkaan tekee jonkun rikkaan vielä rikkaammaksi, lisää jonkun ennestään voimakkaan valtaa. Kantsinee kysyä itseltään haluaako tosiaan osallistua tällaiseen (onko se edes moraalisesti oikein?) vai olisko mahdollista elää toisella tavalla. Onnellisuuteen tarvitaan niin vähän.
En jaksakaan. Herätys aamulla 7:10, nousen viiden torkutuksen jälkeen eli kahdeksalta. Olen töissä noin 8:50. Teen töitä 17-18 välille. Palaan kotiin ja kaadun sänkyyn. Herään 20:00 aikoihin, syön jotain ja valvon 23:00 saakka. Menen nukkumaan.
Joka vuosi sama juttu marraskuun alkupuolelta noin jouluun saakka.
Yksi sana: kirkasvalolamppu.
Muutti mun elämän. Kannattaa ainakin kokeilla, saa halvalla nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn vain töissä, makaan sohvalla, syön sulaata ja nukun. Isot lapset.
Vierailija kirjoitti:
Käyn vain töissä, makaan sohvalla, syön sulaata ja nukun. Isot lapset.
Suklaata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissähän on pahempaa kuin sisämaassa jossa on lunta tuomassa valoa. Täällä kumminkaan edes (julkis)valoja ole tarpeeksi
Kyllä vituttaa , ei masennus, siihen en suostu. Kävin lomalla , siitä riittää ilo ja energiaa viikoksi. Sitä alkoi vitutus ja laiskuus. Tää on niiiiiin perseestä.
Olen suoraan sanottuna talvihorroksessa :( . Aamulla väsyttää eikä meinaa herätä millään vaikka on jo jalkeilla. Töiden jälkeen horros pahenee entisestään ja kotona suoraan tirsoille ja loppuilta sohvalla toinen silmä vähän raollaan. Väsyttäää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taasen rakastan syksyä ja talvea, pimeällä on mukavaa lähteä koiran kanssa lenkille, otsalamppu ja heijastinliivi vaan päälle ja menoksi. Ei haittaa sateet, tuiskut, tuulet ja loskat. Ilma on raikasta, olo on virkeämpää.
Kesällä ei taasen jaksa lenkkeillä, kun tulee hiki liian nopeaa, paita liimautuu ihoon kiinni ja suihkussa sais ravata vähän väliä + kaikki inhottavat hyttyset ja muut öttiäiset.
Monet sanovat, että liikunta piristää. Miksei se piristä minua? En saa liikunnasta kerta kaikkiaan yhtään mielihyvää, en suorituksen aikana enkä sen jälkeen. Päinvastoin tunnen itseni sen jälkeen yleensä entistä väsyneemmäksi. Mistä tämä voi johtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet sanovat, että liikunta piristää. Miksei se piristä minua? En saa liikunnasta kerta kaikkiaan yhtään mielihyvää, en suorituksen aikana enkä sen jälkeen. Päinvastoin tunnen itseni sen jälkeen yleensä entistä väsyneemmäksi. Mistä tämä voi johtua?
Liikutko liian rajusti tai liian kauan kerrallaan? Ei muakaan paljon piristä muut liikuntamuodot kuin käveleminen ja tanssiminen. Ja totta puhuen en enää muuta harrastakaan. ¯\_(ツ)_/¯
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa, mutta silti tämä aika vuodesta on vain ihan sairaan raskasta. Mulla on sentään varattuna etelänmatka loppuvuodelle, sitä odotellessa... Jos talous ei mahdollistaisi matkoja etelään joka talvi, ei mun pääni varmaan kestäisi tätä paskaa.
Sama täällä, jouluksi aurinkoon niin kestää taas pääsiäiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka syksy/talvi mun elämässä näin aikuisiällä kun ei masenna tähän aikaa vuodesta. Kiitos masennuslääkityksen! Ihana tajuta viimein että tämmöstä elämää muutkin elää, tasaista ja hyvää mieltä koko ajan :) Näin sen pitääkin olla.
No eikä elä. Olet vain huumannut itsesi tilaan jossa ei vit*ta,vaikka aihetta olisikin. Kyllä ihan terveillä,onnellisillakin ihmisillä vaihtelee mieliala päivän mukaan. Ei onnellisuus sitä tarkoita että aina on kivaa!
D-vitamiinilisä (en saa juurikaan ravinnosta) ja liikunta auttavat jaksamaan. Aikaisemmin oli suuria vaikeuksia herätä pimeimpään vuoden aikaan.
Samaa liikkeellä. Luulen, että itseeni vaikuttaa eniten tämä pimeys. Se laskee mielialaa, että on pimeää kun menee töihin ja pimeää sieltä palatessa. Kotiin päästyäni ei ole energiaa tehdä mitään ja on erittäin laiska fiilis koko ajan. Itse tsemppaan itseäni sillä, että käyn ystävien kanssa kahvilla ja suunnittelen kaikkea mahdollisimman mukavaa tekemistä viikonlopuiksi ja vapaa-ajalle. Liikunta piristää myös, silloin kun saa aikaiseksi siihen ryhdyttyä. Vaikka suomalainen olenkin niin itse en kyllä tähän vuodenaikaan vaan ikinä totu. :D
Minä juon joka ilta vähintään muutaman ja viikonloppuna kaksi iltaa vahvaan humalaan asti. Olen työssäkäyvä sinkku.
Mä olen tyytyväinen, jopa onnellinen näin syksyisin. Ihan parasta aikaa.
Samalla hirvittää katella, kun poika 17v on syysmasenteinen. Yritetty jelpata sitä juurikin vitamiineilla, piristämällä erilaisilla jutuilla, hänellä on kirkasvalolamppu huoneessaan.. Ei oikein mikään vie sitä harmaatafiilistä pois. Helpottaa heti, kun luntaa tulee. Tää on niin nähty joka vuotinen juttu.
Ainut mikä saa jaksamaan on 30e/h ja päivärahat päälle
Reissutyö neljä päivää viikossa töissä ja 3 vapaalla
Ei tässä jaksa yhtään mitään. Ainoastaan viikonloppuisin voi vetää päihteitä niin jaksaa jopa tehdä jotain.