Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotiaan naisen ei kannata alkaa opiskella enää uudelle alalle korkeakoulussa, hoitoalaa lukuunottamatta.
22.11.2017 |
Näin se vain on. Valmistuneena voi pahimmassa tapauksella olla jo päälle 35v. Ei sen ikäistä naista kukaan huoli entry level-töihin. Harjoittelupaikatkin voi olla tiukassa.
Vanhemmille alanvaihtajille pitäisi rehellisesti kertoa, että esim. tekniikan ja kaupan aloille ei ole järkeä kouluttautua vanhana, jos ei ole aiempaa alan kokemusta.
Päälle 30v fiksu ratkaisu on hoitoala ja tietysti jos rahkeet riittää, niin lääkis. Mutta sinne voi joutua hakemaan monta vuotta ja se on pois taas työvuosista.
Ensisijaisesti jatkaa siinä jo olemassa olevassa ammatissa, jos uutta haluaa niin ammattiopisto nopein ja paras vaihtoehto, tai täydennyskoulutus. Korkeakoulua kannattaa harkita tarkoin vanhalla iällä, onko hyötyä. Ikäsyrjintä nimittäin on todellisuutta.
T: 37-vuotiaana insinööriksi valmistunut, nuoremmat vievät työpaikat, nyt täystyöllistettynä hoitoalalla
Kommentit (103)
Opiskelen sosiaalityötä ja kun katselen seminaariryhmääni, niin paikalla ei ole ainuttakaan alle 35 -vuotiasta. Keski-ikä on lähempänä 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama koskee kyllä miehiäkin. Keski-ikäisenä opiskelin taloustieteen maisteriksi ja työttömäksi jäin valmistumisen jälkeen kuten kaikki muutamat ikäiseni opiskelukaverinikin. Jos ei ole 25-vuotias ja vähintään kesätyökokemusta niin ei pääse entry level -töihin, koska pidetään parikymmisten harjoittelijoiden joukkoon liian vanhana ja kokeneena ja muihin töihin taas ei pääse kun ei ole tehnyt koskaan edes niitä entry level töitä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sosiaalityötä ja kun katselen seminaariryhmääni, niin paikalla ei ole ainuttakaan alle 35 -vuotiasta. Keski-ikä on lähempänä 50v.
No sosiaaliala on toinen hyvä vaihtoehto, jonne kelpaa vanhempikin nainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi olla mieluummin syytä vaihtaa käytäntöjä kuin opettaa naisille, että ei kannata opiskella enää aikuisena, että mihinkään ei kelpaa.
Ilävä kyllä ne käytännöt ja asenteet eivät noin vain muutu, vaikka ne olisivat kuinka väärin ja syrjiviä. Silloin kannattaa vain hyväksyä asia ja tehdä muita ratkaisuja.
Tämä yhteiskunta ihannoi nuoruutta, erityisesti naisten kohdalla.
Minä taidan olla tuleva syrjäytyjä, sillä olen 32 ja vasta ensi vuonna pääsen aloittamaan opinnot tekniikan alalla. Aiempaa työkokemusta siivouksesta ja kaupan kassalta. Hoitoalalle en kertakaikkiaan sovellu eikä kiinnosta. Opinnot jäisivät varmasti kesken ja työelämää en kestäisi kauaa. Eikä muutkaan sote-alat käy.
Eli mitä jää meille vanhemmille naisille, jotka eivät sovellu hoitoalalle?:(
Loppuelämän työttömyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla tuleva syrjäytyjä, sillä olen 32 ja vasta ensi vuonna pääsen aloittamaan opinnot tekniikan alalla. Aiempaa työkokemusta siivouksesta ja kaupan kassalta. Hoitoalalle en kertakaikkiaan sovellu eikä kiinnosta. Opinnot jäisivät varmasti kesken ja työelämää en kestäisi kauaa. Eikä muutkaan sote-alat käy.
Eli mitä jää meille vanhemmille naisille, jotka eivät sovellu hoitoalalle?:(
Loppuelämän työttömyys?
Yrittäjyys ja rikkaan miehen naiminen.
Joo. En työllistynyt mäkään opiskelemalleni tekniikan alalle. En itse asiassa edes valmistunut kun en saanut harjoittelupaikkaa. Alalla tyyliin "työvoimapula".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi olla mieluummin syytä vaihtaa käytäntöjä kuin opettaa naisille, että ei kannata opiskella enää aikuisena, että mihinkään ei kelpaa.
Ilävä kyllä ne käytännöt ja asenteet eivät noin vain muutu, vaikka ne olisivat kuinka väärin ja syrjiviä. Silloin kannattaa vain hyväksyä asia ja tehdä muita ratkaisuja.
Tämä yhteiskunta ihannoi nuoruutta, erityisesti naisten kohdalla.
Vääryyttä ei pidä koskaan hyväksyä, muutenhan se ei koskaan muutu.
No jopas. minä ajattelin vaihtaa tekniikan alalle (diplomi-insinööri). Olen 28 eli yli 33 kun valmistuisin. Tunnen yhden joka opiskeli seitsemän lapsen jälkeen 5-kymppisenä DI ksi ja revittiin koulusta töihin.
En sitten tiedä onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Hoitaja olen ja niitä hommia en todellakaan aio tehdä. Lääkäriksi en halua, koska ne samat potilaat. Sitä kyllä harkitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi olla mieluummin syytä vaihtaa käytäntöjä kuin opettaa naisille, että ei kannata opiskella enää aikuisena, että mihinkään ei kelpaa.
Ilävä kyllä ne käytännöt ja asenteet eivät noin vain muutu, vaikka ne olisivat kuinka väärin ja syrjiviä. Silloin kannattaa vain hyväksyä asia ja tehdä muita ratkaisuja.
Tämä yhteiskunta ihannoi nuoruutta, erityisesti naisten kohdalla.Vääryyttä ei pidä koskaan hyväksyä, muutenhan se ei koskaan muutu.
No miten muuttaisit asiaa?
Millä asteella opiskelitte? Kuinka miesvaltaisista aloista oli kyse? Miten opiskelumenestys ja kiinnostus, ajattelitteko että olette löytäneet sen oman jutun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas. minä ajattelin vaihtaa tekniikan alalle (diplomi-insinööri). Olen 28 eli yli 33 kun valmistuisin. Tunnen yhden joka opiskeli seitsemän lapsen jälkeen 5-kymppisenä DI ksi ja revittiin koulusta töihin.
En sitten tiedä onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Hoitaja olen ja niitä hommia en todellakaan aio tehdä. Lääkäriksi en halua, koska ne samat potilaat. Sitä kyllä harkitsin.
No ainahan löytyy poikkeuksia, ja hyvä niin. Jos ei muuta niin saavat höynäytettyä toiveikkaita ihmisiä opuskelemaan alaa, kun nettisivuilla koulutusta mainostetaan näillä "uratarinoilla", jotka eivät kerro mitään alan trendeistä tai oikeista tilastoista.
Ovat lähinnä onnekkaita sattumia ja taustalla usein alaa liippaavaa työkokemusta ja suhdeverkosto.
Vierailija kirjoitti:
Millä asteella opiskelitte? Kuinka miesvaltaisista aloista oli kyse? Miten opiskelumenestys ja kiinnostus, ajattelitteko että olette löytäneet sen oman jutun?
Itse ajattelen, että olisin ollut erittäin hyvä siinä työssä. Mutta, elämä kulkee eteepäin ja maailmassa on monia muitakin kiinnostavia asioita. -aikaisempi kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas. minä ajattelin vaihtaa tekniikan alalle (diplomi-insinööri). Olen 28 eli yli 33 kun valmistuisin. Tunnen yhden joka opiskeli seitsemän lapsen jälkeen 5-kymppisenä DI ksi ja revittiin koulusta töihin.
En sitten tiedä onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Hoitaja olen ja niitä hommia en todellakaan aio tehdä. Lääkäriksi en halua, koska ne samat potilaat. Sitä kyllä harkitsin.
Mainittakoon myös että meillä on lapsiluku täynnä ja pysyvä ehkäisy hoidettu. Mies haluaa tulevaisuudessa olla enemmän kotona sillä tähän asti on tehnyt uraa. Itsellä on siis hyvät mahdollisuudet edetä työmarkkinoilla ilman perherasitteita, lapset on jo isoja, heillä on isä ja mitään vapaita ei ole enää tulossa.
Hoitoala nyt ei vaan ole mun juttu. Mieluummin kuolen nälkään kuin teen sitä hommaa.
Mut ap:lla on toki oikeus mielipiteeseensä, mikään totuus se ei ole missään tapauksessa.
Pakko allekirjoittaa. Entrypaikat vievät ne nuoret, kokeneemman paikkoihin ei ole sitä kokemusta. Itse palasin toisen tutkinnon (DI) jälkeen alkuperäiselle alalleni, koska työmahdollisuuksia ei yksinkertaisesti kaltaiselleni väliinputoajalle ollut.
Vierailija kirjoitti:
Näin se vain on. Valmistuneena voi pahimmassa tapauksella olla jo päälle 35v. Ei sen ikäistä naista kukaan huoli entry level-töihin. Harjoittelupaikatkin voi olla tiukassa.
Vanhemmille alanvaihtajille pitäisi rehellisesti kertoa, että esim. tekniikan ja kaupan aloille ei ole järkeä kouluttautua vanhana, jos ei ole aiempaa alan kokemusta.Päälle 30v fiksu ratkaisu on hoitoala ja tietysti jos rahkeet riittää, niin lääkis. Mutta sinne voi joutua hakemaan monta vuotta ja se on pois taas työvuosista.
Ensisijaisesti jatkaa siinä jo olemassa olevassa ammatissa, jos uutta haluaa niin ammattiopisto nopein ja paras vaihtoehto, tai täydennyskoulutus. Korkeakoulua kannattaa harkita tarkoin vanhalla iällä, onko hyötyä. Ikäsyrjintä nimittäin on todellisuutta.
T: 37-vuotiaana insinööriksi valmistunut, nuoremmat vievät työpaikat, nyt täystyöllistettynä hoitoalalla
Tällä ei nyt sitten mitenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että erikoistumisesta riippuen kokeneitakin insinöörejä on työttömänä jonnin verran. Ihan niitä miehiäkin.
Puheterapeuteista on aivan huutava pula. Meidän kaupungissamme on vuoden jonotus, oli sitten kyseessä kunnallinen tai yksityinen firma. Jos tänne joku tulisi ja perustaisi firman, saisi heti täyden asiakaslistan. Siitä vain alaa opiskelemaan, oli ikä mikä hyvänsä. Töitä piisaa.
Hmm meillä oli amk:sa ehkä joku 39 vee nainen ekalla vuosikurssilla, sai kuitenkin vallan hyvin harjoittelupaikan käsittääkseni. Raksapuoli kylläkin työllistää hyvin nyt.
Taitaisi olla mieluummin syytä vaihtaa käytäntöjä kuin opettaa naisille, että ei kannata opiskella enää aikuisena, että mihinkään ei kelpaa.