Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hirvittävän paha olla.
19.11.2017 |
Tätä vyyhteä on turha täällä hirveästi aukoa, on vain sellainen tunne että en enää jaksaisi.
Eilen ruokakaupassa aloin itkemään, kun en löytänyt sopivaa naudanlihavalmistetta, aiemmin vkolla töihin kävellessäni hoin itselleni puoliääneen "jaksaajaksaakylläjaksaa"-mantraa ja toisena aamuna silmät valui jotain märkää ja nieleskelin, että kyllä tämä tästä. Väsyttää enemmän tai vähemmän koko ajan. Vaikka nukkuisin 8-10h niin vkonloppuisin silti päiväunet parasta, arkiöisin 7-8h.
Avioliitto karilla, ei ole parisuhdetta vaan kämppisliitto ja ollut sitä kohta 2v. Eroamiseen olen kai liian läheisriippuvainen ja väsynyt, en yksinkertaisesti pysty tekemään kys siirtoa. Oma osuus kodista miehelle joka pystyisi tähän jäämään ja maksamaan lainaa yksinkin ja etsimään vuokraluukku (näillä hinnoilla ja tuloillani ehkä yksiö-kaksio) ties mistä, hyvällä tuurilla nuoremman lapsen yläkoulun läheltä, en tiedä.
Lisäksi vääntöä, normi kai, teinien kanssa, huono äiti ja tiukkis olen eikä minusta kukaan tykkää sanoi nuorempi eilen yms.
Ikävöin on/off-tyyliin myös äitiäni joka kuoli hyvinkin nuorena mutta siitäkin jo vuosikymmen eli en tajua miksi sekin kaivelee, eikö silloin riittänyt pienten kanssa aika tai muu prosessoida kunnolla asiaa vai liittyykö omaan vanhenemiseen (täytin juuri 40v) en tiedä. Suru on pohjaton kun asiaa mietin ja itken kuin pikkutyttö sitä välillä, yhä.
Sitten fyysisia vaivoja joista ei tässä sen enempää, olen vain aika loppu, finaalissa, kaput, slut.
Saisikohan sitä joulunaikaa lomaa, täytyy yrittää, jaksaisikohan sitä siihen asti ja jos jaksaisi joulua laittaa niin se ehkä piristäisi...olisi ihanaa päästä yhdelle valmiille jouluaterialle, mutta eipä ole paikkaa eikö ihmisiä jotka sen tarjoaisi.
Väsyttää.
Kommentit (17)
Kuulostat ihan uupuneelta. Käy työterveydessä ja kerro tuntemuksista. Parhaassa tapauksessa ohjaavat esim. terapiaan, tai saat sairaslomaa toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Täällä vastoinkäymisiä riittänyt viimeiset 8vuotta ja äitini kuoli vuosi sitten.
Töissä yks karsee pimu joka nälvii jatkuvasti.
Välillä on päiviä että tekis mieli vaan vetää peiton korville ja nukkua. Työmatkat itken välillä kun ei vaan jaksa.
Mutta, mene työterveyteen ja kerro tuntemukset siellä. Pyydä saikkua jos eivät sitä kirjoita oma-aloitteisesti. Itse kävin useamman kerran ja mua taputettiin olkapäälle ”olet vahva, kyllä sä pärjäät. Soita jos tilanne muuttu tai jatkuu”. Joo, soitin ja taas sama homma.
Minimoin kaiken turhan. Mitä jos kämppä vähän sekaisin?! So what. Teen välttämättömimmät asiat ja yriyän olla itselleni armollinen.
Tsemppiä sulle ja halaus.
Terapia voisikin olla tarpeen, mutta se olisi pois työajasta joka täytyisi sitten tehdä takaisin enkä oikeasti jaksaisi enää yhtään pidempiä työpäiviä. Nytkin unelmoin vaikkapa 6-7h työpäivistä, mutta turhaan. Olenko edes elossa muutaman vuoden päästä, äitini ei ollut.
Ap
Eikä minulla/perheellämme ole varaa minun palkattomaan s.lomaan, sitähän se olisi jos uupumus olisi diagnoosi.
Kiitos kannustavista viesteistä ja voimia teille muillekin jotka koette vastaavia tunteita. Yksi aamu mies toivotti jaksamista työpäivään, totesin lakonisesti, että ei kai ole vaihtoehtojakaan, ihmisen jaksettava kunnes puupalttoo kutsuu, toivoton olo kaikkinensa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Täällä vastoinkäymisiä riittänyt viimeiset 8vuotta ja äitini kuoli vuosi sitten.
Töissä yks karsee pimu joka nälvii jatkuvasti.
Välillä on päiviä että tekis mieli vaan vetää peiton korville ja nukkua. Työmatkat itken välillä kun ei vaan jaksa.Mutta, mene työterveyteen ja kerro tuntemukset siellä. Pyydä saikkua jos eivät sitä kirjoita oma-aloitteisesti. Itse kävin useamman kerran ja mua taputettiin olkapäälle ”olet vahva, kyllä sä pärjäät. Soita jos tilanne muuttu tai jatkuu”. Joo, soitin ja taas sama homma.
Minimoin kaiken turhan. Mitä jos kämppä vähän sekaisin?! So what. Teen välttämättömimmät asiat ja yriyän olla itselleni armollinen.Tsemppiä sulle ja halaus.
Tsemppi ei auta, mutta Jeesus auttaa - kokeilkaapa rukoilla Häntä, tulette tosiaan yllättymään... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni plussa, että mies toivotti jaksamista työpäivään. Pieni elämänpinna. Tämmöinen toivotus kertoo ainakin sen hetken hyvästä tahdosta.
Saisittekohan ketään lastenne seuraksi ja turvaksi viikonlopuksi pe-su? Kummeja, omia sisaruksianne tms? Menisitte pe-su hotelliin, ei kauaksi, ettei matkoihin mene liikaa aikaa. Eka iltana ei mittään keskustelua, vain lepäämistä ja pitkät yöunet. Saisitte puhuttua, jos siis jaksatte, onko kämppisliitossanne mitään aineksia parisuhteeseen. Jos kaiken arjen ja väsymyksen alta saisi kaivettua jäänteitä tykkäämisestä ja muistoja intohimosta, nostaisitte ne esiin muisteltavaksi ja puhaltaisitte niitä henkiin. Laittakaa youtubesta muistojenne musiikkia ja tanssikaa. Yksi asia voi johtaa toiseen.
Tee masennustesti. Niitä on netissä. Onko niin, että masentunut saa sairaslomaa, vaikka uupunut ei saa? Työterveydessä tehdään myös masennustestejä. Masennus on sairaus. Sairas saa sairaslomaa, ainakin pitäisi. Kerro työterveydessä myös tarkkaan fyysiset vaivasi, älä vähättele. Pyydä selkeästi sairaslomaa vedoten myös fyysisiin vaivoihisi. Ne ovat varmaan myös väsymyksesi pohjalla.
Jaksa mennä työterveyteen!
Osaatko ajatella mahdollisuutta, että ilmoittaisit perheelle, että joulun eteen et jaksa tehdä tänä vuonna välttämättä mitään? Että sulla ei nyt mene oikein hyvin?
Mietin vain, että äidit jäävät suorittamaan vaikka sitten mennään saappaat jalassa kaaoksen rajan yli, joka ehkä olisi voitu välttää jos olisi ajallaan ilmoitettu, että nyt on liikaa kuormaa. Jos lapset ovat jo teinejä, niin voit jättää porukan oman onnensa nojaan ja painua jonnekin lepäämään.
Minun on vaikea pitää kunniallisena sitä, ettei naiset varoita perhettä siitä, missä mennään. Toki kulttuuri tuntuu sitä yhä edelleen vaativan, ja moni mies vapaamatkustaa sydämensä halusta ja teineilee mukana. Mutta jos tulevaisuus joka tapauksessa tulee tapahtumaan ilman sinua pitämässä perheen raamia kasassa, niin parempihan porukan on valmistautua asiaan jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi arkea ja pessimistinen ihminen! Kenellä luulet helppoa olevan siihen malliin kun luulet? Ei elämä ole pilvilinnoja ja kermavaahtoa ja shampanjaa, valtaosa kurjaa puurtamista.
Mutta - siitä voi tehdä itselleen ja toisille huomattavasti helpomman lopettamalla valitus ja omaan napaan tuijotus! On itse löydettävä ne voimavaransa ja pienet arjen ilot ja valopilkut. Ei niitä kenellekään minkäänlainen terapeutti tai lääke tuosta vain ojenna, sen paremmin kuin mikään jeesuskaan. Terapeutista voi kyllä olla hyvä apu silmien avaajana ja omien voimavarojen ja ratkaisujen löytämisessä. Silloinkin työ on tehtävä itse, terapeutti antaa ehkä suuntavinkkejä ja auttaa avaamaan silmät.
Jos kotona et saa suuta auki ja vaadi keskustelua perheen kesken, työn ja vastuun jakoa, on syy omasi. Varmasti koti-ilmapiiri on kireä ja jännittynyt kun äiti kulkee happaman katkerana ja tiuskii. Äiti on kodin sydän ja määrää suurelta osin kodin viihtyvyyden. On osattava ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa vaatia jotain myös itselle!
Väsymys ei ole sairaus ja siitä ei sairauslomaa saa. Siihen ei ole diagnoosia olemassa. Olosuhteet pitää pyrkiä muuttamaan niin että koko perhe jaksaa!
Ohitan 9 tekstin kokonaan, hän ei tiedä mitään mm taustastani, elämänkokemuksistani tai muustakaan joten ei ole millään muotoa pätevä olemaan noin ylimielinen ja vähättelevä. Lisäksi hän ymmärtää ja tietää ihmisen psyykeestä yhtä paljon kuin kastemato.
Se on totta ettei uupumuksesta saa palkallista s.lomaa, masennuksesta sen sijaan saa. Selittänee osaltaan tämän maan valtavaa masennusdiagnoosin saanutta joukkoa vaikka toki heitä paljon onkin ja syyt siihen lienevät yhtä moninaiset kuin mitä kys ihmisiä on..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä voi myös testata:
- syö kalanmaksaöljyä, B- ja D-vitamiinia ja rautaa. Esim. raudan puute väsyttää yllättävästi ja uupumuksen päälle on hirveää.
- ulkoilua vähintään 20-30min reipasta kävelyä päivässä. saa kosketuksen kroppaan mikä voi kiireisessä arjessa jäädä vähille. kuuntele ulkoilman ääniä, tarkkaile ihmisiä ja omaa kehoa.
- kokeile mindfulness-appia. voi tuntua tosi hölmöltä aluksi, mutta jo 5 minuuttia oman itsensä kanssa tekemättä mitään voi tuoda yllättävän paljon virtaa siihen muuhun päivään.. itse terapiassa alkavan uupumuksen kanssa harjoiteltiin mindfulness-tekniikoiden käyttöä ja yllättävästi on saanut siitä apua kun meinaa alkaa ahdistaa. suosittelen.
Kiitos 11 vinkeistä, kalaöljy kuulunut ruokavaliooni on/off-tyyliin vuosia ja kalaruokia syön viikottain. D-vit otan päivittäin 20-50mikrog. Hb:n mukaan raudanpuute ei minua kosketa, se oli raskausaikoinakin matalimmillaan 134.
Reipasta kävelyä ulkoilmassa tulee päivittäin n.40-50min plus muu ulkoilu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Täällä vastoinkäymisiä riittänyt viimeiset 8vuotta ja äitini kuoli vuosi sitten.
Töissä yks karsee pimu joka nälvii jatkuvasti.
Välillä on päiviä että tekis mieli vaan vetää peiton korville ja nukkua. Työmatkat itken välillä kun ei vaan jaksa.Mutta, mene työterveyteen ja kerro tuntemukset siellä. Pyydä saikkua jos eivät sitä kirjoita oma-aloitteisesti. Itse kävin useamman kerran ja mua taputettiin olkapäälle ”olet vahva, kyllä sä pärjäät. Soita jos tilanne muuttu tai jatkuu”. Joo, soitin ja taas sama homma.
Minimoin kaiken turhan. Mitä jos kämppä vähän sekaisin?! So what. Teen välttämättömimmät asiat ja yriyän olla itselleni armollinen.Tsemppiä sulle ja halaus.
Tsemppi ei auta, mutta Jeesus auttaa - kokeilkaapa rukoilla Häntä, tulette tosiaan yllättymään... :-D
Minä uskon lauermaan kaikkivaltiaaseen. Hän kaiken yllä tietää kyllä, KAIKKIA emme pysty auttamaan,,, EMME edes ihan KAIKKIA. minä olen hannu sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Täällä vastoinkäymisiä riittänyt viimeiset 8vuotta ja äitini kuoli vuosi sitten.
Töissä yks karsee pimu joka nälvii jatkuvasti.
Välillä on päiviä että tekis mieli vaan vetää peiton korville ja nukkua. Työmatkat itken välillä kun ei vaan jaksa.Mutta, mene työterveyteen ja kerro tuntemukset siellä. Pyydä saikkua jos eivät sitä kirjoita oma-aloitteisesti. Itse kävin useamman kerran ja mua taputettiin olkapäälle ”olet vahva, kyllä sä pärjäät. Soita jos tilanne muuttu tai jatkuu”. Joo, soitin ja taas sama homma.
Minimoin kaiken turhan. Mitä jos kämppä vähän sekaisin?! So what. Teen välttämättömimmät asiat ja yriyän olla itselleni armollinen.Tsemppiä sulle ja halaus.
Tsemppi ei auta, mutta Jeesus auttaa - kokeilkaapa rukoilla Häntä, tulette tosiaan yllättymään... :-D
Minä uskon lauermaan kaikkivaltiaaseen. Hän kaiken yllä tietää kyllä, KAIKKIA emme pysty auttamaan,,, EMME edes ihan KAIKKIA. minä olen hannu sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia.
Ja sen kyllä huomaan. Lauermalaisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitapa tyttö ryhdistäytyä ja aikuistua.
Kuulostaa siltä,että sulla voi olla jopa masennus. Käy lääkärissä.
Entä onko kilpirauhasen arvot otettu?
Olet uupunut ja stressaantunut selvästi. Tarvitset lepoa ja hellää hoitoa.
Alue: Aihe vapaa
Lämpimiä ajatuksia sinulle. Myös kämppisliitossa, se masentaa. Sulla onneksi jo isot lapset niin siirtyminen vuokrakämppäänkin mahdollista. Mieti sitä vakavasti. Voimia