Lue keskustelun säännöt.
Suutuin 4 v. lapselle liikaa! ):
16.11.2017 |
Karjui kurkku suorana vaikka kuinka ja jatkoi. (Syystä että halusi vaihdella koko ajan seuraavan päivän vaatteita ja sanoin ettei enää onnistu.) Menetin malttini lopulta ja sanoin että jos ei karjuminen lopu niin soitan kohta poliisit tai naapurit soittavat. Sitten selvensin että poliisit tulisivat siis sanomaan että pitää olla rauhassa ja antaa kotirauha naapureille. Ahdistaa miten tyhmästi tein ja menetin malttini. Pojalla tapana kertoa pväkodissa heti ensimmäisenä opeille tällaset jutut, ai kamala...
Pyysin pojalta anteeksi. Keskusteltiin ja selvensin asiaa. Jääkö lapselle traumat?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pliis vastatkaa, olen ihan stressaantunut tästä. En osaa suhteuttaa tekoni vakavuutta, kun ei ole vertailukohteita. Kuinka pahasti tuli tehtyä? ):
No ei kai tuo nyt niin vakavaa ole, kuulostaa inhimilliseltä erheeltä?
Noh, hyvin olet lapsen kasvattanut jos on päiväkodissa kiintynyt opeen ja uskaltaa kertoa tuollaisia siellä. Tarkoitan vain, että ne lapset joilla oikeasti pelottaa oma vanhempi, eivät "heti ensimmäisenä" kerro näitä opelle.
En usko että on jäänyt traumoja. Teit oikein kun pyysit anteeksi ja tunnet tervettä syyllisyyttä. Nyt voit päästää tapahtuneesta irti ja antaa olla. Kaikki vanhemmat joskus menettää hermot ja usko tai älä, kyllä päiväkodin opeilla ja hoitajillakin menee hermot ihan varmasti välillä. Kyllä se ope ottaa tuon puheeksi, jos hänellä herää huoli ja voit sitten selittää tarkemmin. Ja kyllähän ne on tottuneet siellä kaikenlaisista riidoista vanhempien kanssa kuulemaan, terve lapsi puhuu isommista tunne-elämyksistä vapaasti.
Lapset mokaa, ja niin myös aikuiset. Tärkeintä pyytää anteeksi eikä syyllistää lasta omasta virheestä, kun kantti ei kestä myöntää omaa mokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsia, mutta ei sille voi mitään, joskus voi maltti mennä ja sitten sanoo jotakin mitä ei tarkoita. Ihmisiä me vaan ollaan. Älä murehdi liikaa, olet varmasti hyvä äiti.
Huh,kiitos kovasti vastauksista. Ne auttoivat suhteuttamaan. Elämä jatkuu. (:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, olen joskus itsekin menettänyt malttini lapsen huutamiselle ja kiljumiselle ja todennut, että naapurit soittavat varmaan kohta poliisit kun eivät jaksa kuunnella huutoa... Eipä ole tainnut traumoja jäädä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä maailman rakentavinta vanhemmuutta, mutta silti lähes kaikki sitä tekevät. Ja onhan se ihan mahdollista, että joku soittaa poliisit jos tuntiakaupalla lapsi huutaa. Löysää hiukan, ei tuollainen nyt mitenkään traumatisoi, et sentään uhkaillut vankilalla.
Minua uhattiin lapsena joskus lasten kodilla!