Lue keskustelun säännöt.
Mitä saitte mukaan muuttaessanne omaan kotiin?
16.11.2017 |
Mitä te saitte kotoa mukaanne, kun muutitte omaan asuntoonne?
Itse en muista saaneeni vanhemmiltani mitään apuja! Siis itse keräsin jotain muutamia astioita ja pienen keittiönpöydän ja vanhoja huonekaluja mummolan vinniltä mukaani, mutta en muista että vanhempani olisivat millään tavalla auttaneet tai osallistuneet mihinkään. Runkopatjan ostin omilla, vähillä rahoillani. Vanhempani taisivat ostaa keittiöön kaksi jakkaraa, kun valitin ettei mulla ole lainkaan tuoleja, mutta nekin olivat jotain todella halpoja ja huonoja, ja annettiin vastentahtoisesti ja pitkin hampain. Ensimmäinen asuntoni olikin tosi ankea, ei mattoja, ei verhoja, ei imuria tai mitään siivousvälineitä, ei juuri mitään keittiötarvikkeita... Minä olin yksinäinen ja vähän masentunut, varmaan osittain juuri ankean asunnon takia.
Näin jälkikäteen ajateltuna vanhempieni (hyvät tulot, ihan normaaleja ihmisiä) toiminta tuntuu tosi kummalliselta. Eivätkö he halunneet auttaa vai eivätkö tajunneet tilannetta vai mitä ihmettä päässä liikkui?
Kommentit (67)
Peilin, lipaston ja sängyn. Kaiken muun ostin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat auttoivat todella paljon ja olen siitä heille kiitollinen!
Isoimmat huonekalut ostin itse, mutta vanhemmat ostivat paljon ruokailuvälineitä, keittiötarvikkeita, ihania sisustusjuttuja, lipaston, penkin, ym. :) eipä ole koskaan tarvinnut asua ankeassa kodissa.
Mikron, stereot, läppärin, kaksi vieraspatjaa, keittiön pöydän, putkitelkkarin, joitain keittiövälineitä, lakanoita, kirjahyllyn ja muuta pientä tarpeellista. Stereot ja läppäri oli käytössäni jo vanhemmilla asuessani. Muilta sukulaisilta sain myös tarpeettomaksi jääneen sohvan ja tv-tason. Olin alaikäinen muuttaessani ja sain kyllä ihanan paljon apua, vaikka köyhästä perheestä olenkin.
Sängyn, kirjoituspöydän, tv-tason, minitelkkarin, vaatteita, kirjoja ja jotain sellaista. Jonkin verran astioita olin saanut lahjaksi. Ja tehtiin lainasopimus takuuvuokraan ja ensimmäiseen vuokraan, jotka minun oli määrä maksaa takaisin.
Ensimmäinen asuntoni oli todella pieni soluasunto, käytännössä n. 10 neliön huone. Siellä pidettiin mainioita pirskeitä kavereiden kanssa.
Munkin vanhemmat oli ihan hyvätuloisia, lähettivät matkaan pilkallisten toivotusten kera "et sinä kuitenkaan tule pärjäämään".
Vähän olen kyllä kateellinen niille kavereille, joiden vanhemmat on oikeasti auttaneet kun on muuttaneet omilleen, makselleet ruokia, vuokria jne. Mutta ainakin opin pärjäämään itsekseni, ilman toisten apua, piti välillä olla kekseliäs että selvisi kun rahat meinasi loppua kesken. Mutta tässä sitä ollaan :)
Soluasuntoon muuttaessa oman kirjoituspöytäni, kirjoituspöydän tuolin, sängyn ja kirjahyllyn, sekä vähän astioita. Vanhempani aikoinaan muuttivat pelkkien matkalaukkujen kanssa, ja äiti halusi että minulla olisi helpompaa. Niinpä oli esim. huonekaluja uusiessa laittanut vanhat käyttökelpoiset vintille talteen kun tilaa oli, ja soluasunnosta poikaystävän kanssa yhteen muuttaessa saimme mm. sohvapöydän ja imurin. Vanhojahan ne kaikki tavarat olivat (useimmat vähintään 20 v vanhoja), mutta toimia. Toivottavasti voin vastaavasti auttaa omaa lasta kun hän muutta omilleen, joko antamalla tavaroita tai rahaa tarpeellisiin hankintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin soluun, jossa suurimmat kalusteet oli valmiina. Äidin kanssa käytiin shoppailemassa ennen muuttoa mukaan ainakin astioita ja muita keittiön tykötarpeita, kuten juustohöylä, pyykkiteline, lakanoita, pyyhkeitä, imuri.
Opiskelemaan lähtiessä sain omasta huoneestani tietysti ne huonekalut mukaan, jotka halusin, muistaakseni ainakin sängyn, hyllyn ja työpöydän otin mukaan. Äidin kanssa käytiin ostamassa uuteen kotiini matto, verhot, siivousvälineet ja välttämättömät keittiötarvikkeet, muistaakseni lasit, lautaset, ruokailuvälineet neljälle hengelle... Kahvinkeittimen sain mummolta. Eipä sinne 25 neliön yksiöön paljon muuta mahtunut. Tuosta on aikaa jo melkein parikymmentä vuotta. Oudolta kuulostaa kyllä vanhempiesi toiminta! Olivatko minkä ikäisiä ja millaisissa oloissa itse kasvaneet? Joskus huomaan, että iäkkäät ja ehkä itse hyvin niukoissa oloissa eläneet ihmiset eivät tajua, että nykypäivänä lapsilla pitää olla esim. harrastusvälineitä tai vaikka polkupyörä, kun heidän lapsuudessaan sellainen oli ylellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain aika vähän, jotain liinavaatteita ja vastaavia isoäidiltä. Äiti antoi ainakin ompelutarvikkeita.
Nyt olemme pikkuhiljaa keränneet kaikenlaista siltä varalta kun kolme teini-ikäistä aikanaan muuttaa kotoa omilleen. Ollaan sovittu että saavat meiltä käytettyä tavaraa, voivat sitten hävittää niitä ja ostaa itse mieleistä tilalle pikkuhiljaa. Vanhin täyttää kohta 18, hänelle on vintillä kerättynä jo oikeastaan kokonainen koti-irtaimisto. Vain imuri ja kahvinkeitin puuttuu. Saa mukaansa omasta huoneesta kaikki huonekalut, vintillä on astioiden, lamppujen ja liinavaatteiden lisäksi keittiön pikkupöytä ja tuoleja sekä kaunis sohvaryhmä. Kaksi muuta lasta on nuorempia, olemme miettineet että valitettavasti saattaa tulla kuolinpesiä tms. tavaraa jota taas säilötään heitä varten. Jos ei tule, aina parempi. Siinä tapauksessa hommataan tutuilta ja kirppareilta käytettyjä juttuja.
En saanut mukaan mitään lukuun ottamatta omia vaatteitani ja tavaroitani sekä pientä pahvilaatikollista vanhoja astioita. Muutama ruokailuväline, lasi ja lautanen sekä pieni kattila. Kaiken muun ostin itse. Huonekalut, matot, verhot, televisio, pyykinpesukone ym. isommat ja pienemmät jutut. Olin varautunut muuttoon jo teini-iästä alkaen säästämällä rahaa. Ehkäpä vanhempasi halusivat vähän ravistella sinua ap ymmärtämään, että aikuisena olet itse vastuussa itsestäsi ja sinun kuuluu maksaa omat menosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astioaston ja muuta keittiösälää, lakanoita ja pyyhkeitä, kaikki huonekalut omasta huoneestani. Muutin ylioppilasjuhlien aikaan ja toivoin lahjaksi kotiin tarpeellisia juttuja ja rahaa huonekaluihin. Yhteensä sain rahaa/lahjakortteja lähes 1000€ edestä.
Kauhean ankeita vanhempia teillä jotka eivät auta. Ymmärrän vain siinä tilanteessa jos oikeasti ei ole rahaa auttaa.
Kyllä itse aion auttaa myös omia lapsia kun muuttavat, en halua että lapsilla kurjat oltavat. Omat vanhemmat auttoivat myös minua aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vaatteeni otin matkalaukkuun, en muuta. Omalle lapselle oon antanut kaikkea mitä on tarvinnut, mutta halusi ostaa vähän itsekin oman makunsa mukaisia.
Ymmärrän kyllä ihmettelysi. Minulla tilanne oli hieman toisenlainen. Minulla oli rahaa kertynyt jonkin verran koska kesti hetki lähteä kotoa (saada opiskelupaikka) ja ehdin olla töissä ja säästää. Tarvitsin oikeastaan lähinnä muuttoapua, jota sain. Olin kerennyt hankkia kaikenlaista kodintarviketta jo valmiiksi. Kirppiksiltä ja uutena.
Pidin ongelmallisena sitä että äitini olisi halunnut ostaa kaikenlaista aikuisille lapsilleen. Moni pitää nyt kiittämättömänä mutta minulla on oma makuni ja haluan vaikuttaa itse omiin asioihini. Äidin hankinnat tuntuivat halulta päättää toisen puolesta tai toisaalta ostaa jotain ihan turhaa kun halvalla sai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin valmiiksi kalustettuun opiskelija-asuntolaan, joten ihan hirveästi mitään en tarvinnut.
Vanhemmat kyllä antoi liinavaatteet, vähän astioita (ihan hirväesti niitäkään ei olisi solukeittiöön edes mahtunut), verhot ja tosiaan kaksi mattoa, sekä vedenkeittimen. Niin, ja isä osti mulle tietokoneen, ja olinkin opiskelijaporukan ainoa, jolla oli oma kone, kun 1990-luvun alkupuolella opintoja aloitettiin. Se oli iso juttu, mutta isä piti sitä tärkeänä, koska oli itse jossain sellaisessa työssä, missä tietokoneita jo silloin tarvittiin koko ajan.
En mitään.
Sen sijaan minun odotettiin antavan rahaa kotiin pienestä palkastani.
En muista saaneeni yhtään mitään. Kaikki mitä otin mukaani, olin jo teininä ostanut itse tienaamilla rahoilla omaan huoneeseen kuten esim. Kirjahylly, matto ja astioita. Sängyn sain tuttavalta lahjaksi, häneltä myös joitain astioita ja verhot toiseen ikkunaan.
Onneksi omat vanhempani välittävät minusta ja auttoivat
Lähinnä huonekasveja, ja säkillisen perunoita. Ihan hyvät eväät.
Miksi sinun vanhempien pitäisi ostaa sinulle tarvekaluja kun olet aikuinen ihminen? Tiedän kyllä että nykyään monet paapovat aikuisia lapsiaan ja ostavat niille kaiken mitä ne kehtaa pyytää mutta en pidä sitä kenenkään velvollisuutena.