Lue keskustelun säännöt.
Mitä saitte mukaan muuttaessanne omaan kotiin?
16.11.2017 |
Mitä te saitte kotoa mukaanne, kun muutitte omaan asuntoonne?
Itse en muista saaneeni vanhemmiltani mitään apuja! Siis itse keräsin jotain muutamia astioita ja pienen keittiönpöydän ja vanhoja huonekaluja mummolan vinniltä mukaani, mutta en muista että vanhempani olisivat millään tavalla auttaneet tai osallistuneet mihinkään. Runkopatjan ostin omilla, vähillä rahoillani. Vanhempani taisivat ostaa keittiöön kaksi jakkaraa, kun valitin ettei mulla ole lainkaan tuoleja, mutta nekin olivat jotain todella halpoja ja huonoja, ja annettiin vastentahtoisesti ja pitkin hampain. Ensimmäinen asuntoni olikin tosi ankea, ei mattoja, ei verhoja, ei imuria tai mitään siivousvälineitä, ei juuri mitään keittiötarvikkeita... Minä olin yksinäinen ja vähän masentunut, varmaan osittain juuri ankean asunnon takia.
Näin jälkikäteen ajateltuna vanhempieni (hyvät tulot, ihan normaaleja ihmisiä) toiminta tuntuu tosi kummalliselta. Eivätkö he halunneet auttaa vai eivätkö tajunneet tilannetta vai mitä ihmettä päässä liikkui?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat vanhempani välittävät minusta ja auttoivat
Mihin perustat vihjailusi, etteivät joidenkin toisten vanhemmat ole heistä välittäneet, koska eivät ole auttaneet (=ostaneet tavaroita)? Kaikilla ei välttämättä ole siihen varaa tai haluavat kasvattaa lapsensa pärjäämään omillaan.
Kaikilla ei ole varaa ja luulen että usean vanhemmat ja isovanhemmat ovat aloittaneet oman elämänsä "tyhjästä". Mummo kertoi ettei ollut juuri mitään kun menivät avioon sota-aikana. Muutamia käyttövaatteita oli
puolityhjässä matkalaukussa.
Seuraava sukupolvi 60-70 luvulla sai jotain kasaan jos pitivät häät, niin tuli käyttötavaraa häälahjoina. Astioita ja vuodevaatteita mutta kaikki muu pitänyt laittaa omin varoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut juuri mitään mukaani, vaatteet vaan.
Vanhempani ostivat kaupasta uutta ja maksoivat ne. Sängystä pesukoneeseen.
Kaikki huonekalut ja tavarat omasta huoneestani, lisäksi sain siskolta hänen vanhoja valaisimia ja ruokapöydän + 4 tuolia. Astioita, lakanoita ja pyyhkeitä olin saanut yo-lahjaksi.
Sain siis mukaani kaiken tarpeellisen ja vanhempani vielä auttoivat muutossa, siis isä hankki pakun ja peräkärryn ja porukassa vietiin kaikki tavarat uudelle kotipaikkakunnalleni monen sadan kilometrin päähän. Olen aina ollut tosi kiitollinen kaikesta vanhemmilleni, myös näistä hyvistä eväistä omilleen muuttaessa.
2 kassia vaatteita ja sulloin kassiin mukaan jotain keittiövälineitä :-) matkustin junalla venäjälle ja aloitin opinnot asuntolassa :-) hankin duunipaikan venäjällä ja ostin kalliit vaatteet päälle. sitten kirjoitin itseni yliopistoon suomessa sisään ja bailasin yliopiston bileissä hyvissä vaatteissa. opinto ja asumistuilla ostin ruokaa ja bailasin viimeistä euroa myöten. sitten se bailaaminen loppui ja siirryin hyvään työhön. sitten perustin yrityksen ja aloin taas bailaamaan. sillä ei ole mitään väliä saako materiaa kotoa mukaan. hyvät arvot, ahkeruus ja kiltteys vie pitkälle :-)
Sain karmean keraamisen teekannun ja teräksisen kahvipannun. Kahvinkeittimiäkin oli olemassa. En juonut tuohon aikaa teetä enkä kahvia. Omat vaatteet sain ottaa. Liinavaatteitakaan en saanut. Nukuin monta vuotta kertakäyttölakanoissa. Olin alivuokralainen. Vuokraemännältä sain sängyn, patjan ja täkin käyttööni, samoin kirjoituspöydän. Ostin itse pari lasia ja muutamat aterimet. Siinä se. Näillä oli pärjättävä pari vuotta. Tsupparin oikealla ei paljoa osteltu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ne mitä mulla oli omassa huoneessani kotona, eli kulahtaneet muutaman istuttava sohva, tv-pöytä, kapea lautakasasänky patjoineen ja kirjoituspöytä. Sitten tietty teeveet ja tietokoneet ja sellaset. Joku isovanhemmilta jäänyt kahvinkeitin heltisi mukaan ja parit lusikat, veitset, haarukat, juomalasit ja lautaset.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki piti saada kerralla, ettei jää mitään roikkumaan. Ikävää odotella monta kuukautta vaikkapa sängynpäätyä, koska sitten joutuu siirtelemään tavaroita. Ja mukavampaa opiskelija aloittaa opinnot, kun kaikki on laitettu ja voi keskittyä siihen opiskeluun.
No ei tuo nyt ihan kerralla ole, jos remonttiakin on tehty. Ja huonekaluilla on useimmiten useamman viikon toimitusajat, kyllä niitä voi joutua odottelemaan.
Meillä on tuohon kyllä hyvin aikaa, kun asunto valmistuu jo helmikuussa ja tytöllä kuitenkin vielä koulu kesken. Koko loppukevät aikaa laittaa kuntoon, että pääsee lakkiaisten jälkeen muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikron, ruuanlaittoon tarvittavia välineitä, pesuaineita, imurin... Olin jo nuorempana alkanut keräilemään astioita ja lakanoita, ja silloisesta omasta huoneesta löytyi valmiiksi jo sängyt, telkkarit sun muut joten huonekaluja ei oikeastaan tarvinnut ostaa ollenkaan :) Sohvaa ei edes mahtunut ensimmäiseen asuntooni johon silloin 18-vuotiaana muutin.
Henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi sängyn, mikron, pyykkikoneen ja liinavaatteita. Kun vietiin isän kanssa muuttokuormaa, tehtiin samalla uudella paikkakunnalla kauppakierros ja ostettiin kirjahylly, pöytä ja tuoleja, kahvinkeitin, astioita, kaikki perusruokatarvikkeet, uudet peitto ja tyynyt... En edes muista mitä kaikkea tarttui mukaan, kun iskä pistin visan vinkumaan. Äiti ei varmaan olisi ollut ihan niin avokätinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tieni varsinaiseen omaan kotiin kulki parin opiskelija-asuntolan kautta, ja niihin ei oikein ollut tarvetta viedä mitään. Omaa ensimmäistä kotia kalustaessa olin sitten jo ollut omillani sen verran pitkään, että ei tullut vanhempien apu oikeastaan edes mieleen. Mutta ensimmäiset 6-7 vuotta muuttokuormani kulki helposti kantamalla. Hyvä niin, muutin aika monta kertaa.
Varmaan suurimman osan huonekaluistani, lähinnä lipastoja, kaappeja, ruokapöydän, pari käsinsolmittua mattoa, kaikki vaatteeni, kirjani, lakanoita, verhoja. Muistaakseni sohvan ostin uutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Vain omat vaatteeni ja läppärini. Muutin salaa pois kotoa 18 vuotiaana kun ei annettu lupaa muuttaa omilleen. (Isän mielestä mun piti jopa noudattaa sääntöjä mitä 16vuotiaana, ei annettu kotiavainta mulle vieläkään 18v vuotiaana... ei mulle annettu sitä ikinä, toisin kuin mun nuoremmille sisaruksille. Joilla ihme vapauksia muutenkin.)
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Vain omat vaatteeni ja läppärini. Muutin salaa pois kotoa 18 vuotiaana kun ei annettu lupaa muuttaa omilleen. (Isän mielestä mun piti jopa noudattaa sääntöjä mitä 16vuotiaana, ei annettu kotiavainta mulle vieläkään 18v vuotiaana... ei mulle annettu sitä ikinä, toisin kuin mun nuoremmille sisaruksille. Joilla ihme vapauksia muutenkin.)
Uliuli, valivali. Ihme marttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain isältäni punaisen myrskylyhdyn. Käski ripustaa porstuaan roikkumaan että kylällä miehet tietää mitä punaisen lyhdyn alta saa.
Lyhty edelleen porstuassa vaikka olen muuttanut useasti. Isäni kanssa en missään tekemisissä, isäni ei ole edes tavannut lapsenlapsiaan.
Sängyn ja työpöydän. Ja paljon kaikkia muita pienempiä juttuja. Äitini on tosin luonteeltaan sellainen, että jos sattuisin nyt valittelemaan ohimennen vaikkapa kulunutta paistinpannua niin saisin hyvin äkkiä uuden. :)
Ihmetouhua. Luulin että kotoa muutetaan sitten kun voi itse elättää itsensä työllä ja ostaa omat tarvikkeensa. Mutta näköjään sw menee niin että vanhemmat maksaa irtaimiston ja veronmaksajat vuokran. Nämä samat ihmiset sitten kehuvat kuinka ovat nuorena muuttaneet ja itsenäistyneet.
Isäni osti mulle mun ensimmäisen 32" taulutv:n, olin tosi otettu ku sitä ennen ollut vaan kuvaputkitv:itä:D Sitten myös keittiöpöydän& tuolit ja parit verhot. Muut huonekalut ostin itse kierrätyskeskuksista& kirppareilta. Sängyn sain kaverilta. Tämän lisäksi äiti antoi joitain omia astioita, paistinpannuja yms.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetouhua. Luulin että kotoa muutetaan sitten kun voi itse elättää itsensä työllä ja ostaa omat tarvikkeensa. Mutta näköjään sw menee niin että vanhemmat maksaa irtaimiston ja veronmaksajat vuokran. Nämä samat ihmiset sitten kehuvat kuinka ovat nuorena muuttaneet ja itsenäistyneet.
Noin kukaan ei voisi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Omat vaatteeni otin ja henkkoht tavarani. Itse sitten miehen kanssa hankittiin kaikki.
En edes odottanut vanhempiemme hankkivan mitään. Olimme 20-vuotiaita, eli mielestämme tosi aikuisia ja halusimmekin hankkia kaiken itse.