Suutun nykyään todella helposti

Niin, samat ovat sanat täälläkin. Mutta tiedät itsekin vastauksen. Tuota kierrettä on päästävä purkamaan. Itsekin unohdan, miten toiselta elämä tuntuu ja pieniltä ongelmat, kun on pari yötä nukkunut kunnolla. Pelkkä raivostumisen pysäyttely ja ulos säntäily on omiaan pahentamaan kiukkua ja myös sitä kautta niitä muita ongelmia. Itse olen kuitenkin raivoamalla saanut parisuhdeongelmat nytkähtämään eteenpäin, koska minulla on mies, joka ei edes havaitse kenenkään valittaneen mistään, ennen kuin alan rääkyä. Onko itselläsi mitään voitettavaa huutamalla, vai onko se tosiaan puhtaasti vain pakonomaista toimintaa ilman päämäärää ja tulosta?

Vierailija kirjoitti:

Niin, samat ovat sanat täälläkin. Mutta tiedät itsekin vastauksen. Tuota kierrettä on päästävä purkamaan. Itsekin unohdan, miten toiselta elämä tuntuu ja pieniltä ongelmat, kun on pari yötä nukkunut kunnolla. Pelkkä raivostumisen pysäyttely ja ulos säntäily on omiaan pahentamaan kiukkua ja myös sitä kautta niitä muita ongelmia. Itse olen kuitenkin raivoamalla saanut parisuhdeongelmat nytkähtämään eteenpäin, koska minulla on mies, joka ei edes havaitse kenenkään valittaneen mistään, ennen kuin alan rääkyä. Onko itselläsi mitään voitettavaa huutamalla, vai onko se tosiaan puhtaasti vain pakonomaista toimintaa ilman päämäärää ja tulosta?

No joskus tulee huudettua jos asia ei millään muulla tavalla meinaa mennä perille ja viimeiseksi vaihtoehdoksi jää huutaminen, mutta tämä nykytilanne on lähinnä sitä miten kaikki paha olo purkautuu :(

Mä taas korotan ääntä ja suutahdan tyhmille kommenteille tai jos joku puhuu paskaa toisinsanoen puhuu omiaan. Joskushan se voi johtua silkasta tyhmyydestä eikä esim. ilkeydestä mutta ei sille voi mitään että tyhmyys pistää vihaksi. Ja en siis tarkoita mielipide eroja vaan ihan sitä että väitellään faktoja vastaan. Tai puhutaan ristiin. Se vasta ärsyttävää onkin. Tosin on aina kivaa saada ihminen kiinni kun puhuu itsensä pussiin.

Tietysti on ihmisiä, joiden pahan olon purkaminen on todella arjen pikku sadismia, ja aggressiivisuus vain kasvaa syödessä vastaantulijoita nahkoineen karvoineen. Mutta onko tästä tosiaan kysymys, että huomaat olosi hetkeksi paranevan räyhäämällä ja sitten opit toimimaan niin koko ajan?

Kun siis vaikuttaisi, että paremminkin on tilanne se, että omaa pahaa oloa ei hahmota, ennen kuin se turskahtaa ilmoille. Plus että tuon mittakaavan väsymystilassa ei todellakaan oivalla aikovansa kohta huutaa, kun on jo räjähtänyt, näin ainakin itselläni. Eli sitten olisi enemmänkin aiheellista oppia pyytämään anteeksi ja hakea ihmiset, joille pystyy niistä näin havaitsemistaan tunteista sitten puhumaan. Tietysti jos on masentunut, niin olisi parasta se, että pystyisi puhumaan useammankin ihmisen kanssa, jotta ei ylikuormita sitä yhtä.