Miten hoitaisit seuraavat kasvatustilanteet? (5-vuotias)

Niin ja siis rauhallinen puhe/ keskustelu asiasta ei noihin ole tehonnut, sen verran voin lisätä 😂

1. Samahan se miten lähtee, kuitenkin on lähdettävä. Ei hoitajat välitä sanooko heipat nätisti vai ei.

2. Aika nuori harrastukseen, voi olla ettei vaan jaksa tai tykkää. Ei noin pieni ymmärrä sitoutumista.

3. ja 4. Haukkua ja kiroilla ei saa. Täytyy kieltää ja kieltää.

Aika perussettiä tuon ikäiseltä.

Älä anna huonosta käytöksestä mitään huomiota. Ei mitään eli älä edes moiti. Lapsi kainaloon ja ilman päällysvaatteita autoon, jos ei pue. Huomiota annetaan vain hyvästä käytöksestä. Jos ei jää harrastukseen, älä vie sinne. Jos pyytää, sano että harkitaan. Ja tärkeää on, ettet pätkääkään hermostu, vaikka pentu rallattaisi kirosanoja papille. Älä uhkaa millään kivan väliin jättämisellä, jos et pysty toteuttamaan uhkaustasi vaan annat periksi.

Kyllä meillä on ihan kielletty se kiroilu. En tajua tuota ei huomata -hommaa. Toimii ehkä 2-vuotiaalle mutta 5-vuotias tietää kiroilevansa ja että se on väärin. Kun "et huomaa" niin sehän kiroilee sitten loppuikänsä.

1. Muksu kainaloon ja menoksi.

2. Kysy miksi ei halua mennä. Toimenpiteet sen mukaan.

3. Kiellä ja selitä miksi ei saa toimia noin. Jos ei tottele, menettää jotain kivaa.

4. Kiellä ja selitä miksi ei saa toimia noin. Jos ei tottele, menettää jotain kivaa.

1-3. Selvittäisin miksi.

4. Puuttuisin joka kerta kunnes uuden keksinnön riemu katoaa.

Kiitos, lisää?

Haluaisin tietää, miksi noin tekee. Lapselta tosin ei voi kysyä syytä, täytyy tarkalla korvalla kuunnella.

Tuo ensimmäinen tilanne vaikuttaa siltä, että lapsella on koko päivän ollut ikävä vanhempia ja sitten kun nämä viimein tulevat, niin se ikävä purkautuu juuri noin eli äksyillään eikä totella. Tavallaan lapsi kysyy, että miksi hylkäsit minut, nämä ihmiset täällä eivät ole edes heipan arvoisia. Toisaalta en pue ulkovaatteita, koska haluan näyttää, että olen vihainen sinulle.

Toisessa tilanteessa syynä saattaa olla kiusaaminen, muiden nauraminen, pelko siitä, että ei osaa tms. Ehkä lapsi ei oikeasti edes pidä harrastuksesta? Puhumalla tämä selviää.

Nimittely on omien sanojen voiman kokeilua. Kun sanon näin, niin mitä tapahtuu? Vanhempi reagoi siihen toteamalla, että toisen nimittely on huonoa käytöstä, noin ei sanota. Tai vaihtoehtoisesti vaihtaa huumorin puolelle eli kuullessaan olevansa kakkaäiti voi aina sanoa, että sinä oletkin minun kaikkein rakkain pieni pökäleeni.

Jokainen lapsi on erilainen, kaikkiin ei päde samat keinot.

Vierailija kirjoitti:

1. Samahan se miten lähtee, kuitenkin on lähdettävä. Ei hoitajat välitä sanooko heipat nätisti vai ei.

2. Aika nuori harrastukseen, voi olla ettei vaan jaksa tai tykkää. Ei noin pieni ymmärrä sitoutumista.

3. ja 4. Haukkua ja kiroilla ei saa. Täytyy kieltää ja kieltää.

Aika perussettiä tuon ikäiseltä.

Ei ainakaan minun jälkikasvulta ole ollut mitään perussettiä tuollainen. Kasvatuksen puutteesta johtuvaa huonoa käytöstä tuo on, eikä mitään muuta. Sinuna minä antaisin huonosta käytöksestä sellaisen palautteen, että ei tee enää mieli käyttäytyä huonosti. Kiroilemiseen toimii oikein hyvin vanha menetelmä, suun peseminen saippualla. Jos lapsi jätetään vain huomiotta huonosta käytöksestä, mitään oppimista ei tapahdu. Hyvästä käytköksestä positiivinen palaute, se ruokkii jatkamaan samaa myös tulevaisuudessa. Huonosta käytöksestä negatiivinen palaute eli rangaistus. Se pitää huolen että negatiivista käytöstä ei enää ilmene tulevaisuudessa.

Porrasta asteittain, ja katso minkäverran rankaisua lapsesi tarvitsee. Mene niin pitkälle kun tarvitsee, että huono käytös loppuu, eikä mitään kompromisseja asiasta. Huomaat nopeasti että saat mukavan, ystävällisen, kiltin ja muut huomioivan lapsen hyvinkin lyhessä ajassa. Minun jälkikasvusta on aina ja joka paikassa ihmetelty että miten he käyttäytyvät noin hyvin, ja ovat niin kohteliaita toisia kohtaan. Kun ei sorru nykyisten kasvatusalan ammattilaisten huuhaa neuvoihin, ja ottaa vanhanajan menetelmät käyttöön, rupeaa tulosta syntymään, ja elämä lasten kanssa on todella mukavaa sekä miellyttävää, myös lasten itsensä mielestä.

Keskustelemalla hoitaisin. Pitäisin pienen tarinatuokion eli jututtaisin lasta hyvänkäytöksen merkityksestä. Yleensä tuon ikäinen osaa jo ymmärtää sen verran. Harrastuksen jättäisin pois, jos ei tahdo mennä.

1) kysyn mennekö pihalle/ryhmän ulkopuolelle odottamaan että pukee vai pukeeko heti. Tai sit vaan mennään ilman vaatteita.

2) täysien päiväkotipäivien jälkeen 5 vuotiaan ei tarvi mennä harrastukseen jos ei jaksa.

3) sanotaan että toisia ei haukuta, pyydetään anteeksi ja poistutaan tilanteesta. Raksitaulukko hyvästä käytöksestä tai uhkailu/kiristyslinja kumpi vana soveltuu paremmin.

4) käsketään vessaan puhumaan vessapuheita. Ovi kii ja on vessassa sit sen aikaa kun uskoo osaavansa taas puhua nätistä.

En itsekkään pidä ajatuksesta että jätetään noteeraamatta, toimii ehkä 2-vuotiaalle mutta ei enää näin vanhalle.

Meillä on käytössä sekä palkintosysteemi että etujen menetys. Rangaistuksena voidaan mm. evätä tablettiaika, ottaa leluja pois tai joutuu omaan huoneeseen miettimään asioita.

Harrastusjuttu on vähän kakspiippuinen. Lapsi ei todellakaan ole täysiä päiviä hoidossa joten rankkuudesta ei voida puhua. En pakollakaan ole vienyt tietenkään - mutta en heti halua luovuttaakkaan. Kotona joutui hetkeksi omaan huoneeseen miettimään, koska mielestäni kyseessä oli mielenosoitus ja tahtojen taisto eikä se että häntä jännittäisi tms (ennen aina mennyt erittäin mielellään). Nykyään siis tekee tosi paljon tätä "julkisilla paikoilla", eli niskoittelee ja testailee miten pitkälle voi mennä kodin ulkopuolella; annanko periksi ja mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, lisää?

En osaa sanoa mitään kattavaa, mutta ymmärsin, että et itse hermostu. Usko kun sanon, että vanhempi joka ei provosoidu on paras mahdollinen kasvattaja.

Enimmäkseen nuo ovat niitä vaiheita, kulunut ilmaus, mutta osuva.

Mä reagoin kyllä kaikkeen huonoon käytökseen. Esim huonon kielenkäytön kokeiluista kyllä sanoin: toi on rumaa käytöstä, tuolla pahoitat toisen mielen, tuo loukkaa. Noin ei vaan kuulu puhua. Meillä tuo lähestyminen toimi.

Mutta aina varsin neutraalisti noista puhun.

Toki tajuan, että suurimmalla osalla vanhemmista ei ole luonnottomia hermoja. Mulla, aivan sattumalta on. Vanhempi saa olla ihminen ja hermostua joskus, se vaan sitten käsitellään.

Ottaisin päiväkodin opettajan kanssa keskusteluun asian, eli että ovatko huomanneet siellä samaa käytöstä, voiko taustalla olla ongelmia esimerkiksi kaverisuhteissa ja mitä ovat mieltä lapsen kehityksestä yleensäkin.

Paha se on takuuvarmasti sanoa, miten nuo hoitaisin, sillä ihan varmasti tuollaisissa tilanteissa tunteet vie itselläkin jonkin verran mukanaan. Tässä kuitenkin miten haluaisin toimia:

1) Olisin lähtötilanteessa tiukka, vaatteet puetaan itse, tarvittaessa antaisin jonkun selvän ajan missä ajassa vaatteiden pitää olla yllä, muuten mennään ilman vaatteita. Suurin osa lapsista toimii, kun he saavat konkreettisen ajan jonka kiukuta. En tekisi numeroa heippojen sanomisista yms kiukuttelusta. Kotona syliin ja antaisin siellä huomiota ja läheisyyttä.

2) Koska ennen tykännyt, niin mentäisiin sisälle ja oltaisiin paikalla esim 10 minuuttia vähintään. Sen jälkeen voidaan lähteä jos haluaa. Sitten jos ei edelleen tykkää, niin jätetään harrastus pois.

3) anteeksipyynnön vaadinta haukun jälkeen

4) Jokin tilanteeseen sopiva sanktio, eli jos sanoo vain häiritäkseen muita, niin peliaikaa tms mielekästä vähemmälle. Yhden kirosanan jälkeen varoitus (ehkä toinenkin) ja sitten sanktio, joka kerrotaan jo tuon varoituksen aikana. Ennakoitavuus voi auttaa.

Tärkeintä on kuitenkin etsiä lapsen muuttuneelle käytökselle syy.

Vierailija kirjoitti:

1. Ei lähde päiväkodista nätisti. Kieltäytyy sanomasta hoitajille heipat, heittäytyy lattialle, ei pue, tiuskii ja äksyilee.

- Sanoisin lapselle, että nyt mennään, kannan hänet ulos jos ei itse kävele. Ja sinne ulos mennään sitten vaikka ilman ulkovaatteita. Tuossa tilassa on turha alkaa vaatia mitään hoitajille moikkaamisia kun lapsi on kiukkuinen.

2. Ei suostu jäämään harrastukseen vaan alkaa kiukuttelemaan ovella (ennen mennyt innolla)

- Juttelen lapsen kanssa ja selvitän, miksi ei halua mennä. Ei ole tietenkään pakko mennä jos ei halua. Jos joka kerta tapahtuu sama juttu, lopetetaan kyseinen harrastus.

3. Haukkuu muita tyhmäksi, pöntöksi tms.

- Kerron lapselle, että hän käyttäytyy huonosti, eikä niin saa tehdä.

4. Viljelee kirosanoja esim p*ska puheessa ja nauraa päälle

- Kysyn, mistä hän on kirosanat oppinut. Kerron, että nuo sanat ovat rumia, ja niiden käyttö ei kuulu hyviin käytöstapoihin.

Nämä kaikki meille aika uusia tilanteita, joten pohdin olenko reagoinut niihin oikein vai en ja miten tilanteet voisi hoitaa parhaiten.. joten antaa tulla vastauksia :)

Minäkään en ymmärrä tuota huomiotta jättämistä tai ehkä se toimii joillekin lapsille. Ainakin meillä keskimmäinen ja kuopus kyllä tarvittaessa osaavat viedä käyttäytymisensä niin pitkälle, että lopulta on pakko huomata. 

Vierailija kirjoitti:

En itsekkään pidä ajatuksesta että jätetään noteeraamatta, toimii ehkä 2-vuotiaalle mutta ei enää näin vanhalle.

Meillä on käytössä sekä palkintosysteemi että etujen menetys. Rangaistuksena voidaan mm. evätä tablettiaika, ottaa leluja pois tai joutuu omaan huoneeseen miettimään asioita.

Harrastusjuttu on vähän kakspiippuinen. Lapsi ei todellakaan ole täysiä päiviä hoidossa joten rankkuudesta ei voida puhua. En pakollakaan ole vienyt tietenkään - mutta en heti halua luovuttaakkaan. Kotona joutui hetkeksi omaan huoneeseen miettimään, koska mielestäni kyseessä oli mielenosoitus ja tahtojen taisto eikä se että häntä jännittäisi tms (ennen aina mennyt erittäin mielellään). Nykyään siis tekee tosi paljon tätä "julkisilla paikoilla", eli niskoittelee ja testailee miten pitkälle voi mennä kodin ulkopuolella; annanko periksi ja mitä.

Mitenkäs sua rangaistaan jos sanot mielipiteesi jostakin mitä pitäisi tehdä etkä jaksa?

Jos et ole mieliksi toiselle, mitä etuja menetät?

Tuosta kiroilusta tuli mieleeni, että pojallani oli joskus kolmannella luokalla kaveri, joka tuli meille kiroilemaan. Pojastanikin juttu oli selvästi jotenkin jännä ja kiinnostava. Kaveri kiroili niin, että arveli minun kai sen juuri ja juuri kuulevan ja katsoi haastavasti päälle. No, minulla on vähän huono kuulo ja kävi niin, että veikkaisin pojan kiroilleen, mutta en voinut olla varma, enkä nyt tosiaan ala ketään syyttä suotta syyttelemään. Pähkäilin, mitä tehdä, mutta sitten koko kiroilu loppui. Luulen, että tuossa "sammutus" eli huomiotta jättäminen todella toimi, vaikka toteutinkin menetelmää vähän vahingossa! Miksi kiroilla uhmakkaasti, jos siitä ei saa mitään huomiota? Noin muuten olen lapsilleni kiroilusta puhunut niin, että siitä muodostuu helposti tapa, josta ei pääse eroon. Eli vaikka jossain tilanteessa haluaisi olla kiroilematta, niitä kirosanoja vaan lipsahtelee. Kuvittelisin, että noin onkin niillä, joilla v-sana on jokaisen pilkun paikalla puheessa. Ei se sitten varmaan kovin coolilta ja hienolta tunnu, jos ei voi itselleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

1. Ei lähde päiväkodista nätisti. Kieltäytyy sanomasta hoitajille heipat, heittäytyy lattialle, ei pue, tiuskii ja äksyilee.

- sanot itse heipat nätisti, otat lapsen syliin ja pidät holdingissa kunnes rauhoittuu ja suostuu pukemaan. Autat lasta pukemaan, päiväkodista lähtiessä ei tarvitse pukea yksin, aikuisen huomio on tärkeää. Kehut lasta tilanteessa ja käännät huomiota muualle jo ennen raivoa.

2. Ei suostu jäämään harrastukseen vaan alkaa kiukuttelemaan ovella (ennen mennyt innolla)

- jos ei suostu jäämään, lähdette kotiin yhdessä. Voitte puhua reippaudesta ennakkoon ja harrastukseen jäämisestä voi etukäteen luvata reippaustarroja.

3. Haukkuu muita tyhmäksi, pöntöksi tms.

- kiellät haukkumisen, ja jokaisesta haukkumiskerrasta kiellon jälkeen seuraa sanktio, esim jäähy tai jokin etukäteen sovittu "oikeuden menetys"

Selitä myös aina, miltä haukkumisen kohteena olevasta tuntuu.

4. Viljelee kirosanoja esim p*ska puheessa ja nauraa päälle

- sanot että ei saa kiroilla ja jos jatkat tulee seuraamus, ja taas johdonmukaisesti ennalta sovittu seuraamus tulee, AINA. Kiroiluun saattaa toimia myös välillä se, että ei ole huomaavinaan sitä. Se on huomionhakua. Anna huomiota muusta.

- ennalta sovittujen sanktioiden lisäksi tee tarrataulu tms. johon keräätte tarroja hyvin menneistä asioista. Tietystä määrästä tarroja seuraa palkinto. Tarrat voi laittaa tauluun vaikka joka ilta.

- aina kun lapsi toimii hyvin, kehu, huomaa hyvä

- johdonmukaisuus ja ennakointi on ensiarvoisen tärkeää. Selitä etukäteen lapselle, mitä tänään tapahtuu ja mitä eri asioista seuraa.

Nämä kaikki meille aika uusia tilanteita, joten pohdin olenko reagoinut niihin oikein vai en ja miten tilanteet voisi hoitaa parhaiten.. joten antaa tulla vastauksia :)

Kiitos, en minä sit ehkä niin metsään ole mennyt 🙂 no ehkä vähän turhan tiukka joissain tilanteissa, vähän vois höllätä.

ap