mua ärsyttää niin julmetusti ihmiset jotka tekevät

Se on hienoa, että sinulla on asiasta selkeä ja yleispätevä mielipide ;)

A) lapsen on parempi olla päivät pitkät kaksin äidin kanssa sinne 3 v asti?



vai



B) Esim. etelä-eurooppalainen malli, että lapsi kasvaa koko suvun ympäröimänä. On mummua, vaaria, setää ja serkkua. Kovasti touhutaan kaikki yhdessä. Eikä lapsi nyhjötä vain mamman kanssa kotosalla.



Ei yhtään kärjistäen, eipä;-)

Olin lapsena arka ja äidissä kiinni, eikä asiaa auttanut se, etten ollut missään hoidossa koskaan. Kävin eskarin kyllä mutta ei se riittänyt kasvattamaan luottamusta muihin aikuisiin. Koulun aloitus oli kaameaa, itkin ensimmäiset viikot, en syönyt koulussa mitään enkä edes uskaltanut vessaan. Arkuus seurasi minua myös kaverisuhteissa joissa olin täysin muiden pompoteltavissa ja alakynnessä, tietysti jouduin myös koulukiusatuksi kun en ollut pienestä asti oppinut puolustamaan itseäni ja mielipiteitäni.

Päätin jo ala-asteella, että omat lapseni pääsevät ajoissa tarhaan ettei heistäkin tule samanlaisia pissahousuja kuin itse olin. Että pois minun osaltani turhat hymistelyt siitä että koti on aina ja ikuisesti lapselle paras paikka kasvaa.

Ja siksi en tule koskaan ymmärtämään näitä, jotka vinkuvat, etteivät he pääse KOSKAAN mihinkään ILMAN lapsia tms.

Mutta koska olemme av:lla ajattelin vaihtoehtojen olevan



a) päiväkotiin vuoden vanhana itsenäistymään



b) isän tai superluotettavan mummon hoitoon vasta yli kolme vuotiaana tunniksi korkeintaan ja reimatekit päällä ja tämäkin vain jos äiti on kuoleman sairas.





2

Ei se tietysti sitä tarkoita että me oltaisiin aina kotona, osataan me kuitenkin lähteä uloskin lasten kanssa. Esikoinen meni kolmivuotiaana ekaa kertaa kerhoon ja seitsemästä lapsesta hän oli toinen joka meni aina reippaana eikä ikinä itkenyt vanhempien perään.

vaan jos lapsi ei halua mennä muiden lasten kanssa leikkii ni lässytetään et " voi kulta pieni tule tänne äidin sylii, ei tarvii mennä leikkii muiden kaa jos et halua...jne.." liimataan vielä lapsi äitiin kii ettei vaan ole yhtään erossa äidissä...



ja jo vauvoja pidetään niin visusti itessä kii ettei kukaan pääse koskee siihen.. ja vauva tottuis jo muihin..





Mä en todellakaan tarkoita sitä et 1 vuotias pitäs laittaa 10 tunniksi päiväkotiin " itsenäistymään" vaan ihan normaalia kanssakäymistä muiden ihmiste kuin äidin kanssa vain..



ap

että jos sukulaiset ovat tiukasti työelämässä satojen kilometrien päässä, eivät he tuosta vain putkahtele lapsiamme hoitamaan. Olisi minustakin kivaa jos niitä tukiverkkoja olisi, mutta kun ei ole niin ei ole.

En ole yhtään tuollaista tavannut, viimeiset viisi vuotta lapsi/äiti-ympyröissä pyörinyt.

Vierailija:

En ole yhtään tuollaista tavannut, viimeiset viisi vuotta lapsi/äiti-ympyröissä pyörinyt.

Siis näitäkö?



A) lapsen on parempi olla päivät pitkät kaksin äidin kanssa sinne 3 v asti?

Vierailija:

Siis näitäkö?

A) lapsen on parempi olla päivät pitkät kaksin äidin kanssa sinne 3 v asti?

lapsi on ollut kolmen vuoden ikään saakka harvinaisen tiiviisti kanssani (muutaman kerran mummi hoitanut). Muskarissa kyllä käytiin, yhdessä, ja siellä lapsi ujona ja arkana roikkui aina kaulassa.

Annoin roikkua. On saanut olla niin vauva kuin on halunnut ja leikkiä etäällä toisista jos on niin halunnut. Olen kyllä rohkaissut ja tarjonnut tilaisuuksia, mutta kertaakaan en ole pakottanut toisten yhteyteen.



Nyt kun lapsi sitten joutui päiväkotiin, kaikki on mennyt erinomaisesti.

Hän luotti ensi hetkestä alkaen hoitajiin ja hakee heiltä turvaa, jos sitä kaipaa. Lapsi on pikku hiljaa alkanut leikkimään toisten kanssa, pitää esiintymisestä ja on aktiivinen, seurallinen, tasapainoinen lapsi.



Minusta olen tehnyt juuri niin kuin on ollut TÄLLE lapselle parasta, vaikka se sinua ehkä ap ärsyttääkin.

hoitoon laittamalla. Vieraisiin voi tutustua muuallakin kuin hoitopaikassa, mieluiten turvallisesti aika pienissä, lapsen kokoisissa ympyröissä.



Minua ärsyttävät kaltaisesi ihmiset, jotka eivät välitä ottaa selvää asioista, vaan heittelevät väitteitään mututuntumalta.

no tän ketjun pohjalta neuvokaa mua:



Mulla 2 reipasta 1v ja 5v lapset, sitten yks " ei-reipas" eli hitaasti lämpenevä 4v. Kaikki vat kotihoidossa vain, sukulaisia ei ole. Oisko mun parempi laittaa tää vetäytyvmpi, äidissä kiinni oleva (syötän, puen, sylitän ja nukun vieressä) Lapsi päiväkotiin vaikka muut ovat kotihoidossa. muut osaavat irtautua äidistä tämä yksi ei. Revinkö irti vai tekeekö se hallaa. Vai onko parempi että päiväkoti koulii lapsen ennelta koulukelpoiseksi!?!

Vierailija:

lapsistaan väkisten riippuvaisia vanhemmistaan...

Ensimmäiset 3 vuotta pidetään kotona eikä lasta annneta hoitoon mihinkään..

sit kun 3 vuotiaana laitetaan päiväkotiin ni ihmetellään miksi lapsi itkee, ja pelkää vieraita..

vanhemmat tekevät vain hallaa lapselleen, kun estävät lapsia tutustumaan vieraisiin ihmisiin...

kun lapsesta tulee riippuvainen vanhemmistaan se on vain tulevaisuudessa lapselle ikävää..

Lapsellekin on tulevaisuudessa helpompaa kun uskaltaa olla muidenkin ihmisten kanssa, eikä roiku vanhemmissa.

neuvokaa nyt nro 17a!!



Onko lapsi jo pilalla vai voiko häntä kevyesti koulia vielä koulumaailmaan!? Onnistuuko kotona kouliminen enää vai laitanko päiväkotiin!?

Pienet haasteet voisivat olla paikallaan, niistä selviydyttyään hän saisi itseluottamusta. Hankalalta tuntuvat, mutta silti siedettävät kokemukset äidin kanssa voisi olla sellaista hellävaraista " siedätystä" toisiin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin.



Mielestäni tuntuisi oudolta viedä vain hänet päiväkotiin, jos muut lapset ovat kotona. Onko teillä päin kerhoja, leikkipuistoja tms. paikkoja, joissa hän näkisi muitakin ihmisiä kuin teidän perheenjäseniä? Se voisi hieman rohkaista lasta, tarjoita tilaisuuksia toisten havainnoimiseen, myöhemmin ehkä kontaktin ottoonkin?

ja varautuneisuus ovat tempperamenttipiirteitä, jotka ovat perinnöllisiä, ja joihin kasvatus ja ympäristö eivät vaikuta.



Tuohon takertumiseen tosiaan, sitä on esim apinoilla tutkittu, että torjuvan emon poikaset takertuvat emoon tiukemmin kuin poikasilleen läheisen emon poikaset. Siis luottamus siihen että äiti on läsnä rohkaisee poikasta kokeilemaan omia rajojaan.

17 vastaa: On kerho ym, mutta siellä ei opeteta tärkeitä päivittäisiä asioita kuten syöminen, pukeminen jne. Päiväkodissa joutuisi opettelemaan ne koska muutkin tekevät niin. Kerhossa riittää että poika vain istuu ja syö sen tutun evään. Koulussa se ei enää riitä. Kotona poika vedättää äitiään.



Onko tämä pojalla luonteessa vedättää koko perhettä vai ollaanko me tehty jotain eritavalla kuin muiden lasten kanssa. Toimiiko tällaisille lapsille siis lempeä kasvatus vai kunnon rajat.