Sinä jota työ lähinnä ahdistaa

Ahdisti kun olin Verohallinnossa töissä...

Vierailija kirjoitti:

Ahdisti kun olin Verohallinnossa töissä...

Mikä siellä ahdisti?

Ahdistaa jos teen jotain väärin. Ahdistaa koska työskentelen ”ei niin vaativassa työssä” (eli joku kaupan kassa tms) ja tuntuu, että jos en osaa tätä työtä tehdä hyvin en tule koskaan pärjäämään missään muussakaan.

Ja sitten ahdistaa, koska ahdistun niin paljon asiasta ”jolla ei ole edes väliä” eli ei ole ns iso virhe.

Tekninen toimistotyö.

Kaikki ahdistaa itsessä, muissa, työympäristössä, yhteiskunnassa.

Ahdistaa, teen matalapalkka-alalla suorittavaa työtä. Työmäärä ja vaatimukset kasvaa koko ajan, palkka ei.

Olen hakenut muita töitä mutta ikä luultavasti tulee vastaan, en ole päässyt edes haastatteluun. Opiskelu ei myöskään ole vaihtoehto koska olen asuntovelkainen yh.

Korkeakoulutettuna (KTM) asiantuntija-tehtävissä, toimistoduuni teknisellä alalla. Ahdistaa jatkuva kiire ja ylityöt, työt ei lopu tekemällä ja koko ajan pitää olla sammuttelemassa jotain tulipaloja jossain.

Minua ahdistaa ihan kaikki työnteko, on aina ahdistanut. Olipa työ yksinkertaista yksin tehtävää tai vaativaa ja sosiaalista. Minusta on vain kamalaa herätä aamulla klo 7 ja taapertaa kahdeksaksi tunniksi jonnekin tylsään mestaan tekemään asioita, joita en ikinä tekisi ilman korvausta. Työt vie kaiken energian joten sitten ei jaksa työpäivän jälkeen muuta kuin odottaa nukkumaanmenoa.

Siihen on syynsä miksi rikkaat filmitähdet (jotka ei pode työnarkomaniaa) valitsee tehdä esim leffan vuodessa ja pitää sitten lomaa vuoden pari. Päivittäinen tuntikausien työnteko ei ole luontainen olotila ihmiselle, muuten ihmiset tekisi töitä mielellään, mutta 99 % tekee työtä vain koska on pakko tehdä jotain saadakseen elantonsa.

Toimittaja.

Ahdistaa vihamielinen maailma, jossa väki tyhmenee, eikä ole kiinnostunut asiallisista asioista.

Ahdistaa myös tuoda epäkohtia esiin, koska niitä käytetään öyhötyksessä hyväksi.

Olen sote-alalla ja eniten työssä ahdistaa ikävät potilaskontaktit, joita on vuosi vuodelta enemmän. Ihmiset voivat nykyään huonosti ja se näkyy terveydenhuollossa. Toki korvauskin voisi olla parempi tästä laskisankona olemisesta. Etenkin, kun koko ajan eteen tuodaan vaativampia töitä, joita pitäisi tehdä enemmän samassa ajassa, mutta samalla palkalla..

Toimistotyö. Työpaikkakiusaaja ahdistaa. Moni on jäänyt hänen takiaan etätöihin tai sairauslomalle.

On se kumma, miten kiusaaja saa jäädä ja muut lähtevät yksi kerrallaan. Kiusaaja ottaa sitten seuraavan kohteen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa ihan kaikki työnteko, on aina ahdistanut. Olipa työ yksinkertaista yksin tehtävää tai vaativaa ja sosiaalista. Minusta on vain kamalaa herätä aamulla klo 7 ja taapertaa kahdeksaksi tunniksi jonnekin tylsään mestaan tekemään asioita, joita en ikinä tekisi ilman korvausta. Työt vie kaiken energian joten sitten ei jaksa työpäivän jälkeen muuta kuin odottaa nukkumaanmenoa.

Sama. Olen tehnyt yksinkertaisesta suorittavasta työstä vaativaan asiantuntijatyöhön ja kaikki ahdistaa. Minun kroppa vaatii 10 tuntia unta yössä ja olen iltavirkku. Ei sovi tähän yhtälöön monikaan työ. Ja todellakin työt vie kaikki mehut. Odotan lottovoittoa, että voi jäädä vain olemaan. Työttömyyskorvauksella en saa haluamaani elintasoa.

Minua ahdistaa, että teen virheitä työssäni koska stressaan asioista helposti.

Lisäksi työpaikallani toimitusjohtaja on laittanut täysin mahdottomat vaatimukset työlle ja hän piinaa taukoamatta työnjohtoa ja työnjohto piinaa minua. Minä ja lukuisat muut sesonkityöntekijät teemme firmassa lyhyitä määräaikaisia sopimuksia joita ketjutetaan ja työnjohto kilpailuttaa meitä toisiamme vastaan loputtomasti. Jos teen virheen niin työnjohtaja ilmoittaa toimitusjohtajalle, että ongelma ratkaistu ja potkaisee minut ulos firmasta. Firmasta on potkittu lukuisia hyviä työntekijöitä ulos jotta työnjohto voi kertoa toimitusjohtajalle "korjanneensa ongelman".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa ihan kaikki työnteko, on aina ahdistanut. Olipa työ yksinkertaista yksin tehtävää tai vaativaa ja sosiaalista. Minusta on vain kamalaa herätä aamulla klo 7 ja taapertaa kahdeksaksi tunniksi jonnekin tylsään mestaan tekemään asioita, joita en ikinä tekisi ilman korvausta. Työt vie kaiken energian joten sitten ei jaksa työpäivän jälkeen muuta kuin odottaa nukkumaanmenoa.

Sama. Olen tehnyt yksinkertaisesta suorittavasta työstä vaativaan asiantuntijatyöhön ja kaikki ahdistaa. Minun kroppa vaatii 10 tuntia unta yössä ja olen iltavirkku. Ei sovi tähän yhtälöön monikaan työ. Ja todellakin työt vie kaikki mehut. Odotan lottovoittoa, että voi jäädä vain olemaan. Työttömyyskorvauksella en saa haluamaani elintasoa.

Jep, minä menen mieluiten nukkumaan yhden tai kahden aikoihin, ja joku 9 tuntia unta on ihanne. Kuitenkin töiden takia on mentävä nukkumaan viimeistään kymmeneltä, ja kun olen kotona klo 17 niin se viisi tuntia menee vain ihan koomassa "palautumassa" töistä, mitä ei kylläkään koskaan tapahdu (taustalla n miljoona burnouttia ja kroonisesti väsynyt hermosto). Työpäivät raahustan väsyneenä ja näyttelen normaalia. Sote ala of course..

Juuri vaihdoin työpaikkaa ja katsotaan alkaako tässä ahdistaa. Toistaiseksi olo on vain helpottunut, vaikka työmäärä uudessa työssä varmaan suurempi.

Edellisessä ahdistivat vähäiset resurssit ja siitä johtuva jatkuva tunne siitä, että hyökyaalto vyöryy päälle. Jatkuvat organisaatiomuutokset ja uusien ohjelmistojen opettelu. Koko ajan muuttuvat linjaukset, joiden perässä piti yrittää pysyä kilometrien mittaisia paimensähköposteja lukien.

Vaativuus joka näkyi jatkuvana virheiden kyttäämisenä. Se, ettei ollut mitään hallinnan tunnetta omassa työssä, eikä käytännössä mahdollisuuksia vaikuttaa mitenkään omaan työnkuvaan. Jatkuva tehostaminen, joka sitten oikeasti johti tehottomuuteen, koska byrokratia lisääntyi.

Tunne siitä, että ei ole arvostettu, eikä oikeasti ole väliä sillä olenko minä töissä vai joku muu, olo että on korvattavissa koska tahansa vaikka teki asiantuntijatyötä. Hirveä säätö ja samojen asioiden vatkaaminen uudelleen ja uudelleen, kun kaikki piti hyväksyttää jossain ylemmällä tasolla ja päätökset tehtiin jossain paremmissa pöydissä. Suoritteiden kyttääminen ja jakaminen koko ammattiryhmälle sähköpostilla.

Yksin jääminen hyvin vaikeissa tilanteissa. Suuri vastuu ja minimaalinen vapaus.

Nyt ahdistaa vähemmän. Olen iltatyössä. Voin aloittaa työni klo 15 tai 16.

Saan tehdä työni itsenäisesti.

Oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Lähinnä esimiehen takia. Olen tunnollinen työntekijä mutta esimies mikromanageroi ja oli muutenkin kohtuuton. Oli todella raskasta kun joku kyttää että tekeekö virheitä.

Varhaiskasvatuksen kiire ja resurssien puute ahdistaa..

Olin kymmenisen vuotta kaupassa töissä ja alkoi ahdistamaan, joten lähdin työnvaihtokierteeseen. Luulin, että haluaisin paremman ja haastavamman työn. Olen opiskellut uuden ammatin, tein sitä työtä vuoden määräaikaisena ja nyt olen syksyyn asti työvoimakoulutuksessa taas eri alaa oppimassa. Huvittavinta on, että tämän jälkeen suunnitelmissa on yrittää takaisin kaupan töihin, koska se työ ahdisti vähiten 😆 Olen tästä kaikesta sekoilusta oppinut sen, että luultavasti tämä "ahdistuksen" tunne ei johtunut alun perinkään töistä, vaan oli ihan oman mielen tuotoksia, joille etsin syytä ihan väärästä paikasta. Eli siis pa*** reissu, mutta tulipa tehtyä!

Joskus se menee niin, että kaikki työ ahdistaa

Mua ahdistaa naisvaltaisen alan juoruilu, asioiden puiminen porukalla, typerät kahvituntikeskustelut ja naismaiset puheenaiheet. Ja olen itsekin nainen, mutta erilainen. Eikö saisi vain keskittyä työhönsä rauhassa, kiitos! Vaihdoin itsenäisestä asiantuntijatyöstä suorittavaan työhön. Taisi olla virhe.