mua ärsyttää niin julmetusti ihmiset jotka tekevät

17 vielä kysyy:



Eli annanko pojalle enemmän huomiota, syötän jatkossakin, annan nukkua vieressä, puen jne auttaako se että poika jonain päivänä uskaltas irrottautua kun on saanut huomiokiintiön täyteen vai miten tää toimii.

kannattaa tutustua Liisa Keltikangas-järvisen kirjoihin, mm. Temperamentti -kirjaan. Siinä on ihan ohjeita ujojen ja arkojen lasten kohtaamiseen. Liisa K-J painottaa, miten tärkeää on, ettei ujoa lasta karaista ja yritetä pakolla sopeuttaa johonkin sellaiseen, mikä hänelle tuottaa vaikeuksia ja ehkä ahdistusta. Siten vain tuhotaan lapsen stressinsietojärjestelmä (fysiologinen). K-J sen sijaan pitää tärkeänä, että ujolle lapselle tarjotaan tilaisuuksia toisten kohtaamiseen, mutta hän saa olla näissä tilanteissa niin riippuvainen ja takertuva vanhemmastaan kuin on. Lapsen temperamenttia ymmärtävä ja sen hyväksyvä vanhempi on lapsen kehitykselle aarre, paras tuki.



Lapsen sosiaalisuus tarkoittaa, että lapsi on kiinnostunut muista ihmisistä, siten ujokin ihminen voi olla ihan yhtä hyvin sosiaalinen kuin epäsosiaalinenkin. Ujo voi olla myös sosiaalisilta taidoiltaan taitava.

Ihan samalla tavoin ulospäinsuuntautunut, toisten ihmisten seuraa ja huomiota kovinkin hakeva ihminen voi olla sosiaalisilta taidoiltaan

kehittymätön. Esimerkiksi päiväkotiryhmiä tutkittaessa on huomattu, että jos ujo lapsi saa olla rauhassa ujo eikä häntä patisteta toisten seuraan (saa olla siis oma itsensä), hänen stressinsietokyky kehittyy hyvin kun taas ulospäinsuuntautuva, huonot vuorovaikutustaidot omaava lapsi on stressaantuneempi.



K-J ja monet muut pitävät juuri tätä stressinsietokyvyn kehittymistä aivan keskeisenä asiana, mikä tulee jakamaan ihmisiä menestyjiin ja vähemmän pärjääviin. Näin vaativassa maailmassa elävä tarvitsee hyvää stressinsietoa pystyäkseen toimintakykyisenä.

17 vielä jatkaa, eli



Meillä keskimmäinen on se joka on aikuisten puolella äidin sylissä perhekerhossa ym. Nämä kaksi muuta menevät muiden lasten kanssa. Annanko siis vain olla kerhossa kahden kanssani. Luonteeltaan on siis erilainen kuin nämä 2 muuta. nämä hiljaisemmat kuitenkin koulussa jyrätään. sitä pelkään.

17 kiittää kommenteista:



Eli ei ole epänormaalia vaikka keskimmäinen on kanssani ja kaksi muuta lapsta painelevat muiden lasten kanssa. Vaadin pojalta siis vain kotona hiukan paremmin selviytymistä syömisessä, pukemisessa jne, suon leikkikavereita kotioloissa. Mutat en pakota kerhoon ja muiden lasten ryhmiin kun poika ie sinne itse halua. Saa leikkiä naapurin lapsen kanssa kotona, kehittyy siitä aikanaan reippaaksi koululaiseksi.

siksi vaikea neuvoa 17.



Voisitko tehdä vedätykselle itse jotakin - et syötä lasta vaan annat hänen syödä itse. Jos hän ei halua syödä itse, niin sitten hän jää ilman ruokaa. Ei varmaan ole vaarallista, jos jokin ateria jää välistä?

Ellei lapsi sitten ole sairaalloisen alipainoinen. Aivan takuulla jossain vaiheessa lapsi oppii itse syömään, ainakin, jos kyse ei ole jostain toiminnallisesta, fysiologisesta häiriöstä. Samalla voisit houkutella häntä pukemaan itse, ainakin helpoimmat vaatekappaleet. Voisit vähän houkutella lapsen omatoimisuutta esiin.



Minusta lapsi saa tarpeeksi läheisyyttä muillakin keinoin kuin siten, että teet äitinä sellaiset tehtävät, mitä hänen olisi ehkä jo hyvä itse hallita.

Lapsi voi olla arka itse yrittämään, mutta eiköhän jonkinlainen lempeä kannustus ja ohjaus auttaisi?



Meillä lapsi on ollut aina herkkä ja hitaasti lämpenevää sorttia. Pieni tuuppiminen sopivaan aikaan on vienyt kehitystä eteenpäin ja lapsi on itsekin ollut innoissaan uusista taidoistaan, kunhan on vain rohjennut, lempeän ohjailun avulla, kokeilemaan miltä tuntuu toimia itse. Lämpöä, syliä ja läheisyyttä on silti riittänyt yllin kyllin.

Otat huomioon lapsen temperamentin sosiaalisissa tilanteissa , mutta samalla annat sopivia haasteita (pukeminen, syöminen) taitojen kehittämiseksi. Itsenäistyminen voisi lähteä noista käytännön taidoista ja omatoimisuudesta, sosiaalisissa tilanteissa hän selvästi kaipaa enemmän äidin tukea.

Vierailija:

minä tarkoitan myös näitä jotka eivät esimerkiksi puistossa rohkase tai patista leikkimään muiden kanssa..

vaan jos lapsi ei halua mennä muiden lasten kanssa leikkii ni lässytetään et " voi kulta pieni tule tänne äidin sylii, ei tarvii mennä leikkii muiden kaa jos et halua...jne.." liimataan vielä lapsi äitiin kii ettei vaan ole yhtään erossa äidissä...

ap

Jos lapsi on arka, niin paras keino saada hänet luottamaan muihin ihmisiin, on antaa hänen edetä omaan tahtiinsa. Patistamalla ei lapsi rohkaistu. Hänellä on kuitenkin mahdollisuus tehdä tuttavuutta toisten kanssa kun on itse siihen valmis.

En usko että kukaan eristäytyy lapsen kanssa pelkästään kotiin kolmeksi vuodeksi. Yöhoitoon ei lasta tarvitse viedä sosiaalistamisen nimissä, normaali kanssakäyminen niiden sukulaisten ja ystäväperheiden kanssa kyllä riittää.

17 vastaa:



no meillä on lapsella ollut syömisen kanssa paljon ongelmaa, oltu sairaalassakin päiviä, niin nirso ja itsepäinen lapsi ettei suostu syömään. nyt on päästy niin plajon eteenpäin, että syö jo muutamaa ruokalajia, mutta vain syöttämällä. Sama itsepäisyys jatkuu pukemisen kanssa, eli poika ei koskaan haluaisi lähteä kotoa pois, eikä koko perhe aina voi olla kotona. Joten mä puen ja " raahaan" pojan ulos. Eli poika on itsepäinen eikä omaa aloitekykyä juurikaan missään asioissa. sama pätee myös ihmissuhteisiin. Tykkää leikkiä naapurin lapsen kanssa, mutta ei halua lähteä sinne. itsepäinen poika.



Kiitän vielä kommenteista. Ollaan jonossa perheneuvolaan. tiedän et tää tilanne ei oo normaali. saan sieltä kyllä ammattilaisten mielipiteitä, mutta kuulisin myös jos jollain on vastaavia kokemuksia. kun usein sanotaan että lapsi reipastui päiväkodissa, että voisiko tää ihme tapahtua meilläkin!!!

17 kiittää kaikista kommenteista. :)

Vertaisryhmän esimerkki toimi hänellä erinomaisesti. Samaa kuulin yhdestä toisesta lapsesta, joka kotona oli aivan syötetty (leikin lomassa) ja hoidettu, mutta päiväkodissa haluaakin tehdä kaikkea itse, kun muutkin tekevät.

17 tarkoittaa juuri tuollaisia ihme-reipastumista!!! Kertokaa lisää.

Esimerkkejä on varmaankin paljon. Ehkä teillä siinä tapauksessa voisi olla apua päiväkotiin menosta? En tiedä, kuinka paljon lapsen temperamentti sitten vaikuttaa tuohon - no, perheneuvolassa varmaan tiedetään paremmin.

17 jatkaa analysointia:

toisinaan musta tuntuu että poika vedättää tolla asialla ettei haluu kerhoon, kun haluaisi vaan katsoa kotona DVDtä tms. Istuu aikuisten puolella perhekerhos, koska siel saa keksiä jne. Ja monesti kun pyydän keräämään leluja niin sanoo et pelottaa tms. Jospa mua vaan vedätetään ja poika pyörittää koko meiän perhettä. Päiväkoti ois hyvä tällaisessa tilanteessa!? Ois pakko ruveta omatoimiseksi.



Sitten taas tuntuu välillä et poika oikeesti pelkää pimeää, näkee painajaisia jne. En tiedä onko tosissaan vai vedäääkö kokoajan, osaako lapsi ees sitä.

tai meillä on ryhmäperhepäiväkoti tossa vieressä, jos hakisin sinne paikan esim vuoden kuluttua, kerkeis olla siel hetken ennen eskariin menemistä, reipastua, omatoimistua jne. Nyt sais vuoden olla äidin kanssa.

37=17

Vierailija:

että jos sukulaiset ovat tiukasti työelämässä satojen kilometrien päässä, eivät he tuosta vain putkahtele lapsiamme hoitamaan. Olisi minustakin kivaa jos niitä tukiverkkoja olisi, mutta kun ei ole niin ei ole.

niin että edes joskus pääsisi jonnekin ilman lapsia tms.

Ennen kun hyökkäätte kimppuuni niin kerron että asutaan itsekin kaukana sukulaisista, itseasiassa toisessa maassakin. tänne nykyiselle paikalle muutimme juuri kun aloin esikoista odottamaan, eli ennestään ei tunnettu täältä ketään. Onneksi kuitenkin meillä on kyky puhua ja tutustua ihmisiin, eli ollaan lasten kanssa pyöritty aktiivisesti avoimessa päiväkodissa, kerhoissa, vauvauinnissa, leikkipuistoissa jne ja tutustuttu siellä ihmisiin joista on tullut meille uusi tukiverkosto. Yllärttäin saimme huomata että alueella asuu muitakin perheitä joilla sukulaiset kaukana ja teimme sitten yhdessä tällaisen " hoitoringin" tms, eli tarvittaessa hoidamme toistemme lapsia jotta vanhemmat pääsevät menoillee, harrastuksilleen tai vaikka viettämään sitä kahdenkeskeistä aikaa. Myös muusta tuttavapiiristä, työn ja harrastusten kautta, on löytynyt ihmisiä jotka ovat voineet välillä hoitaa lapsiamme, vastapalvelukseksi ollaan sitten autettu heitä muilla tavoilla, muutoissa, remonteissa, hoidettu lemmikeitään ja kasteltu kukkia matkojen ajan jne.

Eli en sanoisi kaukana asuvien sukulaisten automaattisesti johtavan siihen ettei lastenhoitoapua saa mistään. Tähän tietty sanotaan että kaikki asuvat jossain korvessa kaukana mistään ihmisasutuksesta, ilman autoa jne eli eivät pysty olemaan yhteyksissä muihin ihmisiin. No, ikävä tilanne sitten mutta varmaan jollain lailla oma valinta tuokin? Minulle ei tulisi mieleenikään muuttaa tuollaiseen paikkaan juuri siksi että tiedän etten jaksaisi yksin lasten kanssa ilman minkäänlaista kosketusta ulkomaailmaan.

Laittaisin rajan siten, että ottaisin todesta pelot jotka liittyvät nukkumiseen, uniin ja ehkä sosiaalisiin tilanteisiin.

Mutta ei kait lasta voi pelottaa lelujen kerääminen, syöminen tai muu sellainen? Meillä ainakin lasta aina väsyttää, kun pitäisi tehdä jotain mitä hän ei halua mutta jos tehdään jotain mikä sopii hänelle, ei nukuta yhtään. Nälkä tulee aina, kun pitäisi mennä nukkumaan. Meillä se on ainakin selkeästi opittu tapa vastustaa asioita, mitä ei halua tehdä. Ja nuo asiat ovat sellaisia, jotka ovat aikuisen päätettäviä, ei lapsen. Ehkä teilläkin auttaisi selkeät rajat noissa käytännön asioissa, sinä määräät mitä tehdään (paitsi ettei se toimi syömisessä, lapsihan ei syö pakotettuna jos ei halua), sen lisäksi voit tietenkin antaa hellyyttä, syli ja muuta läheisyyttä niin paljon kuin lapsi kaipaa.

17 kiittää jälleen kommenteista.



Sitä juuri mietin että jos lapsi on vaan oppinut käyttämään tuota pelko sanaa koska saa silloin huomiota ja vapautuksen, eli pelottaa mennä kerhoon=saa jäädä äidin kans kotiin, pelottaa nukkua= saa nukkua äidin vieressä, jne. Nyt meiän perhe kaipaa jotain ryhdistäytymistä. Mutta on kurja ryhdistää koko ajan sitä yhtä ja samaa lasta.

Jotain täytyy olla vialla jos tuo ei onnistu!

Voisi vaikka ensimmäiseksi katsoa peiliin.

Laitoin päiväkerhoon 5-vuotiaana ja viihtyi heti. Vuoden kuluttua laitoin tarhaan ja viihtyy niin, ettei pois halua tulla. Huumaantuu toisten lasten seurasta.