Veteleekö tää parisuhde viimeisiään, vai onko muillakin samanlaista?
Kun meillä on kivaa, on tosi kivaa, mut kun riidellään, niin se on oikein kisa että kumpi onnistuu loukkaamaan pahemmin ja satuttamaan sanoillaan.
Ollaan tosi erilaisia, mutta yhdessä pysytty lähes 10 vuotta. Mies minua kymmenen vuotta nuorempi. Hän ei käytä alkoholia oikeastaan ollenkaan, minä tykkään viikonloppuna ja lomilla nauttia viiniä. Tästä tulee lähes aina riitaa, vaikken käy edes ulkona, vaan nautiskelen lasilliseni ihan kotosalla vaikka elokuvaa katsellen. Haisee kuulemma pahalle ja ihan turhaa touhua.
Hän puolestaan käy ulkona kavereiden kanssa, välistä liikaakin. Tästä minä revin palkokasveja nenään, koska mulle kaverit ei ole koskaan menneet parisuhteen edelle.
Koska hän ON nuorempi (kolmekymppinen), hän välillä ilmaisee ajatuksiaan yksinelosta. Ei haluaisi erota, mutta asua ja elää ihan itsekseen. Minä taas en siihen suostu, että vuosien avoliiton jälkeen muka seurusteltais vaan ja asuttais omia asuntojamme! Tästä on otettu monta kertaa yhteen, koska itse olen sitä mieltä että sit erotaan kokonaan. Ollaan kuitenkin niin kauan ja niin tiiviisti oltu yhdessä nämä vuodet, ettei kumpikaan oikeasti halua kokonaan erota. Minun on kyllä vaikea asettua hänen asemaansa, koska hän on ns. kasvanut aikuiseksi minun kanssani eikä sillä tavalla ehtinyt viettää nuoren miehen elämää.
Välillä sitä miettii, että menköön sitten perkele, jos niin ahdistaa olla parisuhteessa, mutta riidoista ja perusarjesta huolimatta haluan hänet, en sinkkuelämää tai ketään toista miestä.
Voisiko se muka onnistua; pitkän avoliiton jälkeen uudelleen tapailuasetelmiin? Varsinkin kun kumpikin olemme aika mustasukkaisia.
Kommentit (6)
Eihän tuo hyvä ole, että ette toisianne hyväksy sellaiaena kuin olette. Jos kuitenkin viihdytte yhdessä ja rakkautta on niin erillään asuminen voi olla hyvä. Miehen ei tarvi haistella sinun viinejä ja sinun ei tarvi laskea miehen menoja
Taitaa miestäsi painaa se, että "menetti" nuoren poikamiehen elämän ollessaan kanssasi, ja nyt ikäkriisi pukkaa. Nythän seuraavat vuodet ovat vielä sitä kolmikymppisen kulta-aikaa markkinoilla. Siitä ahdistus.
Tilanne on vielä kurjempi, jos miehesi ei myöskään ennen 20v rellestänyt kuten nuorilla on tapana.
Kymmenen V vanhempi akka joka ryyppää ja itse ei edes juo. Bubiruusu ja kilttimies, tämä klassikko yhtölä- Tee miehelle palvelus ja JSS
Eihän meillä toki koko aikaa riidellä, jos jutustani sellaisen kuvan sai! Useimmiten päästään kompromissiin, eli kun minä avaan viinipullon, mies on jo sopinut omaa menoa, eikä asiasta tarvitse riidellä, mutta joskus se eskaloituu jos toinen on jo valmiiksi pahalla päällä, väsynyt tms.
Meillä on pitkiäkin seesteisiä kausia, eli ihan normaalia, mutta joskus jokin pikkuasia saa taas kärpäsestä härkäsen, ja yleensä silloin mies ottaa taas puheeksi että parempi jos asuisimme erillään. Tavallinen arki on mukavaa, tunnemme toisemme niin hyvin ja vuodet ovat hioneet pahimmat särmät jo aikaa sitten. Välillä murehdin omaa ikääni ja vanhenemistani, vaikka kaikki aina sanovatkin että olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen. Ei se silti niitä ikävuosia vähennä, jos näyttääkin nuoremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa miestäsi painaa se, että "menetti" nuoren poikamiehen elämän ollessaan kanssasi, ja nyt ikäkriisi pukkaa. Nythän seuraavat vuodet ovat vielä sitä kolmikymppisen kulta-aikaa markkinoilla. Siitä ahdistus.
Tilanne on vielä kurjempi, jos miehesi ei myöskään ennen 20v rellestänyt kuten nuorilla on tapana.
Mitä jos se onkin näin? Pitääkö mun tehdä nuorelle miehelle palvelus ja päästää elämään elämänsä parasta aikaa, ja samalla luopua itse elämäni isoimmasta rakkaudesta? Olenhan minäkin hänelle samaa, vaikka vanhempi olenkin!
Minun on hyvin vaikeaa ymmärtää, miksi kukaan on vapaaehtoisesti parisuhteessa, jossa riidellään koko ajan.