Olisitko hävennyt, jos äitisi olisi ollut ylipainoinen?
Itse olisin. Ei siihen aikaan nähnyt ylipainoisia, niitä oli ehkä yksi koko kylällä.
Kommentit (7)
Minun äitini oli ylipainoinen. Ja kyllä ainakin omassa lapsuudessani, 1970-1980 luvulla, varsinkin synnyttäneissä naisissa oli paljonkin ylipainoisia. Paljon oli samanlaisia pulleita pehmeitä äitihahmoja kuin oma äitini.
En erityisemmin koskaan äitiä hävennyt, en vakavissani. Ehkä joskus teini-iän muusta syystä alkaneessa kiukkupuuskassa hänen "läskinsäkin" haukuin mutta elämässäni ei mitenkään keskeinen teema ollut äidin häpeäminen missään mielessä.
Kamala tunnustaa, mutta lapsena/teininä häpesin äitini ulkonäköä. Äitini oli lihava ja homssuinen.
Eipä minua koskaan häirinnyt tai hävettänyt äitini ylipaino. Tiesin jo tuolloin että ihmisiä on erikokoisia. Ei siinä mitään sen kummallisempaa ollut.
Minun äitini oli syömishäiriöinen ja laiha, joka kommentoi koko ajan "läskejään". Kommentoi myös minun painoa ja elämässä kauheinta oli lihoa. Naisten tärkein ominaisuus oli olla koko ajan laihdutuskuurilla. Jatkuva morkkaaminen, minusta ällöttävänä puhuminen, painon kyttääminen sai sitten minut sairastumaan anoreksiaan parikymppisenä. Vieläkään en ole sinut itseni kanssa, enkä tiedä miten terveellisesti laihdutettaisiin.
Olisin siis ottanut lihavan mutta lempeän äidin koska vain.
En hävennyt koskaan äidin ylipainoa, mutta matalaa koulutusta kylläkin
Mun äitini oli pieni ja pyöreä ja kaunis tietty mun silmissäni mutta itse harmitteli ylipainoaan.
Pituutta 158cm ja painoa huimat 62kg! Eli täysin normaalipainoinen! Siihen maailmanaikaan (60-70 luvuilla) kuitenkin pyöreä muihin verrattuna
Oli ja on ylipainoinen. Kyllähän se hieman hävettää, mutta ei mahdottomasti.