Elämäni on kuin painajaista vuodesta toiseen. Miten jaksaa eteenpäin?

Vierailija:

Mistähän tuon alkaisi... Vaikea avioliitto väkivaltaisen narsistin kanssa, masennuin, uuvuin, lapset kärsivät, piti antaa yksi erityislapsista sijaisperheeseen koska ei pärjännyt kotona enää...

Sitten karkasin itse avioliitosta koska olisin tappanut itseni jos olisin jäänyt enkä halunnut lasteni menettävän äitiään. Kiusaaminen ei siihen päättynyt, vaan eksäni kiusaa edelleen, nyt uhkailee tekstiviestein ja sähköpostilla, vaikeuttaa lasten tapaamiskuvioita jne.

Sitten ajattelin että tarvitsen lapsilleni kodin (kun entisestä karkasin) ja ostin talon. Jäin työttömäksi ja jouduin myymään talon ja selvisi että talossa oli rakennusvika. Uudet ostajat haastoivat oikeuteen ja menetin kaikki rahani mitä minulla oli, sekä velkaa lisää, korvauksina heille.

Nyt olen rahaton ja ylivelkainen nykyisestä pienestä asunnostani (josta jouduin ottamaan lisää lainaa maksaakseni korvaukset) ja työtön. Eksä uhkailee että vie minulta lapset ja hänen uusi emäntänsä laittelee halveksuvia tekstareita.

Tuntuu että en vain enää jaksa. Vuosien masennus, epäonni ja jatkuva kiusaaminen ovat vieneet voimani. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi, tunnen syyllisyyttä että lapseni on perhekodissa ja siitä, että toisillakaan lapsilla ei ole ehjää kotia.

Eikä ole voimia hakea uutta työtä, kun pelkään etten kykene tekemään töitä ahdistukseni ja masennukseni takia. Tulevaisuudesta ei mitään tietoa :( muuta kuin se, että en saa lapsiani enää takaisin itselleni koska annoin heidät eksän arkihuoltoon koska hänellä on iso asunto ja minulla ei ole enää mitään missä lapsia pitää arjet. Nyt sitten jos hankinkin asunnon eksäni on ilmoittanut ettei anna lapsia enää kuin viikonlopuiksi ja että hän vetää minut oikeuteen ja vaatii yksinhuoltajuutta jos edes yritän.

Tuntuu että elämäni painajainen ei lopu karkaamalla väkivaltaista miestä tai yrittämällä rakentaa elämää. Kaikki valuu käsistä :(

Vierailija:

Mistähän tuon alkaisi... Vaikea avioliitto väkivaltaisen narsistin kanssa, masennuin, uuvuin, lapset kärsivät, piti antaa yksi erityislapsista sijaisperheeseen koska ei pärjännyt kotona enää...

Sitten karkasin itse avioliitosta koska olisin tappanut itseni jos olisin jäänyt enkä halunnut lasteni menettävän äitiään. Kiusaaminen ei siihen päättynyt, vaan eksäni kiusaa edelleen, nyt uhkailee tekstiviestein ja sähköpostilla, vaikeuttaa lasten tapaamiskuvioita jne.

Sitten ajattelin että tarvitsen lapsilleni kodin (kun entisestä karkasin) ja ostin talon. Jäin työttömäksi ja jouduin myymään talon ja selvisi että talossa oli rakennusvika. Uudet ostajat haastoivat oikeuteen ja menetin kaikki rahani mitä minulla oli, sekä velkaa lisää, korvauksina heille.

Nyt olen rahaton ja ylivelkainen nykyisestä pienestä asunnostani (josta jouduin ottamaan lisää lainaa maksaakseni korvaukset) ja työtön. Eksä uhkailee että vie minulta lapset ja hänen uusi emäntänsä laittelee halveksuvia tekstareita.

Tuntuu että en vain enää jaksa. Vuosien masennus, epäonni ja jatkuva kiusaaminen ovat vieneet voimani. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi, tunnen syyllisyyttä että lapseni on perhekodissa ja siitä, että toisillakaan lapsilla ei ole ehjää kotia.

Eikä ole voimia hakea uutta työtä, kun pelkään etten kykene tekemään töitä ahdistukseni ja masennukseni takia. Tulevaisuudesta ei mitään tietoa :( muuta kuin se, että en saa lapsiani enää takaisin itselleni koska annoin heidät eksän arkihuoltoon koska hänellä on iso asunto ja minulla ei ole enää mitään missä lapsia pitää arjet. Nyt sitten jos hankinkin asunnon eksäni on ilmoittanut ettei anna lapsia enää kuin viikonlopuiksi ja että hän vetää minut oikeuteen ja vaatii yksinhuoltajuutta jos edes yritän.

Tuntuu että elämäni painajainen ei lopu karkaamalla väkivaltaista miestä tai yrittämällä rakentaa elämää. Kaikki valuu käsistä :(

Mutta terveisiä muille murheen murtamille!



Sain juuri viestin ystävältä ja pääsen kotoa tapaamaan häntä, joten elämässäni on hetken valopilkku :)

Mutta siis..



Ensinnäkin, sä oot todella, todella vahva nainen. Oikeasti olet. Vahva ja rohkea. Uskalsit lähteä pois suhteesta, joka ois sut tuhonnu ajan myötä. Olit roheka, rakastit itseäsi ja lapsiasi niin paljon että otit riskin ja lähdit pois. Se on jo itsessään hatunnoston arvoinen juttu.



Kuulehan.

Vaikka nyt tuntuu, että nämä kaikki vastoinkäymiset musertaa sinut, niin oikeasti niin ei ole. Meille kellekään ei anneta mitään sellaista, mikä ei olisi meille hyväksi. Tämäkin on, vaikka sitä on nyt sinun vaikea ymmärtää.



Tämä kaikki osoittaa ne huikeat voimavarat joita sinussa on. Sen että rakkaus sinussa on suurta ja voimakasta. Teet mitä tahansa rakkaittesi puolesta. Sinun ja lapsiesi.



Sinä kehityt, ja voimistut. Päivä päivältä huomaat ja opit uusia asioita. Elämästä, sinusta, rakkaudesta. En tiedä uskotko, ehkä et.. mutta minä olen käynyt läpi melkein samoja asioita kuin sinä. Minä vain olen vähän pitemmällä omalla polullani kuin sinä nyt. Olin kerran siellä, missä sinäkin nyt. En luovuttanut, etkä sinäkään. Ja tiedätkö, olen todella kiitollinen niistä kokemuksista, jotka kerran meinasivat musertaa minut alleen. Ilman niitä en olisi löytänyt itseäni, elämää, sen tarkoitusta. Sinä tulet ne myös huomaamaan. Tiedän sen.



Minä uskon siihen, että meille ei tapahdu mitään, mitä emme olisi elämäämme suunnitelleet ennen tänne syntymistä. Ajan kanssa sen ymmärtää. Joka ainoa vastoinkäyminen opettaa meille jotain. Ne opit pitää vain huomata. Sinä tulet ne vielä huomaamaan ja näkemään. Ja lupaan sinulle, että silloin itket onnen kyyneleitä noitten surun kyyneleitten sijaan.



Sinä olet vahva ja upea nainen, olet todella. Elämääsi tulee vielä ajat, jolloin sen ymmärrät. Ja jolloin muutkin sen sinusta selkeästi näkevät.



Tahtoisin sinua rutistaa kunnolla, luoda lohtua ja uskoa. Sillä joka ainoa san, jonka sinulle kirjoitan, on totta. Ja tarkoitan niitä todella. Minä näen, minä tiedän. Ja sinä tulet tietämään myös.



Voimia sinulle, rakas ystävä.



S