Mitä sisu teidän mielestä on?

Sisu on semmoista niskavuorelaisuutta. Hohhohhoohhooo

Kestävyyttä, rohkeutta, päättäväisyyttä, periksiantamattomuutta?

Sisua voi olla kellä vaan, vaikka se on muka joku suomalainen juttu.

Sisu on sellaista peräänantamattomuutta, tyylin periksi ei anneta perkele. Sisulla mennään mistä vaan eikä vaihdeta suuntaa vaikka oltaisiin päälakea myöten kusessa, koska sisu.

Sisu on sen jälkeen kun voimat loppuu ja silti mennään

pastilli

Saatanan pahoja pastilleja

Vierailija kirjoitti:

Sisu on sellaista peräänantamattomuutta, tyylin periksi ei anneta perkele. Sisulla mennään mistä vaan eikä vaihdeta suuntaa vaikka oltaisiin päälakea myöten kusessa, koska sisu.

Olen samaa mieltä. Ja sisu on sellainen vivahde ja sävy tuota peräänantamattomuutta, joka ilmenee vain suomalaisessa aivan omanlaisenaan. Tänne muualta muuttaneet voivat olla periksi antamattomia, mutta ei tällä sisu-tyylillä. Sisusta tunnistaa aidon suomalaisen.

Se nyt on vaan joku myytti. Kehitetty kaiketi joskus itsenäisyyden alkuaikoina että suomalaiset olisivat jotenkin sinnikkäämpiä ja sitkeämpiä kuin ihmiset muualla. Höperöt saa siitä kansallismielisiä orkkuja.

Uuh, uuh suomi, sinihonkien katveessa saarijärven paavo perse edellä puuhun läpi harmaan kiven, uuh ooh nyt tulee....

Nainen 42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisu on sellaista peräänantamattomuutta, tyylin periksi ei anneta perkele. Sisulla mennään mistä vaan eikä vaihdeta suuntaa vaikka oltaisiin päälakea myöten kusessa, koska sisu.

Olen samaa mieltä. Ja sisu on sellainen vivahde ja sävy tuota peräänantamattomuutta, joka ilmenee vain suomalaisessa aivan omanlaisenaan. Tänne muualta muuttaneet voivat olla periksi antamattomia, mutta ei tällä sisu-tyylillä. Sisusta tunnistaa aidon suomalaisen.

Kun sisun merkitys on tarpeeksi epäselvää mutinaa, niin on varaa kuvitella sen tarkoittavan mitä itse haluaa: "jotain suomalaiselle erityistä". Se on pelkkä mielikuva vailla todellisuuspohjaa.

Vai voitko jotenkin konkreettisesti kertoa mitä sisu tarkoittaa ja todistaa sen ihan oikeasti suomalaiselle tyypilliseksi? Niin että se olisi muutakin kuin mielikuva, idea vailla konkretiaa.

Sisu on sitä, että jatkaa, vaikka muut antaisivat periksi ja homma tuntuu toivottomalta. Sisu on sitä, että  antaa kaikkensa ja sitten vähän vielä lisää. 

Tätähän se

Sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta niin hyvässä kuin huonossa (joissain tilanteissa periksi antaminen voi olla ihan viisasta). Minusta sisussa on vähän myös uhmaa ja halua näyttää muille. En pidä sisua yksiselitteisesti luonteen hyveenä, vaikka se useimmiten on paikallaan ja johtaa parempaan lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tätähän se

Eli kun joutuu työhön, niin menee niin vaikeaksi ja ahdistavaksi homma, että joutuu voimasanojen kautta pakottamaan itseensä voimia jaksaa.

Amerikkalainen vastine: "Oh, shit... Fuck yeah, I can do this! I can do this. Fuuuuuckkk! Arrrrghhhh! Yes, yes, I can ducking do this!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tätähän se

Eli kun joutuu työhön, niin menee niin vaikeaksi ja ahdistavaksi homma, että joutuu voimasanojen kautta pakottamaan itseensä voimia jaksaa.

Amerikkalainen vastine: "Oh, shit... Fuck yeah, I can do this! I can do this. Fuuuuuckkk! Arrrrghhhh! Yes, yes, I can ducking do this!!"

*f

Vierailija kirjoitti:

Sisu on semmoista niskavuorelaisuutta. Hohhohhoohhooo

Niskavuoritarinan juoni tiivistettynä: Emäntä nai rengin. Hän häpeää alempisäätyistä puolisoaan ja halveksii uutta kotiaan. Ylpeyksissään hän kieltää ketään tulemasta vierailulle, ennen kuin uusi "pytinki" on rakennettu. Sen pitää olla suurempi kuin kellään muulla! Taloa rakennetaan, syntyy lapsia, vuodet vierivät. Renkisisäntä on mukava, hänestä pidetään yleisesti. Emäntä on katkera, ahne ja naurettava ylpeydessään.

Lapset ovat jo aikuisia, kun talo viimein valmistuu, ja vieraat saavat tulla. Sitten isäntä kuolee. Emäntä tajuaa liian myöhään menetyksensä. Hänestä ei pidä kukaan, ei edes omat lapset. Mutta sai ison talonsa!

The End.

Ei paljon tekemistä sisun vaan ylpeyden kanssa.

Ylivoimaisesti tylsin näkemäni näytelmä.

lannistumattomuutta, sitähän se on.