Oletteko te muut yli kolmekymppiset huomanneet että aika menee nykyään paljon nopeammin kuin teininä ja parikymppisenä?

Olen syntynyt 1976 eli olen 40 v ja yksi vuosi kuluu kokoajan edeltäviä nopeammin.

Kysyin 70-vuotiaalta äidiltäni, että nopeutuuko ajan kuluminen tästä vielä, niin äiti oikein huudahti, että todellakin! Se nopeutuu kokoajan.

Itse ajattelen myös, että kohtahan olen jo viiskymppinen ja ihan kohta jo kuuskymppinen. Ja äskenhän olin 25-vuotias, vaikka siitä on 15 vuotta. Miten viidessätoista vuodessa voi vanhentua näin paljon, niin henkisesti ja fyysisesti?! Ja miten se 15 vuotta meni sormia napsauttamalla?! Just äskenhän mä olin vähän päälle 20 v.

Mitä enemmän on vuosia takana , sitä nopeammin aika kuluu.  Kun takana on paljon vuosia , ei elettävä vuosi ole kovinkaan pitkää aika suhteutettuna menneisiin.

Sehän on ihan selvä, teinillä yksi vuosi on elämästä 1/13 - 1/19; mutta viiskymppisellä vain 1/50. Eli tavallaan yli kolmekertaa lyhyempi aika.

Olen vasta 26, ja välillä ihan kammottaa tämä ajan nopeus. Ja nopeampaa vain on luvassa?

Ala-asteen 6 vuotta kesti ikuisuuden, vertaan monesti elämääni siihen. Itse asiassa yksi vuosi ala-asteella oli niin pitkä aika, että kun kesäloma viimein tuli, en voinut uskoa sitä todeksi.

Viimeiset 6 vuotta elämässäni on mennyt nopeammin kuin 1 vuosi ala-asteella.

Olen asunut tässä samassa asunnossa n. 4,5 vuotta, ja se aika on mennyt nopeammin kuin lukio, joka kesti noin 3 vuotta.

Maailmahan pyörii aivan eri kierroksilla kuin vielä 90-luvullakin.

Tää netin perkele ja teknologiaa pahtaa vuosi vuodelta lujempaa. Tietoa tulee niin paljon, että jos ei itse osaa sitä jarrata ja siivilöidä, niin polla hajoaa...

Aika on mennyt niin nopeasti, etten näköjään unissani ehdi oikean ikäni perään. Olen unissa usein teini, joku 16–18 vuotias, ja sisaruksenikin ovat niissä samalla tavalla nuorempia kuin oikeasti. (En tiedä liittyykö tämä ajan nopeuteen, vai vain kypsymättömyyteen ja siihen, etten ole ehtinyt kokea elämässäni yhtä paljon asioita kuin tähän ikään mennessä pitäisi.)

Mites te, oletteko unissanne saman ikäisiä kuin oikeasti?

nro 4, 26-v.

Kai se on kun nuorempana tulee koko ajan jotakin uutta. Mitä vanhemmaksi tulee, niin asiat toistuvat. Ne eivät aiheuta sellaista draamaa ja siksi aikaa ei mene eri asioiden vatvomiseen. Aika kuluu hupsista vaan, kun ei tarvitse koko ajan miettiä ja vatvoa uusia juttuja. Teini-ikään ja nuoren aikuisen ikään mahtuu vielä niin paljon kaikkea uutta opeteltavaa, minkä stressaaminen ja suunnittelu jne. saa ajan hidastumaan. Malttamattomuus pysähdyttää ajan kun sen haluaisi kuluvan nopeampaa. Rentous taas nopeuttaa ajan kulua, vaikka se omasta puolesta saisi vaan mennä jolkuttaa hitaasti...

Ehkä ainoa "lohtu" jos sitä nyt edes tarvitaan, on että kaipa se on kaikille sama, ihan yleismaailmallisesti kun teidänkin viestejä lukee.  Ollaan kuitenkin samassa veneessä jotakuinkin :)

Elämässä koettu ajan nopeus on suoraan verrannollinen elettyihin vuosiin: Nuorena kaikki on uutta, eikä mikään tunnu tapahtuvan tarpeeksi nopeasti, ensirakkaus, hätäiset suudelmat, yletön huolehtiminen. Vanhempana uomio kiinnittyy oleelliseen: Mitä haluan, mikä on tärkeää, mitä jätän tekemättä, koska aikaa on rajallisesti, kuolema lähestyy joka päivä. Ikävä kertoa tämä, mutta useinkaan emme viisastu vanhentuessamme, vaan muutumme vain varovaisiksi ja uudet kokemukset jäävät silloin kokematta.

Tuntuu tuo ajankulku nopeutuvan. Nyt 40 ja risat ikäisenä viimeiset kymmenen vuotta tuntuu hujahtaneen ihan huomaamatta. 70 vuotias äitini sanoi hiljan: "Nopeasti se elämä meni" meidän jutellessa ajan kulumisesta. Jotenkin hirveän masentava ja minua painamaan jäänyt lausahdus.

Tuntuu ja se ärsyttää ihan hirveästi. Esim. viimeiset 5 vuotta on mennyt todella vauhdilla. Samaan aikaan yksi sukulaislapsi on kasvanut sellaisesta 13-vuotiaasta pojasta aikamieheksi. 

Juuri vähän aikaa sitten mietin yhtä juttua, joka tapahtui 2014. Siis ihan justiinsa! Ja tajusin, että siitä on niin pitkä aika, että tuossa ajassa jo joku nuori on käynyt yläasteen tai lukion... Ja miltä itsestä joskus tuntuikaan tuollainen 3 vuoden ajanjakso! Esim. seiskaluokan syksystä lukion alkuun. Noihin vuosiin mahtui vaikka mitä.

Ei siis ole kyse pelkästään siitä, että esim. kolmekymppisenä 1 vuosi on 1/30 osa elämästä, kun se 15-vuotiaana oli vain 1/15... Kyse on myös siitä, että nuorempana me itse ja kaikki ympärillä muuttui nopeammin. 

Aikuisena voi kokea jossain määrin samaa, kunhan tekee uusia asioita, tutustuu uusiin ihmisiin, matkustelee, vaihtaa joskus asuin- tai työpaikkaa, kokeilee uusia harrastuksia ym. Tämän ajan suhteellisuuden voi huomata siinä, että pari viikkoa normaalia arkea voi kulua ihan huomaamatta, mutta pari viikkoa jossain ulkomailla tuntuu pitkältä ajalta (ja sitten jälkeen päin kun palaa arkeen, niin tuo loma muuttuu kaukaisemmaksi ja alkaa tuntua taas lyhyemmältä ajalta).

Yksi homma mitä näin nelikymppisenä tajuan, on se, kun tarkastelen elämäni käännekohtia tai muita isompia tapahtumia, että kuinka lähekkäin tapahtumat olivatkaan, vaikka silloin tuntui, että niiden välillä oli valovuosi.

Esim. peruskoulu päättyi 1992. Lukio 1995. Näin jälkikäteen katsottuna hyvin lähekkäin toisiaan. Silti sitä eläessä aika tuntui ikuisuudelta ja paljon ehti tapahtua noina vuosina.

Joidenkin ihmisten tapaamiset, suhteet jne. Niin nekin tapahtuivat niin nopeassa syklissä täältä kaukaa tarkasteltuna. Onko muut huomanneet samaa?

70-vuotias isäni ihmetteli, että miten he ovat asuneet talossaan jo 35 vuotta. Tuntuu niin läheiseltä se aika, kun he sinne muuttivat. Miten aika on voinut mennä näin nopeasti, ihmetteli.

Jos tuntuu, että aika menee liian nopeasti, kannattaa aloittaa dietti. Nälkäisenä jokainen hetki tuntuu pidemmältä. Sama juttu kaikkien muidenkin virikkeiden kanssa. Netti ja telkkari kiinni, niin aika suorastaan pysähtyy.

Vierailija kirjoitti:

Aika on mennyt niin nopeasti, etten näköjään unissani ehdi oikean ikäni perään. Olen unissa usein teini, joku 16–18 vuotias, ja sisaruksenikin ovat niissä samalla tavalla nuorempia kuin oikeasti. (En tiedä liittyykö tämä ajan nopeuteen, vai vain kypsymättömyyteen ja siihen, etten ole ehtinyt kokea elämässäni yhtä paljon asioita kuin tähän ikään mennessä pitäisi.)

Mites te, oletteko unissanne saman ikäisiä kuin oikeasti?

nro 4, 26-v.

Olen 38v mies, ja aika iso, 194cm pitkä ja paina nyt 120kg. Yli 15 senttiä ja varmaan 30kg painavampi kuin isäni nyt.  Harrastan voimailua yms, eli olen keskiverto miestä tilastojen mukaan suurempi.  Unissani olen aina silti se pikku poika joka ei mahda kenellekkään mitään, ja isäni on iso ja jotenkin pelottava..  En tunne että itse tuntoni olisi enää mitenkään huono, mutta unet vaan jotenkin ovat sillä hetkellä niin pirun toden tuntuisia.  Eikä isäni ollut edes mitenkään huono isä. Kova kyllä meille pojille, kun tarkoitti meidän parasta. (omien sanojensa mukaan)  

Yli 80-vuotias äitini sanoi, kyllä ihmisen elämä on sitten lyhyt. Säälitti ja pelotti, ajattelin äidin kuitenkin eläneen jo nyt pitempään kuin moni .

Aikamatkaaja kirjoitti:

Jos tuntuu, että aika menee liian nopeasti, kannattaa aloittaa dietti. Nälkäisenä jokainen hetki tuntuu pidemmältä. Sama juttu kaikkien muidenkin virikkeiden kanssa. Netti ja telkkari kiinni, niin aika suorastaan pysähtyy.

Mutta jälkikäteen mietittynä tuo dieetti-aika ei tuo mitään mieleen kuin kurjuutta, joten ehkä ihmis mieli jotenkin huom, jälkikäteen, tuonkin ajan lyhentää olemattomiin, ja taas tuntuu aika lentäneen..

En ole vielä kolmikymppinen, mutta huomasin tämän ajan nopean juoksun jo parikymppisenä. Jo silloin tuntui, että aika menee paljon nopeammin kuin teininä. Yliopistossakin tuntui aina opiskeluvuodet menevän tosi nopsaan. Olen jo hyvän aikaa sitten yliopistosta valmistunut, ja joskus tulee mietittyä, että onko siitä fuksivuodestakin todellakin jo niin kauan aikaa. Kun se tuntuu, että se olisi aivan vasta ollut. Muistan vielä niin hyvin ne kaikki fuksivuonna tapahtuneet asiat ja mitä silloin esim. opiskeltiin. Mun sisäinen mieli ei kyllä tämän ajanjuoksun perässä pysy, mieleltäni olen varmaan vieläkin siellä parinkympin tietämillä, vaikka ikä on jo lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. :D

Ja ajan kulumisen vauhti sen kun kiihtyy.

Kun taas lueteltiin Nobel palkinnon saajia pari viikkoa sitten, ajattelin, että häh, justhan ne viime kuussa valittiin, miten nyt taas.

t. Just eläkkeelle jäänyt

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 26, ja välillä ihan kammottaa tämä ajan nopeus. Ja nopeampaa vain on luvassa?

Ala-asteen 6 vuotta kesti ikuisuuden, vertaan monesti elämääni siihen. Itse asiassa yksi vuosi ala-asteella oli niin pitkä aika, että kun kesäloma viimein tuli, en voinut uskoa sitä todeksi.

Viimeiset 6 vuotta elämässäni on mennyt nopeammin kuin 1 vuosi ala-asteella.

Olen asunut tässä samassa asunnossa n. 4,5 vuotta, ja se aika on mennyt nopeammin kuin lukio, joka kesti noin 3 vuotta.

Nopeampaa on luvassa. Ajan kuluminen kiihtyy tuosta yhä edelleen nopeutuvassa tahdissa. Huomaat kohta olevasi 40-vuotias ja ihmettelet, mitä tapahtui, juurihan olit 26 v ja nuori. Silloit et enää putoa nuori lokeroon ja huomaat nuorista parikymppisistä kundeista, että he eivät enää katso perääsi tai yritä iskeä (vaikka tuntuu siis siltä, että let yhä se sama 26 v) jonka seurauksena, että voisit olla heidän äitinsä ja olet oikeasti jo tuplat heidän iästään ja se näkyy myös ulkonäössä.