Maksettiinko teille lapsena kirjojen lukemisesta? Kuulostaa minusta omituiselta

Ei maksettu ei. Sen sijaan aina parin viikon välein vanhemmat kuskasi kirjastoreissulle jossa koluttiin kaksi eri kirjastoa (lähiön sivukirjasto ja kaupungin pääkirjasto) isojen kantokassien kanssa. Ne lastattiin aina täyteen kirjoja, me lapset saatiin itse valita lukemisemme. Kun kirjat oli luettu, tehtiin uusi kirjastoreissu.

ei, mut ois tehy huvää. ole ahnre mut huono luge

Ei tietenkään maksettu enkä tietenkään maksanut omille lapsillenikaan! Koko perheemme on kirjojen suurkuluttajia, aina on joku kirja kesken lukemisen ja pino seuraavia odottaa vieressä.

Ei ainakaan vielä, mutta voisihan tuota kokeilla.

MInä ainakin olen maksanut, ja vieläpä ihan mielelläni. Toinen pojistani oli hyvin vastahakoinen lukija, mutta kun hänelle maksettiin jokaisesta kirjasta, jonka sai loppuun, ei mennyt pitkäänkään, että hän alkoi lukea niitä ihan vapaaehtoisesti.

Ei maksettu ei. Sen sijaan vanhemmat uhkailivat välillä kirjastokiellolla, jos tein jotain heidän mielestään väärää.

Vierailija kirjoitti:

MInä ainakin olen maksanut, ja vieläpä ihan mielelläni. Toinen pojistani oli hyvin vastahakoinen lukija, mutta kun hänelle maksettiin jokaisesta kirjasta, jonka sai loppuun, ei mennyt pitkäänkään, että hän alkoi lukea niitä ihan vapaaehtoisesti.

Lukee tiivistelmän netistä ja te raasut uskotte että on oikeasti lukenut.

Parhaillaan meni kirja päivässä, jos ei ollut kouluhommia tai harrastuksia esteenä. Useita viikossa aina, kun ei ne nuortenkirjat kovin paksuja olleet. Tuli luettua kaikki Viisikot, Neiti Etsivät, Tiinat, Anni Swanit, Pienet runotytöt ja paljon paljon muuta. Pekka Töpöhäntä oli ensimmäinen kirja, minkä luin itse ja sitten luin ne kaikki, samoin vaahteramäen Eemelit, joihin siirryin seuraavaksi. Opin kohtalaisen aikaisin lukemaan ja siten kyllä luinkin. Kuinkahan paljon sitä tulikaan luettua? Aika paljon olis rahaa, jos olis maksettu, mutta ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa niin paljon.  Kun vielä veljetkin lukivat. 

Vierailija kirjoitti:

Parhaillaan meni kirja päivässä, jos ei ollut kouluhommia tai harrastuksia esteenä. Useita viikossa aina, kun ei ne nuortenkirjat kovin paksuja olleet. Tuli luettua kaikki Viisikot, Neiti Etsivät, Tiinat, Anni Swanit, Pienet runotytöt ja paljon paljon muuta. Pekka Töpöhäntä oli ensimmäinen kirja, minkä luin itse ja sitten luin ne kaikki, samoin vaahteramäen Eemelit, joihin siirryin seuraavaksi. Opin kohtalaisen aikaisin lukemaan ja siten kyllä luinkin. Kuinkahan paljon sitä tulikaan luettua? Aika paljon olis rahaa, jos olis maksettu, mutta ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa niin paljon.  Kun vielä veljetkin lukivat. 

Kuin omasta kynästä tullutta :) Tosiaankin luettiin silloin kun oli mahdollisuus päästä kirjastoon.

Maksettu? No ei, sen sijaan vanhemmat valittavat että olin liikaa nenä kiinni kirjoissa ja minun pitäisi mennä ulos. Olin täysin koukussa kirjoihin siitä asti kun opin lukemaan.

Ei maksettu. Paheksuttiin moista ajanhukkaa. Nyt saan nauttia kielletystä hedelmästä mielinmäärin :)

No ei maksettu. Minusta tuli himolukija heti kun opin lukemaan (en nyt mikään hikari ollut, läksyt jäivät vähemmälle kun luin muuta kirjallisuutta). Kirjasto oli koulun vieressä joten opin siellä käymään. Lukuinto ei ole laantunut vanhemmiten. Kotona myös luettiin paljon. Minua ei tarvinnut kannustaa kun innostuin itse lukemisesta.

No ei todellakaan maksettu! Hyvän pesämunan olisin kyllä saanut jos näin olisi tehty - olen ollut nenä kiinni kirjoissa koko ikäni. Silloin kun en vielä osannut itse lukea, raahasin pinon kirjoja äidille/isälle, jotta hän lukisi minulle. Suunnilleen viisivuotiaasta saakka olen lukenut itse, parhaimmillaan muutama meni päivässä silloin nuorempana kesälomilla. :D

Joo XD n 10-15 vuotta sitten pikkuveljeni oli tosi vastahakoinen lukemaan ja äiti ja isä maksoivat hänelle 2€ per sata sivua. Itse olin lukutoukka, mutta he maksoivat minullekin, koska heistä oli epistä, että vain veli saisi palkkaa lukemisesta. Siinä sitten ahmin potterit, viisikot, nummelan ponitallit, pollux-paketin hevoskirjat, twilightit, anni swanit, soturikissat jopa englanniksikin, kun vain muutama oli suomennettu. Ja Aku Ankkaa meni tietenkin sivukaupalla, mutta niistä ei saanut rahaa. Sain raavittua kasaan mukavan määrän pääomaa, kunnes sovittiin isän kanssa, että minä luen palkatta.

Nykyään luen vieläkin n. kolme kirjaa kuussa. Veli ei ole lukenut varmaan viiteen vuoteen muuta, kuin sarjakuvia.