Isä iloitsee, kun urheilevat pojat oppivat malttia.  ”Jos tahtoo menestyä kisoissa elokuussa, treenaamista ei voi aloittaa heinäkuussa. Töitä täytyy tehdä sinnikkäästi koko vuosi.” Kuva: Lilli Haapala
Isä iloitsee, kun urheilevat pojat oppivat malttia. ”Jos tahtoo menestyä kisoissa elokuussa, treenaamista ei voi aloittaa heinäkuussa. Töitä täytyy tehdä sinnikkäästi koko vuosi.” Kuva: Lilli Haapala

Kirjailija Mikko Kalajoki huomasi, että elämä kahden teinipojan kanssa tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin pikkulapsivuodet.

”Vaimoni maksaa lapsille kirjojen lukemisesta. Minä epäilin keksintöä aluksi. Mehän olemme kirjailijaperhe, eikö kirjoja pitäisi lukea muutenkin?

Teinien lukuinnostus on kuitenkin kausittaista. Kun suosikkisarja on luettu loppuun, kännykkä ja pädi saattavat houkuttaa enemmän. Silloin muutaman euron suuruinen lukupalkkio voi motivoida. Klassikkoteoksesta maksamme bonuksen.

Lukemaan kannustaminen on yksi keino, jolla opetamme lapsia sinnikkyyteen.

”Haluan opettaa lapsilleni, että hienoja juttuja tapahtuu, kunhan ei hätiköi.”

Olen tehnyt kasvatuksessa tyhmiäkin ratkaisuja, mutta yhden asian olen osannut opettaa hyvin: pitkäjänteisyys on perheessämme tärkeää.

Teinille on katastrofi, jos kännykkä hajoaa. Mutta mitäpä jos uutta puhelinta ei lähdetäkään ostamaan seuraavana päivänä, vaan sen hinta pitää säästää viikkorahoista?

Niin meillä on tehty. Kun nuorempi lapseni rikkoi kännykkänsä, hänen piti itse säästää rahat uuteen.

Tuntuu, että nykyisessä kulttuurissa on poikkeuksellista, jos jokin asia vie aikaa. Telkkarissa lihavista tulee laihoja, rumista kauniita ja köyhistä rikkaita, ja muutoksen pitää tapahtua mieluiten kuukaudessa.

Se on ihan hullua. Minä haluan opettaa lapsilleni, että hienoja juttuja tapahtuu, kunhan ei hätiköi.

Ammattini vuoksi tiedän, että kirjoittamisessa on samaa verkkaisuutta, jota moni etsii vaikkapa joogasta tai ultrajuoksusta. Silloin ei voi pyöriä joka välissä somessa. Valmista ei tule hetkessä, vaan samaa tekstiä hiotaan vielä seuraavana vuonnakin. Lukeminen on melkein yhtä hidas, keskittymistä vaativa kokemus.

”Vanhempien ykköstehtävä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä.”

Pitkäjänteisyyttä oppii myös urheilussa. Uskon, että vanhempien ykköstehtävä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä. Siihen kilpaurheilu on omiaan. Kun kisat eivät suju, piikkarit lentelevät pitkin kenttää. Nuo hetket ovat minulle vanhemmuuden suurimpia haasteita: olen huono kylmettämään itseäni ja toimimaan neutraalina palloseinänä. Menen usein liian voimakkaasti teinin tunteeseen mukaan – oli kyse sitten surusta tai raivosta. Muistan omat murrosiän kuohuni liian hyvin.

Päädyin teinieni valmentajaksi kentän laidalta puolivahingossa. Vanhemman poikani kanssa olemme erityisen kiinnostuneita kestävyysjuoksusta. Olemme laatineet harjoittelulle yhdessä rungon:

Viikossa on yksi tai kaksi vapaapäivää, ja sunnuntaina juoksemme yhdessä pitkän, 15 kilometrin lenkin.

Vaimoni kutsuu minua välillä piiskuriksi, kun kehotan poikaa pukemaan verkkarit päälle pyhäpäivänä. Minusta juoksuharrastus opettaa pitkäjänteisyyden lisäksi fiksuja valintoja. 15-vuotias ymmärtää jo sen, että jos edellisen yön on kaverilla yökylässä katsomassa leffoja ja syömässä sipsejä aamuneljään, juoksu ei seuraavana päivänä kulje. Myös nuorempi poikani tajuaa jo, että hieno sporttitemppu Youtubessa on vaatinut satoja tai tuhansia treenitunteja.

Omassa nuoruudessani lopetin yleisurheilun liian varhain, kun kuvioihin tulivat sähkökitarat, tyttöystävät ja kaljanjuonti. Tiedän, että omat poikani voivat päätyä samaan ratkaisuun, ja se on ihan ok. Urheilun ei tarvitse kiinnostaa kilpailumielessä. Olen silti painottanut, että jotakin liikuntaa pitää harrastaa. Pojistani on tulossa yhtä pitkiä kuin minusta, joten tiedän, että heidän on tärkeää pitää selkänsä kunnossa.

”Kyllä se lapsi oppii ärrän ja potalla käymisen.”

Teinien kanssa ovet paukkuvat säännöllisesti. Kahden rotevan pojan kauhea tappelu voi käynnistyä jo parista väärästä sanasta. Sarjakuvamaiset efektipallurat vain puuttuvat päiden päältä. Siitä huolimatta elämä tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin pikkulapsivuosina. Arki ei ole enää sitä ”kiire, kipi kipi, kurahousut, päiväkotiin” -juoksua.

Vuodet ovat kehittäneet omaakin perspektiiviäni. Vasta nyt tajuan, että kaiken ei tarvitse tapahtua heti. Tällä elämänkokemuksella suhtautuisin rennommin ja lempeämmin asioihin, jotka vuosikymmen sitten tuntuivat kauheilta ja stressaavilta. Jos remontti ei valmistu tänä vuonna, se valmistuu ensi vuonna. Kyllä se lapsi oppii ärrän ja potalla käymisen. Valmiudet vanhemmuuteenkin kasvavat ajan kuluessa.

Pari minuuttia riitelyn ja mäiskeen jälkeen teini voi jo selittää polveilevasti kansallisvaltioiden kehittymisestä 1800-luvulla. Arvostan sitä, että voin käydä poikieni kanssa kunnon keskusteluja. Tänäkin aamuna myöhästyin, kun juutuin 15-vuotiaani kanssa aamun lehden ääreen juttelemaan politiikasta. Oman kokemukseni perusteella nykyteinit ovat älyttömän fiksuja.

Mikko Kalajoki

  • Kirjailija Mikko Kalajoki, 44, asuu vaimonsa ja kahden teini-ikäisen poikansa kanssa Raisiossa.
  • Hänen edellinen romaaninsa Miesmuisti ilmestyi keväällä.
Vierailija

Kirjailija Mikko Kalajoki: ”Maksamme lapsillemme kirjojen lukemisesta”

Mulle mun faija makso 5mk/kirja kun luin viisikoita yms nuortenkirjoja. Vanhempana vaihtui markat euroiks ja kirjat paksuni, mutta niin se faija vaan antoi rahaa, kun sanoi että tämäkin on luettu. Joskus lukiossa jäi rahan ottaminen vastaan pikkuhiljaa pois. Sittemmin luin porukoiden kirjahyllyn ja osan parin kaverin hyllyistä. Olen kiitollinen isälleni tästä toiminnasta, koska ilman sitä 5mk "palkintoa" en ehkä olisi kirjoihin koskenut. Suosittelen! Ei pakottamalla vaan porkkanalla :) -m31
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuorten aivot käyvät kierroksilla – pienet sosiaaliset tapahtumat voivat kuormittaa enemmän kuin koulustressi, kertoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Vanhemmat ajattelevat usein, että nuoret kuormittuvat ja jopa ahdistuvat läksykuormasta tai harrastusmääristä. Todellinen kuormitus voi kuitenkin tulla arjen sosiaalisista suhteista.

Teinit kiinnittävät todella paljon huomiota pieniin, meille aikuisille mitättömiltä tuntuviin asioihin kuten eleisiin, ilmeisiin ja äänenpainoihin. Teinin mantelitumake eli aivojen taistele-pakene-keskus skannaa jatkuvasti, olenko vihamielisessä vai minuun positiivisesti suhtautuvassa seurassa.

– Nuorille sosiaaliset kanssakäymiset ovat merkittävämpiä kuin aikuisille. Kaikki mitä meissä tapahtuu, on järkevästi rakennettu: aivot toimivat niin kuin yhteiskunta olisi edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Nuoret ihmiset on tehty etsimään uusia elinalueita ja pariutumaan, sanoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.

Mikä kuormittaa nuoren mieltä?

Jo pitkään on tiedetty, että nuoret ovat itsekeskeisiä ja heidän on vaikea hillitä tunteitaan ja impulssejaan. Nyt tieteen avulla on voitu myös todistaa, että nuorten aivoissa tapahtuu valtavan paljon enemmän kuin lasten ja vanhempien aivoissa.

Aistihavaintokyvyt kypsyvät jo varhain, mutta murrosiässä tunnekeskusten toiminta kiihtyy. Kontrollikeskusten toiminta puolestaan voimistuu hitaimmin. Nuoren aivot käyvät siis ylikierroksilla, koska tietoa käsitellään todella paljon, hyvin suurelta osin tiedostamattomasti. 

– Nuorten aivoissa on kauhea määrä sähköjohtoja, ja koska niin sanottua valkeaa ainetta ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi pitämään johtoja erossa toisistaan, ne yhdistyvät väärin ja tapahtuu oikosulkuja. Aikuisten johdot pysyvät järjestyksessä, koska lelluvat valkean aineen suojissa, Hermanson kuvailee.

Varsinkin tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla.

Maailmassa sekä omassa lähipiirissä tapahtuvat asiat pohdituttavat nuorta: Miksi äiti kasvattaa pikkuveljeä väärin vaikka luin, että pitäisi toimia ihan toisin? Miten kehtaan mennä luokkaan, kun en äsken saanut palloa kiinni? Miksi meillä ostetaan vaaleaa leipää, vaikka tumma leipä ehkäisee syöpää?

Varsinkin tytöillä hippokampus, jossa sijaitsee pienten nippeliasioiden muistaminen, aktivoituu helposti. Tytöt miettivät kovasti, kuka sanoi mitä, missä ja millä äänensävyllä, kuka katsoi mihin suuntaan ja millä tavalla. Pienet asiat jäävät mieleen ja saattavat kuormittaa.

Nämä huolet ja ajatukset eivät tule useinkaan vanhemman tai vaikka koulun tietoon, eikä tavallisesti tarvitsekaan – nuorella saa olla oma elämä ja sen mukanaan tuomat ajatukset. Vanhemman jatkuvat utelut voinnista tuntuvat nuoresta usein häiritseviltä.

Nuori kyllä tarvittaessa kääntyy aikuisen puoleen huolineen. Aikuisen tulee olla sen arvoinen.

– Fiksua olisi, jos vanhemmalla ja nuorella olisi jotain säännöllisiä hetkiä, jolloin viettää yhteistä, kiireetöntä aikaa.

Jos nuori on kovin ahdistunut tai kuormittunut, hän voi noissa tilanteissa purkaa vanhemmalle kotiin ja kaverisuhteisiin liittyviä asioita. Nuorta ei kuitenkaan pidä pakottaa tilittämään tunteitaan.

Ja toisaalta: ei nuorenkaan arjen tarvitse olla jatkuvaa kriisiä. On niitäkin nuoria, jotka keskittyvät todella huolella vain läksyihin ja harrastuksiinsa. Joskus mekaaninen suorittaminen saattaa kuitenkin liittyä sosiaalisten tilanteiden aiheuttamien tunteiden kieltämiseen ja kompensointiin.

– Vanhempi ei voi elää oman lapsensa nuoruutta lapsen puolesta, ne nuoruuden angstit ja haasteet on jokaisen elettävä itse, Hermanson muistuttaa.

Mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen nuoren oloa?

Nuoret väsyvät sosiaalisissa tilanteissa enemmän, koska joutuvat käyttämään isompia osia aivoista – ja näin aivojen aineenvaihduntakin on isompaa. Jos ei ole energiaa, pinna napsahtaa nopeammin. Aikuisen tehtävä on järjestää nuorelle arjen rytmi kuntoon, varmistaa syöminen ja nukkuminen.

Hankalat keskustelut kannattaa ajoittaa niihin hetkiin, kun sekä aikuisella että teinillä on vatsat täynnä.

– Nuorten kanssa kannattaa keskustella kaikki hankalat jutut niin, että sopii keskustelun etukäteen ja varmistaa, että molemmilla – niin aikuisella kuin teinillä – on vatsat täynnä.

Vanhemman tehtävä on myös pitää perheessä yllä hyvää, avointa ja rentoa tunnelmaa. Nuori oppii ensisijaisesti mallista. Jos vanhemmat eivät keskustele tunteistaan rehellisesti ja avoimesti, miten nuori oppisi sanoittamaan omia tunteitaan?

– On vanhempia, jotka sanovat, etteivät riitele lastensa nähden tai ollenkaan. Mutta juuri tällaisia asioita nuoret stressaavat, eivät vanhemmat pysty nuoria huijaamaan.

Vaikka jäätävät sanat olisi peitelty hymyin, nuorten sosiaalisiin tilanteisiin virittyneet aivot kyllä skannaavat kireän ilmapiirin: nuo kaksi tyyppiä eivät viihdy. Jos nuori ei tiedä tilanteen taustoja, hän kehittelee tunnelmalle omat teoriansa. Parhaan esimerkin vaikkapa parisuhteesta voi antaa elämällä itse rehellisessä ja ilmapiiriltään avoimessa suhteessa.

– On ihan sama mitä vanhempi sössöttää oikeanlaisen elämästä, jos samalla laiminlyö itsensä ja  oman parisuhteensa. Ei kaikkea pidä nuorelle vuodattaa, mutta lähtökohtaisesti pitäisi olla rehellinen niistä vaikeuksista, mitä tulee eteen – se helpottaa ymmärtämistä.

Aikuisen on myös syytä pitää kiinni siitä, mitä lupasi:

– Nuorta stressaa  hirveästi, jos isä tai äiti lupaa hakea ja tulla ja tehdä, mutta ei tulekaan tai tee lupaamaansa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Teinin kasvaminen aikuiseksi on vaikeaa, haikeaa ja ihanaa yhtä aikaa, Mirva behm sanoo. Kuva: Mirva Behm.
Teinin kasvaminen aikuiseksi on vaikeaa, haikeaa ja ihanaa yhtä aikaa, Mirva behm sanoo. Kuva: Mirva Behm.

Teinien vanhemmille on tosi vähän positiivista vertaistukea. Mirva Behmin eli MormuskaMutsin blogin ydinajatuksena onkin: "Teinit, niistä vaan on ihan pakko tykätä!"

Vauva.fin suosittu blogi MormuskaMutsi käsittelee teinien vanhemmuutta ja tietenkin teinejä – noita ihanan kamalia, aikuisuutta kohti kurottelevia tyyppejä! Blogia kirjoittaa viiden lapsen äiti Mirva Behm. Hänen vanhin lapsensa on jo 18, nuorin vasta kaksi.

– En ole kuullut, että teinin vanhemmuudesta bloggaisi kukaan muu, Behm kertoo.

Mirva kirjoitti aluksi perheaiheista blogia, mutta vasta teiniaiheen löydyttyä löytyi myös todellinen kirjoittamisen palo. Nyt aiheet tuntuvat tipahtelevan kuin itsekseen.

– Meillä on omia teini-ikäisiä lapsia, joiden kaverit käyvät kylässä, joten teiniys on läsnä koko ajan.

Parasta MormuskaMutsissa Mirvan mielestä on, että se liittää vanhemmat ja teinit yhteen. Neljätoistavuotiaat tägäävät somejakoihin omia vanhempiaan ajatuksella: hei iskä, lue tämä tai mutsi, tämä on muuten aivan kuin mä. Toisaalta vanhemmat jakavat blogipostauksia lapsilleen: kuulostaako tutulta lapseni, vink vink.

– Blogini saa vanhemmat ja nuoret keskustelemaan keskenään ja ymmärtämään toistensa näkökulmia. On huippujuttu, että molemmat kokevat blogini  omakseen.

Teinit ovat myös ihania

Mirva on blogia kirjoittaessaan huomannut, että teiniys on universaalia. Aikuisuuteen kasvu on samaa kipuilua kaikille.

– Tietenkin nuoret ovat omia persooniaan, mutta perheissä käydään läpi tosi samanlaisia juttuja.

MormuskaMutsi onkin paikka, josta voi lukea, ettei ole ainoa perhe, jossa teinin kanssa neuvotellaan ja ovet paukkuvat. Tällaista vertaistukea Mirva olisi itse kaivannut aikanaan.

Kun pellavapäisestä äidin tytöstä sukeutui raivotar, yllätyin ja säikähdin.

– Kun esikoinen tuli murrosikään ja pellavapäisestä äidin tytöstä sukeutui raivotar, yllätyin ja säikähdin. Ajattelin, että mitä väärää olen tehnyt ja miten olisin voinut tehdä toisin, vaikka se kiukkuisuus ja mököttäminen kuuluvat kasvamiseen, ovat osa prosessia.

Senkin Mirva on blogia kirjoittaessaan ymmärtänyt, että vanhemmat ja teinit itsekin kaipaavat haastavien ja vaikeiden asioiden lisäksi tekstejä siitä, miten ihania nuoret ovat. Myös tulevien teinien vanhempien olisi Mirvan mielestä hyvä lukea siitä, ettei teini-ikä ole yhtä painajaista.

– Kun kukkamekkotytöstä sukeutuu omillaan pärjäävä ja itsenäisesti ajatteleva nuori nainen, se on vaikeaa, haikeaa ja ihanaa yhtä aikaa.

Mirvan terveiset teinille

Vaikka tuntuisi, että vanhemmat on urpoja ja naputtavat kaikesta, he eivät tee sitä ärsyttääkseen, vaan koska heillä on vastuu. Ei tarvitse toimia niin kuin omat vanhemmat, mutta heiltä voi saada hyviä vinkkejä elämään. 

Mirvan terveiset teinin vanhemmalle

Teinit ovat impulsiivisia eivätkä ajattele pitkälle. Kannattaa muistella, millaista oli olla murrosikäinen ja yrittää ajatella maailmaa siltä kannalta. Ota aikalisä ennen kuin räyhäät. Rauhoittuminen on ainoa tapa säilyttää keskusteluyhteys. Ja jos yhteys katkeaa, sitä on vaikea korjata. 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.