Isä iloitsee, kun urheilevat pojat oppivat malttia.  ”Jos tahtoo menestyä kisoissa elokuussa, treenaamista ei voi aloittaa heinäkuussa. Töitä täytyy tehdä sinnikkäästi koko vuosi.” Kuva: Lilli Haapala
Isä iloitsee, kun urheilevat pojat oppivat malttia. ”Jos tahtoo menestyä kisoissa elokuussa, treenaamista ei voi aloittaa heinäkuussa. Töitä täytyy tehdä sinnikkäästi koko vuosi.” Kuva: Lilli Haapala

Kirjailija Mikko Kalajoki huomasi, että elämä kahden teinipojan kanssa tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin pikkulapsivuodet.

”Vaimoni maksaa lapsille kirjojen lukemisesta. Minä epäilin keksintöä aluksi. Mehän olemme kirjailijaperhe, eikö kirjoja pitäisi lukea muutenkin?

Teinien lukuinnostus on kuitenkin kausittaista. Kun suosikkisarja on luettu loppuun, kännykkä ja pädi saattavat houkuttaa enemmän. Silloin muutaman euron suuruinen lukupalkkio voi motivoida. Klassikkoteoksesta maksamme bonuksen.

Lukemaan kannustaminen on yksi keino, jolla opetamme lapsia sinnikkyyteen.

”Haluan opettaa lapsilleni, että hienoja juttuja tapahtuu, kunhan ei hätiköi.”

Olen tehnyt kasvatuksessa tyhmiäkin ratkaisuja, mutta yhden asian olen osannut opettaa hyvin: pitkäjänteisyys on perheessämme tärkeää.

Teinille on katastrofi, jos kännykkä hajoaa. Mutta mitäpä jos uutta puhelinta ei lähdetäkään ostamaan seuraavana päivänä, vaan sen hinta pitää säästää viikkorahoista?

Niin meillä on tehty. Kun nuorempi lapseni rikkoi kännykkänsä, hänen piti itse säästää rahat uuteen.

Tuntuu, että nykyisessä kulttuurissa on poikkeuksellista, jos jokin asia vie aikaa. Telkkarissa lihavista tulee laihoja, rumista kauniita ja köyhistä rikkaita, ja muutoksen pitää tapahtua mieluiten kuukaudessa.

Se on ihan hullua. Minä haluan opettaa lapsilleni, että hienoja juttuja tapahtuu, kunhan ei hätiköi.

Ammattini vuoksi tiedän, että kirjoittamisessa on samaa verkkaisuutta, jota moni etsii vaikkapa joogasta tai ultrajuoksusta. Silloin ei voi pyöriä joka välissä somessa. Valmista ei tule hetkessä, vaan samaa tekstiä hiotaan vielä seuraavana vuonnakin. Lukeminen on melkein yhtä hidas, keskittymistä vaativa kokemus.

”Vanhempien ykköstehtävä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä.”

Pitkäjänteisyyttä oppii myös urheilussa. Uskon, että vanhempien ykköstehtävä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä. Siihen kilpaurheilu on omiaan. Kun kisat eivät suju, piikkarit lentelevät pitkin kenttää. Nuo hetket ovat minulle vanhemmuuden suurimpia haasteita: olen huono kylmettämään itseäni ja toimimaan neutraalina palloseinänä. Menen usein liian voimakkaasti teinin tunteeseen mukaan – oli kyse sitten surusta tai raivosta. Muistan omat murrosiän kuohuni liian hyvin.

Päädyin teinieni valmentajaksi kentän laidalta puolivahingossa. Vanhemman poikani kanssa olemme erityisen kiinnostuneita kestävyysjuoksusta. Olemme laatineet harjoittelulle yhdessä rungon:

Viikossa on yksi tai kaksi vapaapäivää, ja sunnuntaina juoksemme yhdessä pitkän, 15 kilometrin lenkin.

Vaimoni kutsuu minua välillä piiskuriksi, kun kehotan poikaa pukemaan verkkarit päälle pyhäpäivänä. Minusta juoksuharrastus opettaa pitkäjänteisyyden lisäksi fiksuja valintoja. 15-vuotias ymmärtää jo sen, että jos edellisen yön on kaverilla yökylässä katsomassa leffoja ja syömässä sipsejä aamuneljään, juoksu ei seuraavana päivänä kulje. Myös nuorempi poikani tajuaa jo, että hieno sporttitemppu Youtubessa on vaatinut satoja tai tuhansia treenitunteja.

Omassa nuoruudessani lopetin yleisurheilun liian varhain, kun kuvioihin tulivat sähkökitarat, tyttöystävät ja kaljanjuonti. Tiedän, että omat poikani voivat päätyä samaan ratkaisuun, ja se on ihan ok. Urheilun ei tarvitse kiinnostaa kilpailumielessä. Olen silti painottanut, että jotakin liikuntaa pitää harrastaa. Pojistani on tulossa yhtä pitkiä kuin minusta, joten tiedän, että heidän on tärkeää pitää selkänsä kunnossa.

”Kyllä se lapsi oppii ärrän ja potalla käymisen.”

Teinien kanssa ovet paukkuvat säännöllisesti. Kahden rotevan pojan kauhea tappelu voi käynnistyä jo parista väärästä sanasta. Sarjakuvamaiset efektipallurat vain puuttuvat päiden päältä. Siitä huolimatta elämä tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin pikkulapsivuosina. Arki ei ole enää sitä ”kiire, kipi kipi, kurahousut, päiväkotiin” -juoksua.

Vuodet ovat kehittäneet omaakin perspektiiviäni. Vasta nyt tajuan, että kaiken ei tarvitse tapahtua heti. Tällä elämänkokemuksella suhtautuisin rennommin ja lempeämmin asioihin, jotka vuosikymmen sitten tuntuivat kauheilta ja stressaavilta. Jos remontti ei valmistu tänä vuonna, se valmistuu ensi vuonna. Kyllä se lapsi oppii ärrän ja potalla käymisen. Valmiudet vanhemmuuteenkin kasvavat ajan kuluessa.

Pari minuuttia riitelyn ja mäiskeen jälkeen teini voi jo selittää polveilevasti kansallisvaltioiden kehittymisestä 1800-luvulla. Arvostan sitä, että voin käydä poikieni kanssa kunnon keskusteluja. Tänäkin aamuna myöhästyin, kun juutuin 15-vuotiaani kanssa aamun lehden ääreen juttelemaan politiikasta. Oman kokemukseni perusteella nykyteinit ovat älyttömän fiksuja.

Mikko Kalajoki

  • Kirjailija Mikko Kalajoki, 44, asuu vaimonsa ja kahden teini-ikäisen poikansa kanssa Raisiossa.
  • Hänen edellinen romaaninsa Miesmuisti ilmestyi keväällä.
Vierailija

Kirjailija Mikko Kalajoki: ”Maksamme lapsillemme kirjojen lukemisesta”

Mulle mun faija makso 5mk/kirja kun luin viisikoita yms nuortenkirjoja. Vanhempana vaihtui markat euroiks ja kirjat paksuni, mutta niin se faija vaan antoi rahaa, kun sanoi että tämäkin on luettu. Joskus lukiossa jäi rahan ottaminen vastaan pikkuhiljaa pois. Sittemmin luin porukoiden kirjahyllyn ja osan parin kaverin hyllyistä. Olen kiitollinen isälleni tästä toiminnasta, koska ilman sitä 5mk "palkintoa" en ehkä olisi kirjoihin koskenut. Suosittelen! Ei pakottamalla vaan porkkanalla :) -m31
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.