Siis miten joku muka pärjää aamun pelkällä kahvilla!?!

En osaa sanoa.

Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.

Mun mies on tälläinen, tosin ei juo edes sitä kahvia :D Syö vain kaksi kertaa päivässä eikä edes illalla mitenkään tukevasti. Kuolisin nälkään 1.aamulla 2.iltapäivällä 3.illalla

Vierailija kirjoitti:

Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.

Sitten ihmetellään kun ei laihduta... Ollaan koko ajan syömässä jotain ja töitä ei tehdä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini kuulemma juo aamuisin vain kahvin ja purskuttaa sillä koko aamupäivän, syö lounaan ja illalla kuulemna tukevan aterian, kertoi kun juteltiib ruokailutottumuksisyta. Itse en voisi kuvitellakkaan lähteväni ovesta ilman kunnon aamupalaa ja olevani syömättä välipaloja, pyörtyisin varmasti heti. Onko muita tälläisiä aamupalan skippaajia, miten oikeasti kestätte?

Sillä on tasaisempi verensokeri ja parempi kyky käyttää varastoitunutta rasvaa kuin sinulla. Näihin asioihin voi elintavoillaan vaikuttaa.

En mäkään kestäisi. Syön klo 4-9 yleensä kolme aamupalaa! =D Lounas klo 11, välipala klo 15 ja siitä pärjääkin sitten illalla syömättä. Mutta oonkin varmaan poikkeuksellisen aamupainotteinen syöjä.

ei taida kehonrakentajia olla nämä :D

Tällaisia ihmisiä on monia, joille ei vaan ruoka aamuisin maistu. Olen yksi näistä, joille aamiaisesta tulee vain huono olo. Helposti pärjään sinne klo 11-12.

Tällä yksi. Syön ensimmäisen kerran päivässä klo 13, lounaan. Sitä ennen juon vain vettä ja mustaa kahvia. Ruoka oksettaa vahvasti ennen puolta päivää eikä kerta kaikkiaan ole nälkä. Olen hyvin aamu-uninen, ja vaikka mun täytyisikin kroppani pakottaa töihin klo 8 niin maha jatkaa tyytyväisenä uniaan yli puolenpäivän. (Syön muuten päivän tukevimman aterian klo 21 aikoihin ja menen nukkumaan vasta 2-3 aikoihin, mikä vaikuttanee myös siihen ettei ole nälkä aikaisin)

itse oon tottunut siihen etten syö aamupalaa, ei ole aamulla koskaan nälkä, kahvi riittää ja sitten klo 12-13 maissa ehkä syö lounaan ja illalla jotain lisää

Herään viideltä ja juon kahvia ja lähden töihin.

Töissä syön ananasraejuuston kymmeneltä, keiton salaatilla ja leivällä yhdeltä ja kotia kohti neljältä. Illalla syön iltapalan kasilta. Muuten oisinkin aika syöttöpossu jos koko ajan pitäisi jotain puputtaa.

Minun eräs alkoholistiystäväni ei syö aamulla muuta kuin juo kupin kahvia ja loppupäivään ei syö mitään. Tissuttelee kaljaa pitkin päivää ja tulee siitä kylläiseksi.

Minä syön vain päivällisen, normaalikokoisen. Pärjään kahvilla ja vedellä ihan hyvin päivän.

Vierailija kirjoitti:

Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.

Sulla on joko jotain häikkää verensokerissa tai sitten kuvittelet vain. Paastoverensokerista pitäisi riittää puhtia vaikka mammuttijahtiin.

Te ketkä pyörtyilette ilman aamupalaa, niin teillä on varmaan huonot veriarvot. Terve ihminen pystyy paastoamaan vähän ja se on tutkitusti jopa hyväksi ettei ole koko ajan "ravitussa" tilassa.

En ole ikinä oikein tottunut syömään aamupalaa. Syön siis päivän ensimmäiseksi ateriaksi lounaan, noin klo 11.30. Seuraavan kerran syön illalla viiden-kuuden aikaan.  Ihan hyvin sillä pärjää, koska minulle ei tule huono olo tai ala "pyörryttää", vaikka syönkin noin. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini kuulemma juo aamuisin vain kahvin ja purskuttaa sillä koko aamupäivän, syö lounaan ja illalla kuulemna tukevan aterian, kertoi kun juteltiib ruokailutottumuksisyta. Itse en voisi kuvitellakkaan lähteväni ovesta ilman kunnon aamupalaa ja olevani syömättä välipaloja, pyörtyisin varmasti heti. Onko muita tälläisiä aamupalan skippaajia, miten oikeasti kestätte?

Siis sulle ihan aidosti  tuli yllätyksenä se etteivät kaikki ole sun kloonejas?

Tsiisus.....

Ihmisillä voi olla eri tottumuksia ja rytmejä?

Itse syön aamupalan, jos jaksan. Jos en jaksa, syön työpäivän ekalla tauolla jotain pientä. Jommallakummalla pärjään hyvin kotiin asti ja sitten syön sen ensimmäisen aterian. Sen jälkeen ns. välipalan joskus viiden-kuuden aikaan ja iltapalan yhdeksän-kymmenen maissa.

Toki jos menen myöhempään töihin tai on vapaapäivä, en yleensä syö aamupalaa ollenkaan, vaan ison lounaan joskus yhdentoista-kahdentoista kieppeillä.

Olen iltapainotteinen syöjä, koska se sopii minulle luontevasti. Olen joskus kokeillut kääntää sen ylösalaisin, mutta eihän siitä mitään tullut - söin vain liikaa, kun ensin söin aamulla ja aamupäivällä vaikkei ollut nälkä ja sitten nälkään illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.

Sulla on joko jotain häikkää verensokerissa tai sitten kuvittelet vain. Paastoverensokerista pitäisi riittää puhtia vaikka mammuttijahtiin.

Naisilla ei ole aina näin. Tätä on tutkittu, ja on havaittu, että ilmeisesti metsästäjä-keräilijäaikaisen sukupuolten välisen tehtävänjaon takia miesten ja naisten verensokerin säätely on kehittynyt vähän eri suuntiin.

Miehillä tosiaan on niin, että jo ennen pahoja fyysisiä oireita (pyörrytys, hallitsematon ärtyneisyys, palelu, tärinä, kuvotus, päänsärky) kroppa alkaa vapauttaa sokeria maksasta ja muista varastoistaan niin että energiaa riittää toimintaan vaikkei söisikään usein. Tämä on ollut tärkeää siellä mammuttijahdissa. 

Naisilla taas usein  kroppa puuttuu peliin vasta siinä pyörtymisen rajamailla. Jos syö siis liian harvoin, ehtii tulla edellä mainittuja usein todella hankalia oireita, ennen kuin keho havahtuu siihen että nyt täytyy alkaa vapauttaa vereen varastoista sokeria ettei emäntä pyörry. Tämä on syy miksi esim. pätkäpaastojen tapaiset ruokavaliot onnistuvat keskimäärin paremmin miehiltä kuin naisilta. Historiassa tämä ei ole ollut naisille suuri haitta, koska naiset on keräilleet kasveja, olleet siellä kotiluolassa tai leirissä jossa ruokaa on saatavilla useimmiten.

Yksilöllisiä poikkeuksia löytyy toki molemmista sukupuolista, ja jossain määrin tyypillisen naisellisen verensokerireaktion omaavakin voi totuttaa kroppaa pidempiin ruokailuväleihin. 

Miten teidän vatsat kestää kahvia tyhjään vatsaan?? Jos minä teen niin, vatsaa korventaa ihan hulluna ja lopulta oksennus lentää.