Lue keskustelun säännöt.
Siis miten joku muka pärjää aamun pelkällä kahvilla!?!
24.10.2017 |
Työkaverini kuulemma juo aamuisin vain kahvin ja purskuttaa sillä koko aamupäivän, syö lounaan ja illalla kuulemna tukevan aterian, kertoi kun juteltiib ruokailutottumuksisyta. Itse en voisi kuvitellakkaan lähteväni ovesta ilman kunnon aamupalaa ja olevani syömättä välipaloja, pyörtyisin varmasti heti. Onko muita tälläisiä aamupalan skippaajia, miten oikeasti kestätte?
Kommentit (42)
Mäkin elin ennen suurinpiirtein kahvin voimalla, mutta enää ei pystyis. Tottunut nykyvuosina syömään jo ihan hyvin, alkaen viimeistään siinä lounasaikaan (jotain muuta jo pakko saada kuin pelkkää kahvia) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.
Sitten ihmetellään kun ei laihduta... Ollaan koko ajan syömässä jotain ja töitä ei tehdä ollenkaan.
Kaikkien kun ei tartte laihtua. Sulla on omituinen näkemys ravinnosta jos se on vaan jokin välttämätön paha, jota pitää vältellä jotta laihtuu. Mä olisin helposti alipainon puolella, jos rupeaisin välttelemään aterioita. Se kuulostaa normaalilta eikä se, ettei tarvitse säännöllisesti ruokaa. Katsos kun töitä tehdessä tulee nälkä.
Minä olen vasta nyt aamukahvilla... tänne asti en oo mitään syönyt.
Eilen söin 2 ruisleipäpalaa kinkulla ja juustolla ja kaksi omenaa koko päivänä
Ihmiset muutenkin mättää järkyttäviä määriä ruokaa päivässä. Järkyttävää syödä 5-6 kertaa päivässä vain koska ”näin nyt neuvotaan”. Yök!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muutenkin mättää järkyttäviä määriä ruokaa päivässä. Järkyttävää syödä 5-6 kertaa päivässä vain koska ”näin nyt neuvotaan”. Yök!
Ja kehutaan vielä oikein sillä kun ei koskaan ehdi tulla nälkä ja syödään vaikka ei jaksettaisikaan. On etovaa touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja syön vain kerran päivässä. Se tapahtuu työpäivän jälkeen ja kellonaika vaihtelee, joskus syön ekan kerran vasta iltayhdeksän jälkeen. Tällä tavalla painokin on pudonnut ihannepainoon ja näyttää pysähtyneen siihen.
Toki tässä täytyy huomioida myös energiankulutus. Itse en harrasta muuta liikuntaa kuin töihin pyöräilyn, vajaa kaksi kilometriä suuntaansa. Työ on kevyttä toimistotyötä tietokoneen edessä. Nuorena poikana kesätöissä raksalla ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin jaksanut tällä tavalla. Silloin piti olla eväät mukana.
Helposti sujuu ilman sitä kahviakin. Herään klo 5 ja juon ehkä lasillisen vettä ja sitten lähden töihin. Ekan kerran juon kahvia siinä kymmeneltä aamupäivällä ja syön jos ehdin. Ruokaa syön kahdesti päivässä, välipaloja en harrasta muuten paitsi näitä välikahveja, joihin laitan vaihtelevasti täysmaitoa, kermaa, voita. Syön klo 10 ja 14 välillä ja toisen kerran illalla 19 ja 21 välillä.
Vapaapäivinä saatan elää vain kahvilla, teellä, vedellä, luuliemellä.
Ennen hiilaripolttoisena oli minullakin vaikeuksia pitkien ateriavälien kanssa, heikotti, vapisutti, tuli huono olo. Mutta nyt kun olen ollut seitsemisen vuotta rasvapolttoisena, ei pitkä ateriaväli ole enää ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.
Sulla on joko jotain häikkää verensokerissa tai sitten kuvittelet vain. Paastoverensokerista pitäisi riittää puhtia vaikka mammuttijahtiin.
Naisilla ei ole aina näin. Tätä on tutkittu, ja on havaittu, että ilmeisesti metsästäjä-keräilijäaikaisen sukupuolten välisen tehtävänjaon takia miesten ja naisten verensokerin säätely on kehittynyt vähän eri suuntiin.
Miehillä tosiaan on niin, että jo ennen pahoja fyysisiä oireita (pyörrytys, hallitsematon ärtyneisyys, palelu, tärinä, kuvotus, päänsärky) kroppa alkaa vapauttaa sokeria maksasta ja muista varastoistaan niin että energiaa riittää toimintaan vaikkei söisikään usein. Tämä on ollut tärkeää siellä mammuttijahdissa.
Naisilla taas usein kroppa puuttuu peliin vasta siinä pyörtymisen rajamailla. Jos syö siis liian harvoin, ehtii tulla edellä mainittuja usein todella hankalia oireita, ennen kuin keho havahtuu siihen että nyt täytyy alkaa vapauttaa vereen varastoista sokeria ettei emäntä pyörry. Tämä on syy miksi esim. pätkäpaastojen tapaiset ruokavaliot onnistuvat keskimäärin paremmin miehiltä kuin naisilta. Historiassa tämä ei ole ollut naisille suuri haitta, koska naiset on keräilleet kasveja, olleet siellä kotiluolassa tai leirissä jossa ruokaa on saatavilla useimmiten.
Yksilöllisiä poikkeuksia löytyy toki molemmista sukupuolista, ja jossain määrin tyypillisen naisellisen verensokerireaktion omaavakin voi totuttaa kroppaa pidempiin ruokailuväleihin.
Hirvittää lukea näin seksististä tekstiä. Hyvin olet sinäkin omaksunut patriarkaatin myytin sukupuolieroista ja naisten heikkoudesta. Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muutenkin mättää järkyttäviä määriä ruokaa päivässä. Järkyttävää syödä 5-6 kertaa päivässä vain koska ”näin nyt neuvotaan”. Yök!
Ja kehutaan vielä oikein sillä kun ei koskaan ehdi tulla nälkä ja syödään vaikka ei jaksettaisikaan. On etovaa touhua.
Hah, mä syön yleensä vähintään 5-6kertaa päivässä :D Huonoina päivinä saatan syödä oikeastaan kokoajan, tosin nykyään tiedostan tämän ongelmani ja keksin muuta tekemistä kun alkaa tehdä mieli ruokaa muutenvain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muutenkin mättää järkyttäviä määriä ruokaa päivässä. Järkyttävää syödä 5-6 kertaa päivässä vain koska ”näin nyt neuvotaan”. Yök!
Ja kehutaan vielä oikein sillä kun ei koskaan ehdi tulla nälkä ja syödään vaikka ei jaksettaisikaan. On etovaa touhua.
Hah, mä syön yleensä vähintään 5-6kertaa päivässä :D Huonoina päivinä saatan syödä oikeastaan kokoajan, tosin nykyään tiedostan tämän ongelmani ja keksin muuta tekemistä kun alkaa tehdä mieli ruokaa muutenvain.
Eli myönnät noin usein syömisen olevan ongelmasyömistä. Hienoa!
Helposti pärjää, jos ei ole urheilija ja jos ruokarytmi on iltapainotteinen, syö siis kohtuullisen myöhään illalla ison aterian. Kyllä minäkin hyvin pärjäsin ilman aamupalaa silloin, kun en harrastanut liikuntaa, silloin ruokarytmini oli iltapainotteinen ja aamut meni helposti syömättä. Urheilun myötä vasta tuli tämä, että aamutreenistä ei tule mitään maha tyhjänä, ja treenin jälkeen on nälkä, eli käytännössä aamupäivästä tulee syötyä paljon (2x aamupala ja lounas iltapäivään mennessä) ja iltaa kohden syön vielä sen yhden ison aterian, ehkä ihan pienen iltapalan, mutta yleensä siis ei kuitenkaan iltaisin ole kiljuva nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muutenkin mättää järkyttäviä määriä ruokaa päivässä. Järkyttävää syödä 5-6 kertaa päivässä vain koska ”näin nyt neuvotaan”. Yök!
Ja kehutaan vielä oikein sillä kun ei koskaan ehdi tulla nälkä ja syödään vaikka ei jaksettaisikaan. On etovaa touhua.
Hah, mä syön yleensä vähintään 5-6kertaa päivässä :D Huonoina päivinä saatan syödä oikeastaan kokoajan, tosin nykyään tiedostan tämän ongelmani ja keksin muuta tekemistä kun alkaa tehdä mieli ruokaa muutenvain.
Eli myönnät noin usein syömisen olevan ongelmasyömistä. Hienoa!
Kyllähän se tavallaan on, vähintäänkin huono tapa kun jo pelkästään hampaille on huonosti enemmän kuin 5 happohyökkäystä päivässä.
Tyhjin vatsoin poljen pyörällä 10 km töihin ja syön ekan kerran vasta lounaalla. Minulle sopii hyvin tällainen. Vähän ennen töistä lähtöä syön vielä leipää tai puuroa jonkun proteiinin kanssa. Jaksan polkea, eikä kotona ole heti mahdoton nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä. Juon pari kuppia kahvia aamulla ja vettä siinä 6-7 aikaan. Ehkä 9 syön jotain pientä (esim banaanin tai leivän) ja porskutan 11, jolloin syön yleensä terveellisen ja kevyen lounaan. Joskus syön 14-15 aikaan välipalaa, mutta muuten ison päivällisen ja joskus iltapalaa.
Normaalipainoinen olen, mutta olen toimistotyössä, eikä pahemmin aikaa urheilla - kulutus hyvin pientä. En tarvitse enempää ravintoa. Sitten kun pyöräilen töihin (yhteensä 20km) - syön paljon enemmän ja tukevammin.
Omituisia nämä jatkuvat "tekeekö joku muka eri tavalla kuin minä?" aloitukset. Kuinka ahdas maailmankuva on ihmisellä, joka ei osaa edes kuvitella muita tapoja toimia kuin omansa? Itse en pärjäisi aamulla pelkällä kahvilla, mutta toisaalta usein lounas jää väliin. Ehkä jollekin muulle aamupala ei ole niin tärkeä ateria. Sama kai se on koska syö.
Minä voin lähteä päivän menoihin oikein hyvin puolellatoista kupillisella kahvia. Iltapala on sitten tukevampi, esim lämmin salaatti tms ruokaisampaa. Kaveri joka vetää kunnon aamupalan syö iltaisin vain ehkä yhden leivän tai juo kupin kahvia.
Minä en ajattele mitään ruoka-aikoja, vaan syön silloin, kun on nälkä. Joskus nälkä on jo aamulla tai kuten tänään, teen vasta nyt päivän ensimmäistä ateriaa (olen herännyt klo. 9).
Herättyäni juon 1-2 kupillista kahvia ja jos koen, että maha vaatii jotain, niin sitten syön. Useimmiten kuitenkin jää tuohon kahviin "aamupalani".
Tämäkin ilmeisesti minulla liittyy jotenkin hormonitoimintaan, eli esim. n. 1 viikko ennen kuukautisten alkamista tulee syötyä paljon ja jatkuvasti. Mutta taas kun ne on ohi, niin saatan jopa 'unohtaa' syömisen kokonaan, koska ei tule näläntunnetta kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän vatsat kestää kahvia tyhjään vatsaan?? Jos minä teen niin, vatsaa korventaa ihan hulluna ja lopulta oksennus lentää.
Mulla poltteli myös, mutta poltteli kyllä muulloinkin kahvi herkästi, kunnes vaihdoin tosi tumma paahtoiseen kahviin ja mielellään pelkkä tippa maitoa. Aamuisin vaaleapaahtoinen pitkällä maidolla saa närästyksen tappiinsa ja oksennuksen nousemaan kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli nainen, joka söi vain kahdesti päivässä. Itse pyörtyisin aamulla, jos sinnittelisin vaikkapa lounaaseen. Kukin tyylillään.
Sulla on joko jotain häikkää verensokerissa tai sitten kuvittelet vain. Paastoverensokerista pitäisi riittää puhtia vaikka mammuttijahtiin.
Naisilla ei ole aina näin. Tätä on tutkittu, ja on havaittu, että ilmeisesti metsästäjä-keräilijäaikaisen sukupuolten välisen tehtävänjaon takia miesten ja naisten verensokerin säätely on kehittynyt vähän eri suuntiin.
Miehillä tosiaan on niin, että jo ennen pahoja fyysisiä oireita (pyörrytys, hallitsematon ärtyneisyys, palelu, tärinä, kuvotus, päänsärky) kroppa alkaa vapauttaa sokeria maksasta ja muista varastoistaan niin että energiaa riittää toimintaan vaikkei söisikään usein. Tämä on ollut tärkeää siellä mammuttijahdissa.
Naisilla taas usein kroppa puuttuu peliin vasta siinä pyörtymisen rajamailla. Jos syö siis liian harvoin, ehtii tulla edellä mainittuja usein todella hankalia oireita, ennen kuin keho havahtuu siihen että nyt täytyy alkaa vapauttaa vereen varastoista sokeria ettei emäntä pyörry. Tämä on syy miksi esim. pätkäpaastojen tapaiset ruokavaliot onnistuvat keskimäärin paremmin miehiltä kuin naisilta. Historiassa tämä ei ole ollut naisille suuri haitta, koska naiset on keräilleet kasveja, olleet siellä kotiluolassa tai leirissä jossa ruokaa on saatavilla useimmiten.
Yksilöllisiä poikkeuksia löytyy toki molemmista sukupuolista, ja jossain määrin tyypillisen naisellisen verensokerireaktion omaavakin voi totuttaa kroppaa pidempiin ruokailuväleihin.
Hirvittää lukea näin seksististä tekstiä. Hyvin olet sinäkin omaksunut patriarkaatin myytin sukupuolieroista ja naisten heikkoudesta. Häpeäisit.
Joo, ai niin en muistanut ettei nykyään saa puhua sukupuolieroista ;) Ravitsemusterapeutti Patrik Borgkin tätä patriarkaatin myyttiä levittää blogissaan: http://patrikborg.blogspot.fi/2012/11/verensokerisaaga-tuleeko-naisilla…
Juttuhan menee suurinpiirtein niin, että verensokerin laskiessa vastavaikuttajahormonit pyrkivät nostamaan verensokeria takaisin ja ylläpitämään normaalia toimintaa. Vastavaikuttajahormonit jaetaan yleensä nopeisiin (adrenaliini, glukagoni) ja hitaisiin (kortisoli, kasvuhormoni). Miehillä nämä vastavaikuttajahormonit reagoivat verensokerin laskuun sekä aikaisemmin ja voimakkaammin kuin naisilla, jonka seurauksena naisten verensokeritasot normalisoituvat hitaammin ja/tai heikommin (1,2,3) ja verensokerit pääsevät laskemaan miehiä matalammalle.
Ihan hyvin menee päivä pelkällä kahvilla ja vedellä. Siis silloin, kun olen toimistolla. Joskus harvoin käyn lounaalla klo 11-13 välillä. Sitten ei tarvitsekaan syödä seuraavan kerran vasta kuin illalla. Mut normaali ruokarytmi on aamupalaksi kuppi pari kahvia, ruoka noin klo 16-17 ja ehkä jotain pientä iltapalaa klo 21-22. Viikonloput ovat toki sitten asia erikseen.