Olen elämäntilanteessa, jossa en voi enää suorittaa

Vierailija kirjoitti:

ja minun on pakko viimein kohdata suruni, mutta en pysty. En pysty käsittelemään tätä eivätkä voimani riitä. En ole tarpeeksi vahva. Millä voin korvata suorittamisen vältelläkseni tunteitani?

Kokeiles ny ensin vaikka kirjoittaa mikä vaivaa ja mikä suru.

Ne tunteet olisi hyvä kohdata jossain välissä, jos haluaa elää täysipainoista elämää edes jossain vaiheessa elämäänsä. Pitää vain miettiä, milloin ja miten ne kohtaa, että pystyy siihen itse, eikä vahingoita muita prosessin aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja minun on pakko viimein kohdata suruni, mutta en pysty. En pysty käsittelemään tätä eivätkä voimani riitä. En ole tarpeeksi vahva. Millä voin korvata suorittamisen vältelläkseni tunteitani?

Kokeiles ny ensin vaikka kirjoittaa mikä vaivaa ja mikä suru.

En halua enkä pysty kirjoittamaan asiasta. Se olisi jo asian käsittelyä ja satuttaa liikaa. Haluan vain torjua kaiken ja unohtaa, en repiä vanhoja haavoja auki. Ehkä sitten ei voi auttaa. 

Voisitko aloittaa suremaan pienissä erissä? Minä katselin luontoa ja lohduttauduin esim ajatuksella siitä, että tuuli liikutti koivun oksaa. En ajatellut elämääni suorituksena, vaan keksin mieleistäni tekemistä. Kun suru kohtasi, aloitin opiskelut. Opiskellessa ajattelin vain kuinka mukavaa on oppia uutta ja vapaa-ajalal seurasin vaikka pikkulinnun lentoa , join teetä tai nukuin.

Vierailija kirjoitti:

Ne tunteet olisi hyvä kohdata jossain välissä, jos haluaa elää täysipainoista elämää edes jossain vaiheessa elämäänsä. Pitää vain miettiä, milloin ja miten ne kohtaa, että pystyy siihen itse, eikä vahingoita muita prosessin aikana.

Tiedän, tavallaan... Mutta en tiedä selviäisinkö siitä. Kuulostan typerältä, mutta se oikeasti satuttaa enkä pysty kohtaamaan niitä. En pysty, en ainakaan nyt, enkä usko, että koskaan pystynkään enkä edes tiedä haluanko. Mutta ei nyt, nyt ei ainakaan ole oikea aika. Juuri nyt pitäisi olla vahvempi kuin koskaan. Ehkä siksikin tämä on niin vaikeaa, kun kaikki muukin kaatuu jo päälle. En edes tiedä mikä on syy ja mikä seurausta.  

Minä tahdoin muistaa, mutta en käyttää koko aikaani muistelemiseen. Tahdoin muistaa erityisesti hyvät asiat, mutta en tahtonut unohtaa myöskään pahoja. Tahdoin olla realisti.

4.

Minkä eniten haluaa unohtaa, sen varmimmin muistaa. Ennemmin tai myöhemmin tunnet tunteesi tai kenties sairastut. Itse kannoin erästä taakkaa mielessäni 13 vuotta, ja lopulta olin niin järkyttävän vihainen ja äkkipikainen, että oli pakko puhua.

Sanoisin näin: ei sinun ole pakko kohdata sitä asiaa, jos et halua. Mutta voit olla varma, että se kohtaa sinut. Ajan mittaan voit ehkä purkaa murhettasi vähä vähältä. Kaikkea ei varmaan ole edes pakko käsitellä kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko aloittaa suremaan pienissä erissä? Minä katselin luontoa ja lohduttauduin esim ajatuksella siitä, että tuuli liikutti koivun oksaa. En ajatellut elämääni suorituksena, vaan keksin mieleistäni tekemistä. Kun suru kohtasi, aloitin opiskelut. Opiskellessa ajattelin vain kuinka mukavaa on oppia uutta ja vapaa-ajalal seurasin vaikka pikkulinnun lentoa , join teetä tai nukuin.

En halua aloittaa, kun en pystyisi lopettamaan enkä käsittelemään sitä. Suru veisi minut mukanaan ja se olisi tämän tarun loppu. Tällä tavalla se on hallinnassa. Mutta kun ei ole enää mitään, millä pitää se poissa niin tarvitsen jotain tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko aloittaa suremaan pienissä erissä? Minä katselin luontoa ja lohduttauduin esim ajatuksella siitä, että tuuli liikutti koivun oksaa. En ajatellut elämääni suorituksena, vaan keksin mieleistäni tekemistä. Kun suru kohtasi, aloitin opiskelut. Opiskellessa ajattelin vain kuinka mukavaa on oppia uutta ja vapaa-ajalal seurasin vaikka pikkulinnun lentoa , join teetä tai nukuin.

En halua aloittaa, kun en pystyisi lopettamaan enkä käsittelemään sitä. Suru veisi minut mukanaan ja se olisi tämän tarun loppu. Tällä tavalla se on hallinnassa. Mutta kun ei ole enää mitään, millä pitää se poissa niin tarvitsen jotain tilalle. 

No voi ie. Sit ei sua oikein voida auttaa, onneksi sä et oo yhtään dramaattinen..

Kaikki kaatuu päällesi, joten hae järjestystä. Yritä rakentaa olosuhteet, jossa voit surra. Minulla auttoi varmasti se, että ymmärsin varautua vaikeisiin aikoihin. Käytin voimani yksinkertaiseen elämään, perusasioihin. Jaksoin opiskella hyvin, mutta viihteelle, iloisten ihmisten pariin ei tehnyt mieli. en kertonut opiskelukavereilleni, että surin, koska tahdoin heidän suhtautuvan minuun samalla tavalla kuin muihin. Pidin lomaa suremisesta silloin kun opiskelin.

4.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko aloittaa suremaan pienissä erissä? Minä katselin luontoa ja lohduttauduin esim ajatuksella siitä, että tuuli liikutti koivun oksaa. En ajatellut elämääni suorituksena, vaan keksin mieleistäni tekemistä. Kun suru kohtasi, aloitin opiskelut. Opiskellessa ajattelin vain kuinka mukavaa on oppia uutta ja vapaa-ajalal seurasin vaikka pikkulinnun lentoa , join teetä tai nukuin.

En halua aloittaa, kun en pystyisi lopettamaan enkä käsittelemään sitä. Suru veisi minut mukanaan ja se olisi tämän tarun loppu. Tällä tavalla se on hallinnassa. Mutta kun ei ole enää mitään, millä pitää se poissa niin tarvitsen jotain tilalle. 

No voi ie. Sit ei sua oikein voida auttaa, onneksi sä et oo yhtään dramaattinen..

Pahoittelen, mutta se on yksi defensseistäni. Nämä ovat hyvin vaikeita asioita. En varsinaisesti puhu asiasta, mutta se on silti läsnä tässä koko ajan lähemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kaatuu päällesi, joten hae järjestystä. Yritä rakentaa olosuhteet, jossa voit surra. Minulla auttoi varmasti se, että ymmärsin varautua vaikeisiin aikoihin. Käytin voimani yksinkertaiseen elämään, perusasioihin. Jaksoin opiskella hyvin, mutta viihteelle, iloisten ihmisten pariin ei tehnyt mieli. en kertonut opiskelukavereilleni, että surin, koska tahdoin heidän suhtautuvan minuun samalla tavalla kuin muihin. Pidin lomaa suremisesta silloin kun opiskelin.

4.

Juuri se, että en voi opiskella on syy miksi en voi suorittaa ja torjua kaikkea. Mitään elämää minulla ei ihan tietoisesti ole, esittäminen on liian rankkaa. 

Syöminen, juominen, lääkkeet, liikunta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja minun on pakko viimein kohdata suruni, mutta en pysty. En pysty käsittelemään tätä eivätkä voimani riitä. En ole tarpeeksi vahva. Millä voin korvata suorittamisen vältelläkseni tunteitani?

Kokeiles ny ensin vaikka kirjoittaa mikä vaivaa ja mikä suru.

En halua enkä pysty kirjoittamaan asiasta. Se olisi jo asian käsittelyä ja satuttaa liikaa. Haluan vain torjua kaiken ja unohtaa, en repiä vanhoja haavoja auki. Ehkä sitten ei voi auttaa. 

Ooh ja aah, mitä draamantajua. 

- ei jatkoon.

Suorittaa mitä?

Että ei seiso, viisari ei heilahda, lenkkimakkaran sijasta on vain keitetty prinssinakki?

Mutta tähänhän löytyy nykyään lääkkeet, reippasti vaan lääkärille kertomaan että ei ota eteen.